Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 52 - puolikas leipä

•J o o n a s•

Nukuin koko yön katkonaisesti Joelin pyöriessä mun vieressä. Välillä se kävi hereillä ja hengitti hetken todella raskaasti, mutta painui sitten takaisin unten maille yhtä nopeasti kuin heräsikin. Jossain vaiheessa, luultavasti jo aamun puolella, Joel kiirehtii vessaan. Menen sen perään ja kuten oletinkin, se on vessanpöntön ylle kumartuunena ja oksentaa eilisen hölmöilyjä ulos. Vedän sen hiukset taakse pois tieltä ja toisella kädellä silitän sen selkää.

"mä en juo enää ikinä" se huokaisee ja nojaa päällään käsiinsä.
"ei oo varmaan ensimmäinen kerta ku ton kuulee sun suusta" hymähdän. "mikä olo sulla muuten on?"
"joka paikkaa särkee. päätä nyt ehkä eniten" se vastaa. Mä nousen lattialta ja nappaan kaapista särkylääkkeen. Annan sen ja lasillisen vettä Joelille. "sori. et tästä kaikesta tuli sun ongelma"
"heei älä sano noin. mä mielelläni pidän huolta susta vaikka sä olisit missä tahansa kunnossa" vastaan.
"sä joit eilen aika paljon" vessan ovelle ilmestynyt Daniel tokaisee. "eihän sulla ois särkylääkettä?"
"on joo. ota vaa tosta kaapista" vastaan ja osoitan vessan peilikaappiin.

Me laahustetaan takaisin mun huoneeseen. Äiti tuskin pahastuu tästä, että Joel ja Daniel vain extempore ilmestyivät tänne, mutta selittää se mitä Joelille tapahtui on asia erikseen. Se nostaisi tästä ihan varmasti metelin ja mä vähän luulen, että Joel ainakaan ei halua sitä.

"haluutteko syödä jotain? mä voin mennä tekee meille jotain jos ette haluu mun äitille näyttäytyy. sillä nimittäin on varmasti liuta kysymyksiä" selitän. Saan jokseenkin myöntävältä vastaukselta kuulostavaa muminaa ja epäselviä nyökyttelyitä, joten mä lähden kohti alakertaa.

"huomenta" sanon huomatessani äidin istuvan keittiön pöydän ääressä.
"no huomenta. kuulosti että sä olit vielä myöhään hereillä. valvottiko joku?" äiti kysyy.
"Daniel ja Joel tarvi apua nii mä päästin ne tänne yöksi" vastaan ympäripyöreästi.
"keskellä yötä? onko jotain sattunu?" se alkaa heti huolehtia.
"joo ja no Joel saa ehkä kertoo ite sit jos se haluaa. kaikki on kuitenki elossa ja yhtenä kappaleena" selitän. Fyysisesti ainakin yhtenä kappaleena."mä olin tulossa hakeen meille jotain aamupalaa ylös"

Teen muutaman leivän ja otan myös mehua ja vettä mukaan ja lähden sitten ylös. Joel makaa jälleen mun peiton alla.
"hei sun pitäis yrittää vähän syödä" sanon ja silittelen Joelin hiuksia. Se raottaa varovasti silmiään, kunnes sulkee ne taas ja piiloutuu syvemmin peiton alle. "söisit ees vähän. mun mieliksi"

Lopulta Joel saa puolet leivästään syötyä ja juo myös vähän mehua.
"mä voisin alkaa lähteen kotiin. kiitti ku sain olla yön täälä. ja kiitti et jeesasit" Daniel sanoo.
"saat tulla toki toistekki. ja totta kai mä autan. hyvä et sä olit kuitenki Joelin kans et se ei ihan yksin ollu tän kans" vastaan.
"ehkä mä sit joskus tuun. jos nyt ihan muuten vaan enkä minkään emergency situationin takia" se naurahtaa ja avaa mun huoneen oven. "nähään taas. pidä Joelista huolta ja kerro mullekki miten sillä menee"
"totta kai" vastaan ja sanon vielä heipat, kunnes me jäädään Joelin kanssa kaksin.

Kuulen äidin tervehtivän ja vaihtavan pari sanaa Danielin kanssa. Äiti on aina tunkemassa nokkansa joka paikkaan. Ei toisaalta niinkään ärsyttävällä tavalla, se vain sattuu välittämään kaikista. Ulko-ovi avautuu ja sulkeutuu. Menee hetki, kunnes joku astelee portaissa ja koputtaa sitten mun huoneen oveen.
"onko kaikki hyvin?" se kysyy katsellen Joelia.
"joo. Joel nukkuu vielä" vastaan. "haittaako jos Joel on täälä jonku aikaa? en tiiä pystyykö se mennä kotiin"
"tiiätkö tapahtuko sielä jotain? siitä pitää sanoa jollekin ja asiat pitäis selvittää" äiti hössöttää.
"mä tiiän et Joel ei halua tehä sille just nyt ainakaan yhtää mitää nii älä sä ainakaan ala painostaan sitä sit ku se herää" selitän hiljaa.
"no okei. mut kyllähän se voi täälä majailla jos sellanen tarve on" se myöntyy lopulta. Huokaisen äidin lähdettyä ja katsahdan jälleen Joeliin. Voi kun mä osaisin korjata tän kaiken...

—
sanat 605

mulla on ihan kauhee identity ja existential crisis menossa