1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

6.3.2023 sunnuntai

- Juliet -

Heräsin paniikinomaisesti sängystäni kun yhtäkkiä Kristianin huoneesta alkoi kuulumaan täysillä joku rock-kappale, jossa laulettiin "hello, hello, hello."

Nousin istumaan ja huokaisin kun tajusin, että olin omassa huoneessani, turvassa. "Ei hemmetti", kuiskasin ääneen, hieroin silmiäni ja sen sijaan että olisin noussut menin takaisin makuulleen. Kuulin Kristianin hoilaavan mukana rock-biisin kanssa, sekä lasten kinastelevan oven ulkopuolella. Mietin eilistä, mikä oli laukaissut sen paniikkikohtauksen ja kuinka Kristian piteli minua sylissään kuin pientä vauvaa. Yhtäkkiä hävetti ja halusin hautautua maan alle.

Taisin nukahtaa uudelleen tajuamatta sitä, sillä heräsin Katin kurkkaavan ovesta sisään. "Onko kaikki hyvin, Juliet?" hän kysyi ja nyökkäsin. "Tuu aamupalalle", hän käski ja lähti sen jälkeen.

Kun saavuin keittiöön siellä ei istunut kukaan, oli vain minä ja mehulasini. Hörpin siitä hiljalleen, en tahtonut syödä, tai olla edes hereillä. Hävetti, kuvotti olla minä.