Luku 31

5.8K 250 71
                                    

Laskin kihartimen pöydälle ja vedin sen johdon irti pistorasiasta. Katsoin sängyllä olevaa asuani, jonka aioin pukea tänään Joshin syntymäpäiväjuhliin. Olin valinnut pitsisen crop topin, korkeavyötäröiset tiukat farkut sekä hopeisen rannekorun. Puin vaatteet päälleni, otin mustan pikkulaukkuni ja lähdin alakertaan odottamaan Alexia. Josh oli sanonut, ettei kannata pukea mitään mekkoa tai muuta hienoa, sillä hän halusi juhlien olevan rennot.

"Alice, ootko sä valmis?" kuulin Alexin äänen takaani ja käännähdin ympäri. "Joo, eiku hetkonen- mä unohdin laittaa kengät", tajusin ja jatkoin juostessani takaisin yläkertaan huoneeseeni: "Oota, mä käyn hakemassa äkkiä". Ryntäsin vaatehuoneeseeni, ja otin ensimmäiset kengät mitkä sattuivat käteeni, eli adidaksen superstar kultaisilla yksityiskohdilla.

"Noniin, nyt voidaan mennä", sanoin Alexille tullessani takaisin alakertaan. Alex nyökkäsi, ja lähdimme hänen autollensa.

Istahdin autoon ja laitoin turvavyön kiinni. "Mulle tulee mieleen se, kun mentiin silloin sinne rannalle, ja mä olin ihan paniikissa, koska mä en tuntenut ketään", naurahdin ajaessamme kohti Joshin kotia.

"Tuntuu, että siitä olisi kauhean kauan, vaikka ei oikeasti edes muutamaa kuukautta", Alex huokaisi hieman naurahtaen. "Miksi mä en muuten oo kuullu enää mitään siitä Davidista sen jälkeen?" kysyin muistaessani pojan nimen, jonka luokse Alexilla oli ollut kiire. Huomasin Alexin puristavan yhtäkkiä rattia tiukemmin.

"Onko kaikki okei?" kysyin huolestuneena. Alex pudisti päätään, "On... Se vaan, kun mä en ole yhtään ollut sen kanssa viime aikoina".

"Tuliko teille sitten joku riita vai?" kysyin häneltä. "Ei varsinaisesti, mutta mä voin kertoa siitä vaikka näiden juhlien jälkeen, koska se ei ole kauhean iloinen tarina", Alex sanoi hiljaa.

"Hei, ei sun tarvitse kertoa, jos se on liian yksityinen", sanoin ja katsoin Alexia. Hän naurahti hermostuneesti, "Se nyt ei ole kovin yksityinen juttu, se oli kaikissa uutisissa silloin kun se tapahtui. Mutta ei nyt puhuta siitä, keskitytään juhlimaan kunnolla Joshia", Alex jatkoi kääntyessään Joshin pihaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Täällähän sä olet!" kuulin äänen vierestäni. Olin juuri käynyt onnittelemassa Joshia ja antanut hänelle lahjani, tai oikeastaan minun ja Alexin lahjan. Käännyin ympäri ja huomasin vieressäni Aidenin.

"Oletko sä ihan etsinyt mua?" naurahdin ja lähdin kävelemään kohti pöytää, jossa oli tarjolla erilaisia herkkuja ja juomia. "Olen", hän sanoi kohauttaen olkapäitään, niin kuin tämä olisi ollut aivan päivänselvä asia.

"No, oliko sulla jotain erityistä asiaa?" hymyilin hänelle. Aiden veti kätensä vaaleiden hiustensa läpi ihan kuin hän olisi hieman hermostunut. "Ei, tai siis on, mutta jos otetaan jotain syömistä ja mennään vaikka jonnekin rauhalliseen paikkaan", hän sanoi ja ojensi pöydältä lasia minulle. Nyökkäsin ja otin lasin sekä aloin valita pöydästä herkkuja itselleni.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Tuolla penkillä ei ainakaan ole ketään", sanoin osoittaessani penkkiä, joka oli puutarhassa. Istahdimme penkille, ja laitoin lautasen syliini sekä lasin varovasti viereeni.

"Hei Alice, mä en sitten tarkoita tällä mitään pahaa, ja mä kyllä luotan suhun, mutta mun on vaan pakko varmistaa", Aiden aloitti ja katsoi suoraan minuun.

Nyökkäsin, ja hän jatkoi: "Jaxon tuskin on kertonut kaikkea sen menneisyydestä sulle, eikä se ole mun tehtävä kertoa mitään yksityiskohtia. Jaxonille tapahtui jotain kamalia asioita, kun se oli nuorempi, ja mä haluan vaan sanoa sen, että jos sulla ei oikeasti ole mitään tunteita Jaxoniin, sun kannattaa lopettaa tää teidän juttu nyt".

✓ Love Me Always ✓Where stories live. Discover now