Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 9 - ei juuta eikä jaata

•J o o n a s•

Joelin ehdotus bileisiin menemisestä jäi toden teolla vaivaamaan mua. Miksi ihmeessä se mut haluaa viedä sen kaveriporukkaan? Ja miks se myös lupautui olla menemättä, jos mä en halua? Läheisempiähän ne on siinä niitten kaveriporukassa, kuin mitä se mun kanssa on. Olisi toisaalta kiva, jos Joel ei sinne menisi vaan viettäisi aikaa mun kanssa. Viikonloppu yksin kuulostaa jopa hieman hirvittävältä. Äiti lähti työreissulle ja Jade on jollain leirillä harrastuksensa takia. Siispä mitä vaihtoehtoja mulle edes jää muuta kuin kärsiä yksin tai löytää kaveri seuraksi. Voisinhan Nikon pyytää, ollaan me kuitenkin sen verran hengailtu, että kehtaisinkin. Silti kysyin ensin Joelia. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Joel kyseli vielä koulussa, että olisinko menossa illalla sen kanssa sen jonkun luo. En sanonut juuta enkä jaata vaan ihanasti jätin asian roikkumaan. Kuitenkin kotiin pyöräillessäni päätin, etten ole menossa sinne. Ajatus ei alkuunkaan innostanut, joten en aio mennä. En edes Joelin takia. Tai siksikään, etten joutuisi olemaan yksin. Nielen tappioni ja kulutan viikonlopun maratoonaamalla leffoja ja sarjoja kääriytyneenä olohuoneeseen vilttiin tiukaksi tortillaksi, jonka kääröstä poistun vain syömään ja käydäkseni vessassa.

Kotiin päästyäni menin keittiöön ja avasin jääkaapin. Aha, täytynee lähteä käymään kaupassa. Samassa Joel lähettää mulle viestin kertoakseen Viljamin osoitteen, jos päättäisinkin liittyä heidän seuraansa. Ilmeisesti se nyt itse on sinne menossa. Mielialani valahtaa välittömästi, mutta vastaan Joelille vain kiitokset, ja että mietin asiaa vielä. Lösähdän sohvalle ja alan pelaamaan pleikalla. Ehdin käydä kaupassa myöhemminkin.

Oon niin keskittynyt peliini, että säpsähdän mun puhelimen soidessa. Hetken toivoin sen olevan Joel, mutta soittaja olikin Niko, jolla oli ilmeisesti tylsää. Siinä me hetken puhuttiin videopuhelua mun pelatessa ja Nikon arvostellessa mun pelitaitoja.

"sä oot aika paljon hengaillu sen Joelin kans" Niko toteaa yhtäkkiä.
"mitä sitte?" kysyn vähän välinpitämättömän kuuloisesti.
"ei mitää. tai et miten se just sun kans kaveeraa. sä et vaikuta yhtään samanlaiselta tyypiltä ku Joel" se selittää. "tai siis ei susssa mitään vikaa oo emmä sillä. mut Joel nyt on sellanen party animal ja sä vaikutat aika tunnolliselta kaverilta. mitä Joel ei todellakaan oo"
"no mä oon. ei me bileissä olla oltu. enimmäksee vaa hengailtu ja oon muutaman kerran auttanu sitä läksyissäki ku se pyysi. se vaikuttaa kyllä ihan mukavalta vaikka mietinki niitä juttuja mitä kerroit siitä" selitän vuorostani.
"osaahan se varmaan mukavaki olla. mut en lähtis sokeesti luottaa siihen jätkää ihan vaa varmuuden vuoksi" se sanoo.
"en varmasti" sanon nopeasti. Eihän uusiin ihmisiin kannata koskaan luottaa ihan sokeasti. Välttämättä.

"oon välillä käytävillä huomannu miten se kattoo sua. sillee miten en oo ikinä nähny sen kattovan ketään. ja mä oon ollu sen kans samassa koulussa pitkään" Niko sanoo hymyillen.
"mitä tarkotat?" kysyn hämilläni, vaikka tiedän hyvin mitä se tuolla tarkoitti. Perhoset lähtevät lepattelemaan vatsassani yksitellen mun ajatellessa asiaa.
"no niinku... emmä tiiä, ei se sen kavereita tollee kato. sillee huolehtivasti ja et se välittää susta jotenki eri tavalla" se jatkaa. "enhän mä toki tiiä mut siltä se vaikuttaa"
"ai. ei me mitenkää super läheisiä olla tai mitää" soperran vastaukseksi ja tunnen pienen punan nousevan poskilleni.
"sä punastuit" Niko hymähtää. "tykkäätkö sä siitä?"
"häh? enhän!" huudahdan. Ei mua usko kukaan. Mutta enhän mä siitä voi tykätä. Me ollaan tunnettu muutama viikko eikä me niin läheisiä olla, että voisin ihastuu.
"ei se haittaa. aika söpöä. enkä mä kerro kellekkää" Niko toteaa ja antaa asian olla.

"kuule, mun pitäs lähtee käymään kaupassa. jääkaappi huutaa tyhjyyttä ja mä kuihdun kohta" sanon lopetettua pelini.
"älä kuihdu. soitellaanko vielä myöhemmin?" Niko kysyy.
"totta kai" vastaan ja sanomme molemmat heipat. Hiljaisuus valtaa talon ja tyhmänä jään tuijottelemaan ympärilleni hetkeksi. Yritän ravistella väsymystä pois ja raahautua sinne kauppaan. Onneksi vielä ei ole pimeää.

Oon laittamassa kenkiä jalkaan, kunnes kuulen askeleita ulkoportaita. Ne pysähtyvät ja hetken hiljaisuuden jälkeen kuuluu varovainen koputus. Jännityn, mutta astelen lähemmäs ovea ja painan kahvan alas.

—
sanat 620

ihastusta ilmassa vai miten se menee😅