Tuosta päivästä oli kulunut jo muutamia viikkoja. Markia en ollut nähnyt kuin yhdesti, silloin kun hän tuli hakemaan äitiä jollekin pienelle rentoutuslomalle. Sen loman jälkeen äiti onkin roikkunut jatkuvasti puhelimellaan ja nauranut muka joillekin hauskoille Facebook-jutuille. Niin varmaan, äiti kyllä mä nään, että sä viestittelet, etkä ole missään Facebookissa.
Veljelläni eikä minulla ollut kylläkään valittamista, sillä äiti on nykyään paljon rennompi ja iloisempi. Ainoa pelkoni on, että heidän jutustaan alkaa tulla vakavampaa, sillä Mark asuu toisella puolella maata. Tästä seuraisi todennäköisesti se, että joko me muuttaisimme sinne tai Mark tänne.
"Alice ja Zac, heti alas!" kuulin äidin äänen ja havahduin mietteistäni. Menimme kumpikin keittiöön, jossa äitini ja yllätys, yllätys, Mark istuivat pöydän ääressä. "Istukaa alas, tämä on todella tärkeää", äitini ohjeisti vakavana, mutten voinut olla huomaamatta pientä hymyä, jota hän yritti piilotella.
"No, antaa tulla?" veljeni kysyi. Äitini nielaisi ja avasi suunsa. "Nyt on käynyt näin, että minä ja Mark seurustelemme". Suuni loksahti auki ja melkein huusin: "Vihdoin! Mä oon oottanu tätä jo vaikka kuinka kauan, mä oon niin onnellinen teidän puolesta!" Äitini ja Mark selvästi hengähtivät helpottuneena, kun taas veljeni katsoi suoraan eteenpäin mietteliäs ilme kasvoillaan.
"Zac, mitä mieltä sinä olet tästä?" äiti kysyi hieman pelokkaasti. "Siis ei kai tää tarkota sitä, että meidän pitää muuttaa jonnekin toiselle puolelle maata?" Zac huokaisi. "No siis periaatteessa kyllä, mutta sinähän olet jo täysi-ikäinen ja voit päättää itse missä asut. Lisäksi sulla on jo työpaikka, jolla voit maksaa vuokrasi", äitini vastasi.
"Entä minä, pitääkö mun muuttaa jonnekin teidän lemmenpesään kattomaan teiän kuhertelua?" kysyin. "Alice, säkin olet kyllä täysikäinen, mutta en valitettavasti voi jättää sinua tänne. Sinulla ei ole töitä millä maksaa vuokraa, ja haluan sinun keskittyvän kunnolla opiskeluun ilman huolta rahasta", äitini sanoi vakavana. Ei oo tosi, minun pitää muuttaa toiselle puolelle maata katsomaan aikuisten ihmisten kuhertelua. Pelkoni kävi siis toteen.
"Mutta ei sinun tarvitse meitä katsoa ja Markilla on itseasiassa myös lapsi", äiti lisäsi heti perään. "Siis mitä, joku uhmaikäinen viisvuotias lapsiko?" sanoin vihaisena. "Alex ei ole uhmaikäinen, se on sun ikäinen!" Mark huudahti.
"Aha, no millon me sit muutetaan?" kysyin ja nielin häviöni. Onneksi minulla ei edes ollut kavereita, joita tulisi ikävä. "Kahden viikon päästä", kuulin vastauksen ja nyökkäsin.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Astuin ulos mustasta autosta. Katselin edessä olevaa valkoista taloa, jota ympäröi siisti piha. "Iskit sitten itelles rikkaan miehen", sanoin äidilleni hymyillen. "Alice, etkö ole oppinut vielä, ettei rahalla saa onnea", äiti hymähti ja vilkutti Markille, joka juuri astui ulos talosta.
Siis ainakaan enää ei pitäisi olla mitään valittamista tässä muutossa, toi talohan on kuin jostain leffasta. Ja tämä piha, niin siisti ettei Mark varmasti ole itse tätä hoitanut. "Joo joo, kuhan huomautin", naurahdin äidilleni, joka lähti viemään tavaroitamme Markin kanssa sisälle.
"Huh, vihdoin kaikki paikallaan", huokaisin itselleni ja katsoin tämän päivän aikaansaannostani.
Uusi huoneeni oli melko iso, siellä oli vanha pöytäni, kirjahyllyni, sekä uusi, valtava ja pehmeä sänky, jonka Mark oli välttämättä halunnut antaa minulle. Sänky oli paljon leveämpi kuin entinen, tuossahan mahtuisi nukkumaan kaksikin. Ei sillä, eihän minulla edes ollut poikaystävää, mutta kunhan mietin. Mark oli myös ostanut huoneeseen pehmeän pörrömaton ja muuta tavaraa, joilla voisin sisustaa huonetta.
En ollut vielä tavannut uutta velipuoltani, sillä hänellä oli ollut koko päivän jotain tekemistä. Jalkapalloharjoitukset, koulutyö kaverilla jne.
"Alice ja Alex, täällä on ruokaa tarjolla!" äitini huusi alakerrasta. Katsoin vielä kerran huonettani ja lähdin huoneesta. Yläkerta oli melko iso, ja huoneeni oli toisessa päässä mitä portaat. Katselin ohi mennessäni ovia ja mietin, mihin he tarvitsivat näin monta huonetta. Juuri kun olin kävelemässä oven ohi, jossa luki Alex, se aukesi vauhdilla ja kaaduin selälleni lattialle.
Kiitos kun luit!
-Jacqueline
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
