YLLÄTYYYYYS! Toivottavasti pidätte tästä yllätyksestä ;)
-Jacqueline
Tuossa ylhäällä muuten se mekko, mistä Alice puhuu tässä luvussa! ^^
"EI! Se ei mene sinne!" huusin turhautuneena ja työntekijä katsoi minua hieman pelästyneenä. Olin niin väsynyt ja yksinkertaisesti halusin vain kotiin ja kääriytyä peiton alle loppu illaksi.
"Mä sanoin vasemmalle, ei oikealle!" huusin miehelle, joka oli siirtämässä pöytää väärään suuntaan. Kuulin ovelta korkokenkien kopinaa ja pian äitini ilmestyi hämmentyneen näköisenä.
"Mitä täällä oikein on tapahtumassa, Alice?" hän kysyi ja käveli luokseni. Hieroin otsaani ja aloin purkamaan tunteitani siitä, miten mikään ei mennyt hyvin, ei sitten mikään.
"Ensinnäkin mikään ei oo vielä valmiina ja sitten kukaan ei tee niin kuin mä käsken ja mulla ei ole vieläkään sitä mekkoa!" puuskahdin ja kirosin: "Hitto kun se yks ei ees tee mitään näiden häiden eteen!"
"Alice Sofia McCartney! Rauhoitu hyvä nainen, kyllä me vielä ehditään, ja senhän takia mä olisinkin halunnut tilata sen hääsuunnittelijan ettei tätä pääsisi käymään", äiti rauhoitteli ja silitti hiuksiani, mikä sai tuntumaan kuin olisin vielä se pikkuinen Alice.
"Se vanha pappa nyt ei tiennyt häistä mitään", huokaisin ja toistin tapaamani hääsuunnittelijan sanoja: "Ei sitä, ei tätä. Liian modernia, kaiken pitää olla perinteiden mukaan"
"Jos me nyt ensin laitetaan listaan kaikki mitä pitää tehdä vielä ja sitten mennään sinne pukukauppaan, josta me ollaan varattu se aika?" hän ehdotti ja nyökkäsin huokaisten syvään.
Ehkä häistämme tulisi vielä jotain.
----------------------------------------------------------------------------------------
"Wau", äiti henkäisi, kun astuin sovituskopista ulos myyjän, jonka nimi oli Sonja, saattelemana. Päälläni oli jo varmaan kymmenes mekko, mutta pidin tästä ehdottomasti eniten. Katsoin itseäni peilistä ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, tunsin itseni kauniiksi.
Mekko oli sellainen kuin olin aina haaveillut, valkoinen pitkähihainen mekko, jossa oli pitsiä, sekä tietysti se prinsessamekkohelma. Pitkät hiukseni laskeutuivat löysillä kiharoilla olkapäideni yli selälleni.
"Mä haluan tämän", ilmoitin päättäväisesti, enkä voinut olla hymyilemättä Sonjan helpottuneelle ilmeelle. Ilmeisesti tämän kahden tunnin sovitus oli käynyt hänenkin hermoilleen.
"Oletko sä varma?" äiti kysyi ja asteli luokseni, ihaillen mekkoani lähempää. Nyökkäsin, jolloin myyjä alkoi suunnittelemaan, miten hiukseni voisi laittaa ja millaisia muita asusteita sopisi tähän. Halusin ehdottomasti myös pitkän, piiitkän hunnun, jonka reunoilla oli myös pitsiä.
"Haetko mun puhelimen?" pyysin äidiltä, kun kuulin soittoääneni soivan sovituskopissa. Pian hän tuli takaisin puhelimeni kädessään ja kertoi: "Se on Jaxon"
"Hei", vastasin ja kuulin tulevan aviomieheni tutun äänen: "Hei rakas, missä sä oot?"
Vilkaisin ympärilleni paniikissa ja ilmoitin: "Mä oon sovittamassa mun mekkoa, mutta sä et voi tulla tänne!"
"Miksen? Älä vaan sano, että sä olet niitä, jotka ei anna aviomiesten nähdä sitä mekkoa ennen häitä", hän huokaisi ja naurahdin: "Olen, eikä me muuten saada nähdä sinä yönä ennen häitä"
"Eii..." hän valitti ja huokaisi sitten: "No okei, mutta mä tuun silti hakemaan sut sieltä kohta"
"Joo, mun pitää vaan ottaa tää mekko pois ja mä tuun sitten sun autolle", kerroin ja suljin puhelun. Selitin äidille, että Jaxon oli tulossa ja Sonja rupesi nopeasti ottamaan vielä mittoja ja merkitsemään, mitä kohtia mekossa piti vielä muuttaa sopivammaksi.
----------------------------------------------------------------------------------------
"Mua väsyttää..." haukottelin ja nojasin hänen olkapäähänsä, kun ajoimme kotiin illalla. Häämme pidettäisiin siis ensi viikonloppuna ja nyt oli tiistai.
"Sun ei pitäis yrittää tehdä kaikesta niin täydellistä. Tärkeintä niissä on vaan se, että kaikilla on hauskaa ja että ne on meidän häät", Jaxon sanoi ja silitti kädellään omaa kättäni, virnistäen sitten: "Ja se että me harrastetaan kuumaa seksiä koko seuraava yö"
"Jaxon!" huudahdin ja suoristauduin hänen vierestään, "Mä en kohta ollenkaan mene naimisiin sun kanssa!"
"Pfft, kyllä menet", hän naurahti, "Jos sä tuon takia et mua haluais niin etköhän sä olis eronnut musta jo kauan aikaa sitten"
"No joo... Ihan totta kyllä", haukottelin ja suljin silmäni, "Mutta se ei tarkoita, ettetkö sä voisi siistiä sun suutas ja mieltäs välillä"
"Ha, se ei tule tapahtumaan ikinä", Jaxon ilmoitti.
"Anna tytön unelmoida rauhassa", moitin ja nipistin hänen kätensä ihoa.
"Auts!" hän parkaisi ja veti kätensä omastani, "Minkä hullun naisen kanssa mä oikein olen menossa naimisiin?"
"Yhtä hullun kuin sen mieskin on", naurahdin aukaisten silmäni. Jaxon naurahti ja kumartui antamaan pusun huulilleni.
"Totta", hän sanoi, "Mutta meistä tulee maailman paras aviopari ja susta paras vaimo"
Hymyilimme toisillemme ja kerroin: "Ja susta paras mies"
----------------------------------------------------------------------------------------
"Mä vihaan sua!" huusin itkien ja paukautin makuuhuoneemme oven kiinni, lukiten sen äkkiä kiinni.
"Alice! Kuuntele mua!" Jaxon huusi ja paukutti ovea nyrkillään, "Avaa tämä ovi nyt!"
Lysähdin lattialle kyynelten virratessa poskillani ja painoin kasvoni käsiini. En voinut uskoa tätä, miksi hän ei ollut kertonut tätä koskaan.
"Alice! Avaa tää ovi!" hän jatkoi ja uhkasi: "Jos sä et avaa, niin mä rikon tän ja sä tiedät varsin hyvin että mä voin tehdä sen ihan hyvin!"
"EN AVAA!" huusin vihaisena. Mikään ei mennyt hyvin, ehkä meitä ei edes ollut tarkoitettu yhteen, jos tämä oli näin vaikeaa ja hän ei näyttänyt edes haluavan minua. Ehkä meidän piti vain perua häät ja erota lopullisesti toisistamme.
"ALICE!" Jaxon karjaisi takaisin, "Tää on viimeinen mahdollisuus avata tai sitten mä tulen pakolla!"
En sanonut hänelle enää mitään, vaan raahauduin kylppäriimme ja suljin myöskin sen oven lukkoon. Ainakaan tätä ovea hän ei saisi rikottua, sillä se oli liian vahva. Tai siis kyllähän tämä oli mahdollista rikkoa, muttei niin helposti kuin edellistä ovea.
"Alice! Anna mä selitän tämän!" hän pyysi, mutta huusin hänelle itkuisena: "Mä haluan olla nyt rauhassa!"
"Saat olla rauhassa kunhan mä tiedän että meillä on kaikki hyvin!" Jaxon lupasi, mutta tiuskaisin: "Sunhan se vika alun perin on miksi meillä ei ole kaikki hyvin!"
"Pikkuinen, sun täytyy antaa mun selittää vaikka ei tä-"
"MÄ EN HALUA PUHUA SULLE!" huusin raivoissani ja lähdin ovet paukkuen kylppäristä ja makuuhuoneesta. Kun avasin makuuhuoneen oven, Jaxon oli ensin hämillään, mutta yritti sitten heti pysäyttää minut huomatessaan, etten ollut jäämässä tänne.
"Odota! Alice!" hän juoksi perääni ja juoksin itse portaat alas eteiseen. Jaxon oli jo saavuttamassa, mutta kerkesin juuri lyödä ulko-oven välistämme, jolloin kerkesin juosta autooni ja laittaa oven kiinni, ennen kuin hän kerkesi autolleni.
"ALICE! ÄLÄ LÄHDE!" Jaxon huusi, mutta käynnistin auton ja lähdin ajamaan samalla, kun näppäilin puhelimestani tutun numeron ja soitin hänelle Bluetooth:lla, jolloin pystyin ajamaan kunnolla samalla.
"Alice? Itketkö sä?" kuulin hänen huolestuneen äänensä ja purskahdin vielä pahemmin itkuun.
"Nathan..." niiskautin ja aloin selittämään: "Jaxon ja Naomi..."
ESTÁS LEYENDO
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
