Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 36 - hölmö Taalasmaa

•J o e l•

Essi ja Joonas esittäytyivät toisilleen ja tyttö jäi meidän seuraan. Tuskinpa Joonastakaan sen enempää haittaa, sillä saahan sekin Essistä kaverin. Vähän vahingossa, mutta kuitenkin. Ihan kuin mä ja Essikään oltaisiin kavereita tai liiemmin tunnettaisi toisiamme. Muutamalla tunnilla vain ehditty jutella.

Mä ja Joonas ollaan - yllätys yllätys - samalla enkun kurssilla. Essi on jollain toisella, joten me lähdetään ruokailun loputtua eri suuntiin.

"siis mikä tää Essi nyt on?" Joonas kuiskaa meidän päästyä enkun luokan eteen käytävän penkeille istumaan.
"miten niin mikä? se istu ekana päivänä mun viereen ja alko höpöttään mulle" vastaan kohauttauen hartioitani. "emmä sitä tunne enkä menis sanoo sitä välttämättä mun kaveriksi mut mikäs siinä jos se meiän kans hengaa"
"joo ei se haittaa. mä vaa mietin et mistä sä sen keksit" se naurahtaa.

Enkun tunnilta suuntaamme Joonaksen - sekä Essin - kanssa kohti äikän luokkaa ja sen jälkeen kotiin. Me ei Joonaksen kanssa edes kiirehditty ulos, kun Essi taas lähes juoksi luokasta pihalle. Lopulta mekin saatiin itsemme raahattua alakertaan ja ulos asti päästyämme, huomaamme Essin nojailevan koulun tiiliseinään jonkun tytön kanssa. Se taitaa olla meidän luokalla, mutta ei mitään hajua mikä tytön nimi on. Me lähdetään kohti pyörätelinettä ja vilkaistessani taakse näen tyttöjen halaavan toisiaan pitkään.

"se ei näyttäny kaverilliselta halilta" Joonas toteaa rikkoen hiljaisuuden, kun me ollaan jo vähän matkan päässä koululta.
"sinähän sen tiiätki" vastaan. Mietin kyllä täysin samaa itsekin. Eipä se meille siis kuulu, mutta sisäinen Ulla Taalasmaa on innoissaan spekuloimassa kaikkia ja kaikkea, varsinkin muiden ihmissuhteita ja niiden monia koukeroita. Ja se joka väittää, ettei piilottele sisällään edes pikkuriikkistä Ulla Taalasmaata, on valehtelija.

Me tullaan suoraa meille, sillä mun vanhemmat ei oo vielä kotona. Saataisiin siis olla pari tuntia rauhassa. Mä en halua, että ne on yhtä aikaa kotona, kun Joonaskin on täällä.

"mitä mietit?" Joonas kysyy yhtäkkiä ja hipsuttaa sormenpäillään mun poskea ja kaulaa. Mä taisin vahingossa vähän uppoutua mun ajatuksiin.
"eeen mitää" vastaan nopeasti. En mä ole oikeastaan varma mitä kaikkea ajattelin.
"näytit jotenki tosi totiselta. ja siltä et mietit jotain" se sanoo pyöritellen nyt mun liian pitkäksi kasvaneita takkuisia hiuksia sormensa ympärille.

"mitä sä sanoisit jos miettisin vaikka tämmöstä..." aloitan ja suukotan hellästi Joonaksen otsaa saaden lempeän hymyn kohoamaan sen kasvoille.
"mä sanon et meni väärään paikkaan" se vastaa. Suukotan vuorostani tuon poskea. "vieläki" saan vastaukseksi. Seuraavaksi suukotettavaksi pääsee nenä. "etkö sä hölmö osaa?" Joonas tuhahtaa leikillään.
"no en ilmeisesti" vastaan.
"kato näin..." Joonas sanoo ja varovasti, mutta samalla niin päättäväisesti suutelee mua ryömien aivan mun kyljestä nyt mun päälle makaamaan rikkomatta juuri aloittamaansa suudelmaa. Ihan kuin mä tästä olisin mihinkään lähdössä. Varsinkaan ilman sua...

—
sanat 425

ompas ollut aivan paska viikko😀

paitsi eilen näin mun parasta kaveria ja hetken ei ollu kaikki niin perseestä🫶🏻