Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 10 - tosi mystinen

•J o o n a s•

"Joel?" sanon kysyvänä avattuani oven.
"onko se tarjous tästä viikonlopusta vielä voimassa?" se kysyy hieman epäröiden.
"mitä... ei, tai siis on. toki. mut etkö sä sanonu, että meet sinne sun kaverille?" mutisen hämmentyneenä.
"en jaksanukkaan. ja muistin et sä oot yksin nii ajattelin et haluisitkohan vielä seuraa" Joel kuulostaa todella huomaavaiselta ja oon sulaa siihen eteisen matolle.
"okei. joo tietenki voit tulla. oon menossa kauppaan. haluutko lähtee mukaan?" kysyn. Äskeinen keskustelu Nikon kanssa jäi pyörimään mun päähän enkä osaa puhua Joelille enää samalla tavalla.
"jos sua ei haittaa" se hymähtää.
"oota mä laitan kengät ja haen mun puhelimen" sanon ja käyn keittiöstä hakemassa puhelimeni. Toinenkin kenkä vielä jalkaan ja menoksi.

Saatiin käytyä kaupassa ja ostettiin - tai siis mä ostin - illalle ruokaa ja vähän myös huomiselle. En toki oo ihan varma syönkö yksin vai meinasiko Joel punkata täällä koko viikonlopun. Nyt me kävellään jo takaisin päin.
"haluutko sä jäädä yöksi?" uskaltaudun kysymään.
"jos sekin tarjous on vielä voimassa" Joel vastaa.
"okei. tai siis joo, voit sä jäädä" nyt Porko ryhdistäydy. "miks sä oot mielummin mun kans perjantai-iltana etkä sun kavereittes kans?"
"oothan säki mun kaveri" se sanoo. "kai sä oot mun kaveri. vai?"
"enköhän. muuten vaan hengailen sun kans vaikka oikeesti mä vihaan sua" naurahdan ja kadun sanojani heti niiden tullessa ulos suustani. "tai siis en mä sua vihaa tietenkää"
"no hyvä. olis vähän yksipuolista menoa" se naurahtaa myös. Miksi mä en osaa puhua sille enää normaalisti?

•J o e l•

Musta tuntuu tyhmältä, että kieltäydyin menemästä Viljamille. Varsinkin, kun tiesin Susannan olevan siellä. Meillä on Susannan kanssa ollut jotain sutinaa varmaan viime syksystä lähtien, mutta se on ollut niin on off säätämistä, ettei siitä tytöstä ota selvää. Välillä se viestittelee koko ajan ja kiehnää lähellä aina mahdollisuuden sattuessa. Mutta sitten taas välillä se ei vastaa moneen päivään ja kattoo koulussakin tosi vinoon. En osaa panna jutulle stoppia, koska Susanna on ihana sillon, kun se vaan haluaa olla. Ja onhan se ihan perkeleen kaunis. Kaikki haluais sen. Ja aina silloin tällöin se haluaa myös mut.

Ehkä mä voisin Joonakselle avautuu tästä ja kysyy sen mielipidettä. Nyt mä pidän Susannaan kyllä vähän etäisyyttä ja jos siitä ei kuulu mitää niin luovutan. Ehkä.

Mä en oo kyllä parisuhdeihmisiä. En yhtään. Mutta Susannan takia voisin vaikka ollakin. Oon tän viikonlopun joka tapauksessa Joonaksen kanssa, joten voin yrittää unohtaa kaiken muun siksi aikaa. En toki tiiä haluaako Joonas mua koko viikonlopuksi tänne roikkumaan.

"mitä mietit?" Joonas kysyy herättäen mut mun ajatuksista.
"en mitää" urpo, mietithän sä. Susannaa.
"näytit jotenki tosi... mietteliäältä. syvällistä ajattelua harrastavalta ihmiseltä" se selittää.
"minä? syvällistä ajattelua harrastava? nyt ei joku täsmää" naurahdan. "mitä sä mietit?"
"emmä tiiä. kaikkea ja en mitää" se sanoo salaperäisesti.
"mystillistä. sä oot Porko tosi mystinen" sanon toivoen sen jatkavan aihetta ja kertovan itestään jotain lisää.
"kiitti. niin säki oot, Hokka"

Me päästään takaisin Joonakselle pienen kävelylenkin päätteeksi. Mun laittaessa takkia naulakkoon, sen käsi hipaisee mun omaa. Kosketus saa mut jäätymään paikoilleni ihan hetkeksi ja kylmät väreet kulkeutumaan läpi koko kehoni. Tollaset kylmät väreet mulle on saanut aikaan ainoastaan Susanna.

—
sanat 510

wau onks tää se mun active era

aiheuttaakohan susanna vielä kolmiodraamaa?🤨