Siristin korviani uudestaan ja yritin kuulla vielä tarkemmin, kuuluisiko Zacin huoneesta naisen ääntä. Epäilykseni kasvoivat suuremmiksi, kun en millään kuullut niitä. Muutaman minuutin kuluttua äänet loppuivat kokonaan.
"Mitä hittoa, entä jos Zac on- Ei, ei todellakaan, minä olen vain niin väsynyt, että alan ajattelemaan ja kuulemaan omiani", ajattelin ja suljin silmäni yrittäen alkaa nukkua uudestaan.
**********
Aukaisin huokaisten jääkaapin oven ja otin appelsiinimehun sekä voin käteeni, jonka jälkeen suljin sen. Laskin ne ruokapöydälle ja istuin päädyssä olevaan tuoliin. Yhtäkkiä kuulin portaikosta viheltelyä. Käänsin katseeni kulmia kurtistellen portaikkoon. Zac hyppäsi viimeiset portaat samalla kerralla ja melkein kaatui lattialle. Hän tosin vain naurahti ja jatkoi viheltelyään. Sehän oli pirteänä.
"Jollakin oli näköjään hyvä aamu?" hymyilin hänelle. En ollut nähnyt veljeäni pitkään aikaan näin iloisena, ainakaan sen jälkeen kun hänen exänsä petti häntä. Zac lopetti viheltelynsä säikähtäneenä ja laski kätensä rintansa päälle, "God Alice! Mistä sä siihen tulit?".
Naurahdin ja vastasin: "Koko ajanhan mä oon tässä ollut". Zac oli vieläkin hieman hämmentynyt ja katseli ympärilleen epäileväisenä.
"Millon te- Tai siis eikö teidän pitänyt jäädä yöksi sinne?" hän kysyi. "Ei, mutta Alex lähti Nathanille, koska se ei jaksanut jäädä kuuntelemaan teitä", naurahdin ja jatkoin: "Mäkin olisin mennyt varmaan Jaxonille, mutta se oli sairaana".
"Siis sä olitkin koko yön täällä?!?" Zac huusi kauhuissaan. "Niin, mitä sitten? Vaikka kieltämättä te olitte aika äänekkäitä", virnistin hänelle ja kaadoin appelsiinimehua lasiini.
Zacia ei kuitenkaan näyttänyt hymyilyttävän, hän vain aukoi suutaan paniikissa eikä saanut muodostettua järkevää lausetta. "Zac? Onko kaikki ihan hyvin?" kysyin huolestuneena ja laskin mehun takaisin pöydälle. Hän käänsi katseensa nopeasti minuun, "Miten sä voit olla noin rauhallinen?" Nyt aloin todella huolestua hänestä ja nousin pöydästä kävellen hänen luokseen.
"Zac hei, miksi mä en olisi rauhallinen, olen kai mä nyt ennenkin kuullut kahden ihmisen harrastavan sitä?" kysyin ja laskin käteni hänen olkapäälleen. "Niin mutta- tai siis ei mitään, mun pitää nyt mennä", Zac sanoi nopeasti ja lähes juoksi ovesta ulos ennen kuin ehdin sanoa mitään.
"Zac!" huusin hänen peräänsä, mutta hän oli jo kaukana.
**********
"Se kuka keksi maanantain, oli varmasti maailman raivostuttavin ihminen", Alex huokasi sammuttaessaan autonsa koulun pihalla. Naurahdin ja aukaisin turvavyöni, jonka jälkeen nousin autosta ulos.
"Eikun ihan oikeasti, tiedätkö sellainen työpaikan ääliö, joka oikein nauttii siitä, että saa raivostuttaa muita ihmisiä. Laittaa kaikki muut tekemään sen työt ja itse vaan tsekkailee kaikkien naistyöntekijöiden perseitä", Alex jatkoi kävellessämme kohti koulua.
"Hei tää henkilö kuulostaa kyllä ihan sulta", härnäsin häntä ja aukaisin koulun oven. Menimme sisään ja hän pyöräytti silmiään ennen katoamista ihmisjoukkoon.
"Alice!" kuulin Erican äänen vaeltaessani kohti omaa luokkaani. Käännähdin ympäri ja näin hänen juoksevan kohti minua. "Erica, hei! Miten sulla meni eilen?" kysyin häneltä, kun Erica saapui kohdalleni.
"Mulla oli aivan järkyttävä olo, mutta onneksi Alex tuli käymään", hän sanoi. "Miten sä edes joit niin paljon?" naurahdin uteliaana. Erica pudisti päätään ja vastasi: "En tiiä, mä vaan muistan, että mua ärsytti hirveänä, kun Alex oli vaan sen kavereiden kanssa ja seuraavaksi mä oon tanssimassa Sebastianin kanssa ihan kännissä".
"Siis sä tunnet Sebastianin? Mä luulin, että se oli vaan joku random jätkä, joka huolehti susta", kerroin. "Niin se olikin, me vaan alettiin jutella siellä", Erica selitti heiluttaen käsiään samalla.
"Ai, mä en tiennytkään", sanoin ja vilkaisin kelloa, "mun pitää kyllä nyt mennä, tai mä myöhästyn". "Okei, nähdään joskus myöhemmin!" Erica huikkasi vielä, ennen kuin lähti omaan suuntaansa.
**********
"Sä et muuten vieläkään oo kertonut siitä Davidista", huomautin Alexille ajaessamme kohti Jaxonin kotia. Olin päättänyt mennä käymään hänen luonaan ja katsomassa, olisiko hän jo hieman parempi. Alex ei tietenkään halunnut tulla mukaan, mutta hän lupasi viedä minut Jaxonille.
"No, pitäiskö mun kertoa nyt?" Alex kysyi katsahtaessaan minuun päin. "Vaikka, jos sä haluat, ei sun tietenkään ole pakko", vastasin.
"Ehkä joskus kolme vuotta sitten, täällä alkoi kuulua huhuja, että joku hyvässä asemassa oleva mies hyväksikäyttää lapsia", Alex aloitti hiljaa. Jo tässä vaiheessa mieleni teki lausua 100 eri kirosanaa, mutta päätin olla hiljaa ja antaa Alexin kertoa koko tarina.
"Ensin sitä ei kukaan uskonut, mutta sitten yhtäkkiä poliisilaitos kertoi, että se on itseasiassa osin totta, ja se mies on itse poliisi", hän jatkoi ja pörrötti kädellään hiuksiaan hermostuneena.
"Sitten kaikki alkoi miettiä kuka se on, varsinkin koulussa melkein jokaisen poliisin lasta yritettiin saada kertomaan kuka se on. Kukaan niistä ei tosin tiennyt tästä mitään sen enempää, mutta sitten kaikki tajusi, että yksi niistä lapsista ei ole tullut kouluun sen jälkeen, kun tää juttu paljastui", Alex selitti puristaessaan rattia tiukemmin.
"Se lapsi oli David, sen isä on ollut joku pomo poliisilaitoksella jo vaikka kuinka kauan. Totta kai silloin kaikki tajusi kuka se on, ja mä sekä pari muuta yritettiin käydä sen kotona ja soittaa sille, muttei kukaan vastannut", hän jatkoi, ja huomasin hänen olevan ihan lähellä itkemistä, mikä oli outoa, sillä en ikinä ennen ollut nähnyt häntä niin rikki.
"Alex, sun ei oo pakko jatkaa jos et halua", sanoin ja otin hänen kätensä käteeni. Alex pysäytti auton tien reunaan ja pudisti päätään.
"Seuraavana päivänä mä menin yksin, ja mä sain murtauduttua niiden oven niin, että mä pääsin sisälle. Ensin mä luulin, ettei siellä ole ketään kotona, kunnes mä menin Davidin kylppäriin ja se vaan makasi siellä lattialla tyhjä lääkepurkki vieressä", Alex sanoi ja lopussa hänen äänensä murtui kokonaan. Irrotin nopeasti vyöni ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
"Mä- mä luulin että se oli kuollut, ja soitin äkkiä hätänumeroon", hän jatkoi hetken kuluttua. "Ne sai pelastettua sen, mutta David ajautui huumeisiin ja muihin pahoihin jengeihin muutaman kuukauden päästä, se ei vaan voinut tajuta, että sen isä, mies jota se oli ihannoinut ja kunnioittanut, olikin oikeasti tehnyt jotain näin järkyttävää", hän selitti.
"Mieti, sen oma isä oli hyväksikäyttänyt sen veljen lasta, Davidin serkkua", Alex sanoi pudistellen päätään. "Mitäh? Sen serkkua?" sanoin järkyttyneenä. "Miten ihmiset voi olla näin kamalia toisilleen, ja vielä lasta kohtaan?" huokaisin.
"Sen isä joutui vankilaan, ja sen äiti erosi siitä totta kai, itse asiassa sen äiti melkein menetti sekä aviomiehen ja pojan, mutta joku puoli vuotta sitten se Davidin serkku alkoi ihan tosissaan auttaa Davidia, jonka ansiosta se pääsi kuiville, vaikka ei se ehkä vielä kokonaan ole siitä yli päässyt, mutta ainakin se pääsi niistä porukoista ja huumeista eroon", Alex päätti tarinansa.
"Woah, en ehkä ihan näin järkyttävää tarinaa odottanut", sanoin ja siirryin takaisin omalle penkilleni. Alex naurahti hieman kylmästi, "Ei varmaan kukaan muukaan" ja käänsi auton takaisin tielle ja jatkoimme matkaa kohti Jaxonin taloa.
Heyy kaikki! Päätin laittaa tän luvun nyt, koska mulla alkaa huomenna koulu, jee! Huomatkaa ihana sarkasmi... Mutta kuitenkin, toivottavasti tykkäsitte tästä ja kommentoikaa mitä piditte ja äänestäkää tätä, jos haluatte :) Kiitos muuten kaikille kommentoijille ja äänestäneille, olette ihania! ♡♡
-Jacqueline
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
