✓ Love Me Always ✓

Luku 8

"Hei Ali, kuunteletko sä yhtään, mitä mä sanon?" Erica sanoi vierestäni ja heilutti kättään kasvojeni edessä. Havahduin syvältä ajatuksistani ja mietin, mitähän olin taas unohtanut kuunnella.

"Sori, mitä sä sanoit?". "Niin, että tänään on illalla bileet Ashtonilla, aiotko sä tulla meidän kanssa?". Bileet? "Mä en oo oikein bileihmisiä" "Niin et olekaan, koska sä et ole koskaan ollut bileissä!"

Se oli totta, en ollut koskaan ollut bileissä, sillä eihän hiket käy bileissä. "Mutta nyt se asia korjaantuu, koska mä aion viedä sut näihin bileisiin, halusit tai et" "Erica, mä en oo ihan varma tästä. Ei mulla edes ole mitään vaatteita sinne". Erica naurahti.

"Ai ei ole vaatteita? Sanoo tyttö, jolla on iso vaatehuone täynnä erilaisia vaatteita, joista kaikki maailman tytöt ois kateellisia". "Okei, okei! Mä tulen, jos sä valitset mulle vaatteet". "Oikeasti? Saanko mä valita sulle vaatteet ja syventyä sun täydelliseen vaatehuoneeseen?"

Okei, ehkä Erica otti vähän liian vakavasti vaatehuoneeni. Ei se nyt ihan noin täydellinen ollut, vaikka kieltämättä äitini ammatin takia minulla oli varaa ostella vaatteita. Rakastimme äitini kanssa vaatteita, ja kävimme monesti yhdessä vaateostoksilla.

------------------------------------------------------------------------------

Viimeistelin vielä hiuksiani odotellessani Ericaa. "Erica ja Ali! Mä lähden nyt, joten jos aiotte tulla mun kyytiin, niin tulkaa nyt sieltä alas!" Alex huusi alakerrasta. Erica tuli pois kylppäristä.

"Vau, sä näytät ihan tyrmäävältä!" Ericalla oli tummanvioletti, hieman polvien yläpuolelle päättyvä mekko ja mustat korkkarit. Vaaleat hiuksensa hän oli kihartanut rennoille laineille. "Sä kans! Nyt me mennään vallottamaan kaikki niiden bileiden pojat" Erica sanoi kävellessämme portaita alas. Minulla oli vaaleanpunainen crop top ja musta tiukka hame. Kenkinä minulla oli äidiltä syntymäpäivälahjaksi saadut korkkarit. Erica oli kihartanut myös minun hiukseni ja meikannut minut.

"Oho, sähän näytät hyvältä!" Oli ensimmäinen asia, jonka kuulin Alexilta tullessamme alas. Punastuin ja kiitin häntä. "Et säkään kyllä yhtään huonommalta näytä" sanoin hänelle. Tottahan se oli, Alex oli nyt, niin kuin aina, ihan järkyttävän komea ilmestys.

"Hei, etkö sä kehu mua yhtään?" Erica sanoi muka loukkaantuneena. "Babe, sä olet aina kaunis", Alex virnisti hänelle. "Tulihan se sieltä, kun vähän aikaa odotti", Erica sanoi, ja lähdimme Alexin autolle.

------------------------------------------------------------------------------

Musiikki kuului jo kauas Ashtonin talosta. Hänen vanhempansa olivat ilmeisesti jollain työmatkalla, joten Ashton oli päättänyt järjestää vuosisadan parhaat bileet heillä. Nousin autosta ja katselin ympärilleni. Pihalla oli paljon porukkaa, joista osan tunnistin nähneeni joskus koulussa. Suurin osa heistä tunkivat kieliään toisten kurkkuihin, kun taas osa oli vain tupakalla. Sisällä musiikki kuului vielä kovemmin, ja Erica lähti heti etsimään Ashtonia.

"Kiva, nyt se sitten jätti mut tänne ihmisjoukon keskelle yksin" tuhahdin. "Hei Ali, et sä oo yksin! Mä aattelin kattoo sun perään koko illan, että et päädy kenenkään limasen jätkän mukaan" Alex muistutti vierestäni.

"En ajatellu päätyä, joten voit ottaa ihan rennosti ja unohtaa sen ylisuojelevan isovelin roolin vaikka ihan heti". "Niin varmaan sä et ajatellu, mutta sä oot niin hyvännäköinen, että aika monet jätkät ajattelee päätyvänsä sun kanssa johonkin".

Alex ojensi minulle kätensä. "Mitä?" kysyin hämmentyneenä. "Tuu tanssiin mun kans" Alex sanoi ja veti minut keskelle tanssilattiaa. "Mistä lähtien veljet on tanssinu bileissä pikkusiskojensa kanssa?" nauroin. "Tästä lähtien. Ja mehän ollaan melkein saman ikäisiä, eikä me olla oikeita sisaruksia" "Totta, ehkä mä voin sun kanssa sit tanssia" sanoin Alexille.

Vähän ajan päästä joku tyttö tuli kiehnäämään Alexin viereen, ja Alex katsoi minua auta mua-katseella. "Hei Alex, mulla on asiaa, jos mentäis tonne eri huoneeseen" sanoin kovalla äänellä musiikin ylle. Alex antoi tytölle muka pahoittelevan ilmeen ja lähti kanssani pois.

"Kiitos, toi on joka bileissä yrittäny mua, eikä se näytä ikinä luovuttavan" Alex sanoi päästyämme eri huoneeseen. "Se taitaa olla sinä, joka päätyy jonkun limasen muijan mukaan tänään" kiusoittelin häntä. "Oh, Ali. Oletko sä vähän mustasukkanen?" Alex kiusoitteli takaisin. "Muistaakseni se olit sinä, joka halus mennä mun kanssa tanssimaan" nauroin. Yhtäkkiä huomasin Erican yksin huoneen reunalla.

"Alex, onko toi Erica, onkohan sillä kaikki hyvin?" Alex katsoi osoittamaani suuntaan ja nyökkäsi. Lähdimme Erican luokse, joka loi kasvoilleen tekohymyn huomattuaan meidät. "Ali, mites on menny ekat bileet?" "Ihan hyvin, ainakin Alexilla näyttää riittävän naisia" sanoin, ja Alex pudisteli päätään.

"Onko sulla muuten kaikki ihan hyvin?" Alex kysyi. Erica nyökkäsi, mutta huomasin silti jonkin olevan pielessä. "Anna mä hoidan tän, Ashton on varmaan mokannu taas. Sä voit mennä takas jos haluut" Alex kuiskasi minulle. Nyökkäsin ja hymyilin vielä Ericalle. Alexin ilmeestä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Ericalle käy näin.

Kävelin ihmisjoukon läpi ilmeisesti talon keittiöön, jossa oli jotain juomia tarjolla. En ollut hirveän perillä mitä ne olivat, sillä olin vain kerran juonut itseni humalaan. Se kerta ei tosin ollut päättynyt kovin hyvin, Zacin mukaan olin yrittänyt tehdä kaikkea noloa, niin kuin esim. iskeä omaa veljeäni. Sen kerran jälkeen olin päättänyt pysyä alkoholittomalla linjalla, sen verran paljon Zac jaksoi muistutella siitä.

Yhtäkkiä tunsin jonkun tulevan taakseni, ja tämä joku yritti hinkata itseään minua vasten. Käännähdin ympäri nopeasti ja näin edessäni jonkun tuntemattoman jätkän. "Hejj kaunokainen, lähettäiskö vähän privaatimpaan paikkaan täältä?" hän kysyi ja yritti tunkea naamaansa kasvoihini.

Meinasin melkein oksentaa siitä kamalasta hajusta, hänellä oli tainnut mennä kurkusta alas tänään aika paljon alkoholia. Yritin paniikissa työntää häntä kauemmas itsestäni, mutta hän ei edes liikahtanut.

"Äläs nyt, sähän ihan selvästi haluat mua" poika yritti edelleen saada minua mukaansa. Tunsin hänen puristelevan reittäni ja aloin työntää häntä kovemmin pois itsestäni. Missä se Alex nyt oli kun sitä tarvittaisiin?

Silmäni täyttyivät kyyneleistä tajutessani, ettei tuo jätkä ole lähdössä mihinkään. Samassa joku toinen jätkä tuli ja tönäisi edessä olleen pojan lattialle. Hän piteli poskeansa ja yritti nousta lattialta. En kerennyt kuitenkaan jäädä katsomaan häntä, sillä joku veti minua kovalla tahdilla ulos talosta.

Keskityin vain pysymään pystyssä näillä kengillä, enkä saanut selvää, kuka tuo mysteeripoika edes oli. Ulos mentyämme poika vihdoin lopetti vetämiseni ja kääntyi puoleeni.

Oh shit! Kukas muukaan kuin itse Jaxon Brown. Sen voin sanoa, että tästä ei seuraa mitään hyvää.