Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 48 - ahdistus

•J o e l•

Tulin keittiöön hakemaan lisää juomista. Ei tee kyllä mieli juoda niin, ettei huomenna muista mitään, mutta ei tätä elämää täysin selvinpäinkään kestä. Keittiössä törmään Viljamiin. Sen kanssa mä en ole jutellut ikuisuuteen.

"mites teillä sielä amiksessa?" kysyn ja nappaan jääkaapista tölkin.
"ei kait siinä. paljon rennompaa ku yläasteel. vieläki vaikee uskoo et sä lähit vapaaehtosesti lukioo" Viljami vastaa.
"kiitti hei" tuhahdan muka loukkaantuneena.
"miten teillä Joonaksen kans menee? tai siis näyttää menevän hyvin mut nii" se kysyy varovasti. Mä en oo ihan varma mitä mieltä jätkät tästä oikeasti ovat, vaikka niiden reaktio aiemmin olikin ihan positiivinen.
"no joo hyvin. ei meiän ollu kyllä tarkotus tehä tästä numeroo mut Daniel ehkä vähän lipsautti nii se meni sit siinä. eipä se toisaalta haittaa mua ainakaan" selitän.
"no mut onnee. me kyllä kaikki supportataan teitä niin kauan ku sä oot onnellinen, oli se sit Joonas tai joku vitun kuuma mimmi" Viljami naurahtaa. Niin sen tyylinen kommentti.

Me unohdutaan siihen pidemmäksi aikaa juttelemaan, kunnes kuulen jonkun astelevan keittiöön. Mä oon selin sinne päin, mutta Viljamin ilme kertoo tässä tilanteessa enemmän kuin tuhat sanaa. Huokaisen raskaasti ja isken tekohymyn kasvoilleni pyörähtäessäni ympäri.
"Susanna" tokaisen vittumaisesti
"Joel" tuo tuhahtaa ja heilauttaa pitkiä vaaleita hiuksiaan.
"mua ei kiinnosta mitä sulla on mulle sanottavaa" sanon tiukasti odottamatta oliko sillä edes asiaa mulle.
"Joonaksella tuntu kiinnostavan" se hymähtää kävellessään mun ohi.
"mitä sä sanoit?" kysyn nopeasti.
"sori Joel jos on joku kesken mut sua ehkä tarvittais tääl" Ada yhtäkkiä huikkaa ovensuulta kuulostaen huolestuneelta.
"tää ei jää tähän" mulkaisen Susannaa ja lähden sitten Adan perään kohti ulko-ovea.

Oven avauduttua mä näen Essin ja sen käsissä tärisevän Joonaksen. Istuudun portaille siihen vierellä ja silitän Joonaksen selkää. Se säpsähtää ja nostaa itkuisen katseensa kohti.
"voi rakas..." kuiskaan ja vedän tuon halaukseen. Hämmentyneenä vilkaisen Essiä, joka mun harmikseni vain kohauttaa hartioitaan ihan yhtä tietämättömänä kuin mäkin.
"te varmaan pärjäätte?" Ada kysyy varovasti. Nyökkään vastaukseksi ja odotan niiden katoavan takaisin sisälle.
"Joonas? tapahtuko tuola sisällä jotain?" uskaltaudun kysymään.
"miks sä et kertonu et Susannaki oli tulossa?" se niiskaisee.
"mä en tienny oliko se tulossa. sitä ei varsinaisesti ollu edes kutsuttu ku Viljamin tyttöystävä meni möläyttään tästä sille" selitän. Olisihan mun ehkä kuitenkin pitänyt sanoa, kun mä kerta tiesin. "sanoko se sulle jotain?" Joonas nyökyttelee sanomatta mitään. Ehkä mä yritän myöhemmin uudelleen, antaa sen nyt olla. Mulla olisi kyllä Susannalle pari valittua sanaa ihan omastakin takaa, mutta nyt myös tän takia.

"voidaanko me lähtee? mä haluun kotiin" Joonas kysyy hiljaa.
"joo. mä tuun saattaan sut. vai haluutko tulla mun luo?" vastaan. Mun vanhemmat saattaa olla kyllä kotona, mutta ennemmin mä nyt oon Joonaksen seurana.
"jos se on okei?" se kysyy vielä.
"totta kai on. pärjäätkö tässä hetken jos haen meiän takit sisältä vai tuutko mukaan?" kysyn ja nousen vetäen myös Joonaksen ylös.
"täälä on kylmä nii tuun tohon eteiseen" se vastaa ja avaa oven.

Otan meidän takit naulakosta ja etsin Danielia olohuoneesta. Meidän katseiden kohdatessa se astelee mua kohti.
"kaikki okei? missä Joonas on?" se kyselee yhteen hengenvetoon.
"sitä alko ahistaan nii me lähetään" vastaan hiljaa.
"Susanna?" se kysyy.
"no ilmeisesti. emmä tiiä mitä tapahtu" sanon.
"mä näin vaan ku Susanna meni jotain juttelemaan Joonakselle mut en jotenki aatellu yhtää et se haittais nii en menny siihen välii. sit kohta huomasin ku Joonas lähti pihalle ja sit Essi ja Ada meni perässä" Daniel selittää. "sori et tää meni näin"
"ei se sun vika oo. mut hyvä ku sanoit" vastaan ja huikkaan vielä heipat ja kiitokset Essille ja Adalle.

Me lähdetään Joonaksen kanssa kävelemään mun luo. Ulkona tosiaan on jo aika kylmä ja pimeäkin.
"sori" aloitan pitäen tuon kädestä kiinni tiukemmin. "ei mun ois pitäny jättää sua sinne yksin"
"ei se haittaa. tai ei se sun vika oo" Joonas mutisee ja nostaa mun käden hartioilleen päästäkseen yhä lähemmäs. "nyt sä oot siinä"
"nyt mä oon tässä. ja mä oon koko yön sun kans" vastaan ja suukotan tuon päälakea. Mitähän helvettiä se Susanna on menny sanomaan?

—
sanat 655

mä en sit oo taas ruotsin tunnilla :D

ja hei kiiiitos ihan älyttömästi yli 6000 lukukerrasta <3