Diamond in the darkness - Joel x Joonas

osa 15 - sekasorto

selvennän nyt jos jollekki on jääny epäselväksi: tässä on nyt alkukirja eletty about maaliskuuta/huhtikuuta. en tiiä oonko sitä maininnu missää mutta joo mennään eteenpäin :D

~time skip toukokuuhun~

•J o e l•

Ajanvietto Joonaksen kanssa on ollut yhtä vuoristorataa mun tunteiden osalta. Paljon on tapahtunu ja mä oon kuulemma jotenkin "pehmennyt" sen seurassa. Tunnollisemmin oon käynyt koulussa ja jopa osannut tunneilla käytäviä asioita. En oo juhlinut tai juonut pitkään aikaan kunnolla ihan vaan siksi, että Joonas ei juo eli en voi sitä raahata mukaan. Ja mielummin oon hengaillut Joonaksen kanssa.

Ei, mä en ole ihastunut. En voi. En tiedä kyllä mitä tää meidän juttu on, kun me ajaudutaan pussailemaan ja olemaan tosi lähekkäin eikä se tunnu edes pahalta. Mutta tunteita mulla tässä ei ole pelissä. Ilmeisesti ei ole Joonaksellakaan. Edelleen tää "juttu", tai tää kaikki kuitenkin on salaisuus.

Susannalla on alkanut jälleen kiinnostaa mun seura. Kovasti se on mua kysellyt päättäreinä - jotka muuten on parin viikon päästä - jonnekin ulos juhlimaan, jonne tulee muistakin yläasteista porukkaa. Totta kai mä suostun. Joonaksen kanssa tai ilman. Noista juhlista ei jäädä välistä.

Niin, pitkään aikaan en oo juonut. Mieli tekee kyllä ja vahingossa lupailin Viljamille, että tulisin edes käymään sen tyttöystävän synttäreillä viikonloppuna. Kuulemma Joonaskin on tervetullut. Se vaan ei innostunut viimeksikään niistä bileistä, mutta nyt on kyseessä kuitenkin synttärit, niin ehkä se lämpenis ajatukselle. Ja mikäli mun kanssa mielii aikaa viettää viikonloppuna, on sen tultava mukaan, koska mähän olen menossa. Katsomaan vähän sitä menoa ja meininkiä ja ottamaan selvää Susannan aikeista.

Joonaksellekin kerroin Susannasta vähän, mutta se oli lyhyt keskustelu. Mun oma monologi. Ei se vaikuttanut pahastuneelta ja sano jopa, että mun pitäis jutella sille. Uusi todiste siihen, että sillä tuskin ois tunteita pelissä.

Joinakin päivinä mä en osaa ajatella muuta kuin Joonasta ja sitä kuinka kiva sen kanssa on olla. Niitä juttuja on kiva ajatella. Mutta toisinaan mä säikähdän sitä kuinka paljon sitä ajattelen. Eikö ihastuksia ajatella paljon? En mä voi olla ihastunut. En varmasti ole. Susanna on ihana. Joonaskin on aika ihana kaveri, mutta en mä ole homo.

Joonakselle mä en tästä voi puhua. Arttu? Ei se ymmärrä tai ottais mua edes tosissaan. Viljami? Sillä tuskin kiinnostaa. Sen oma mimmi on ihan tarpeeksi kestettävää. Ehkä Daniel? Se saattais jopa haluta kuunnella. Jospa mä sille avautuisin vähän tästä. En kyllä kerro, että pelkään olevani ihastunut Joonakseen. Susannastahan mä oon kiinnostunut. Tilanne hämmentää silti. Voisin Joonaksen käytöstä analysoida Danielin kanssa. Se ymmärtää ja osaa tulkita ihmisiä mua paremmin niin ehkä siltä saisin jotakin selkoa. Mä oon yks kaaos ja sekasorto itseni ja ajatusteni kanssa. Toisaalta, eikö me kaikki olla ainakin vähän.

—
sanat 430

vähän joelin näkökulmaa ja ajatuksia tällä kertaa🤯