✓ Love Me Always ✓

+3. luku

Tämä on tosiaan viimeinen bonusluku, mitä ainakaan nyt olen suunnitellut. Musta tosin vähän tuntuu siltä, että en haluais vieläkään päästää Alicesta ja Jaxonista irti! :(

Mutta juu, katsotaan miten käy, toivottavasti pidätte tästä ainakin toistaiseksi viimeisestä luvusta :)

(Kuunnelkaa muuten tuota ylhäällä olevaa kappaletta samalla, koska ainakin musta tuntuu että se tuo lisää sitä tunnelmaa tähän)

-Jacqueline

Otin askeleen toisensa perään pitäen tiukasti kiinni Markin kädestä, joka hymyili minulle rohkaisevasti, kohti uutta elämääni. Elämääni, jossa olisin naimisissa maailman parhaimman ja ihanimman miehen kanssa.

"Hyvin se menee", hän sanoi juuri ennen kuin ovet aukenivat ja musiikki lähti soimaan. En edes uskaltanut katsoa eteen, missä Jaxon oli, sillä olisin muuten puhjennut itkuun jo nyt.

Pelkäsin koko ajan, että kompastuisin mekkoni pitkään helmaan, tai että olisin jo nyt sotkenut meikkini ja hiukseni, jotka oli laitettu täydellisesti juuri hetkeä aiemmin. Kuitenkin, kun nostin katseeni tulevaan mieheeni, unohdin tämän kaiken.

Jaxon hymyili minulle komeassa mustassa puvussaan, tummansininen rusetti kaulassaan. Hänen mustat hiuksensa oli kammattu siististi taakse. Suurimman huomioni vei kuitenkin hänen siniset silmänsä, jotka katsoivat minua niin, kuin olisin hänen koko maailmansa.

Muutaman askeleen päästä olimme jo aivan hänen luonaan, jolloin Jaxon astui askeleen eteenpäin ja nyökkäsi Markille, ennen kuin tarttui kädestäni kiinni. Mark astui sivummas äitini viereen, meidän jatkaessa matkaamme kohti alttaria.

"Mä rakastan sua", Jaxon kuiskasi hiljaa, enkä edes meinannut kuulla sitä kunnolla. Nyökkäsin hymyillen, sillä olin varma, että jos aukaisisin suuni, rupeaisin heti itkemään. Tunsin hänen silittävän peukalollaan kämmenselkääni, mikä rauhoitti mieleni.

Saavuttuamme alttarille, huokaisin helpotuksesta hieman. Ainakin selvisin tänne asti ilman mokaamista. Pappi katsoi meitä hymyillen ja näytti kädellään merkin, jolla vieraat istuivat takaisin penkkeihinsä.

------------------------------------------------------------------------------------

"Jumalan edessä ja näiden todistajien läsnä ollessa kysyn sinulta, Jaxon Alexander Brown, tahdotko ottaa Alice Sofia McCartneyn aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

"Tahdon", Jaxon vastasi varmasti.

"Jumalan edessä ja näiden todistajien läsnä ollessa kysyn sinulta, Alice Sofia McCartney, tahdotko ottaa Jaxon Alexander Brownin aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

"Tahdon", vastasin, jonka jälkeen hymyilimme toisillemme Jaxonin kanssa. Aiden asteli vierellemme ja antoi papille sormukset, joka luki ensin rukouksen meidän polvistuessa, jonka jälkeen nousimme ylös.

"Alice ja Jaxon ovat päättäneet kirjoittaa itse sormusvalansa, joten olkaa hyvä", pappi sanoi ojentaen sormuksemme meille, jolloin käännyimme toisiamme kohti. Tiesin, että tulisin kohta itkemään ja otin syvään henkeä, yrittäen pidättää kyyneliäni vielä vähän aikaa.

Jaxon pujotti sormuksen vasempaan nimettömääni ja minä hänen sormuksensa hänen vasempaan nimettömäänsä, jonka jälkeen pidimme toisiemme käsistä vielä kiinni.

"Alice Sofia", Jaxon aloitti vahvalla äänellä, "Otan tämän sormuksen merkiksi siitä, että rakastan sinua ja olen uskollinen aviomiehesi, kunnes kuolema meidät erottaa"