✓ Love Me Always ✓

Luku 22

"Erica!" huusin Ericalle, joka oli vaipunut puhelimensa maailmaan.

"Erica Olivia Davids!" Erica säpsähti tuolillaan ja katsahti vihdoinkin puhelimeltaan ylöspäin. "Oh god, mä sain melkein sydänkohtauksen Ali!" hän huudahti.

"Sori, oli pakko tarkistaa, ootko vielä hengissä", virnistin hänelle. Erica pyöräytti silmiään ja huokaisi: "Oliko sulla jotain asiaakin, vaan huvikseenko keskeytit mun hyvät keskustelut?"

"Joo, itse asiassa oli. Olisin vaan kysyny sitä, et ootko jo pakannut sinne retkelle?" kysyin. "Totta kai oon, mehän lähdetään sinne aikasin huomenaamulla, älä vaan sano, että sä et oo pakannu vielä?" Erica sanoi ja laittoi puhelimensa takaisin laukkuunsa.

"Mutta mä oon varmaan maailman huonoin pakkaamaan, ensin mä otan liikaa ja sitten mä otan liian vähän. Siitä ei vaan tuu mitään", huokaisin.
"Mä tuun itseasiassa Alexille tänään, niin mä voin eka käydä auttaa sua, käykö?"

"Oikeasti? Erica sä oot aivan paras!" sanoin ja halasin häntä. Erica vain nauroi ja lähdimme kirjastosta takaisin tunneillemme.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nojasin koulun seinään odottaessani Alexia. Vihdoinkin koulu oli loppunut ja huomenna lähtisimme retkelle, josta tulisi kuulemma vuoden paras juttu. Yhtäkkiä huomasin edessäni varjon ja nostin katseeni puhelimeltani.

"Hei Jättiläinen", ärsytin tahallisesti Jaxonia. Hän huokaisi ja veti kätensä tummien hiustensa läpi, "Etkö sä oikeasti vois keksiä mitään parempaa?"

Pudistin päätäni hymyillen ja vastasin: "En, musta tää on ihan hyvä nimi". Okei, mut mä en edelleenkään tykkää siitä, pikkuinen", Jaxon sanoi ja kumartui kuiskaamaan sen korvaani. Punastuin välittömästi, vaikka kuinka yritin olla punastumatta.

"Jos muistan oikein, sä taisit luvata mulle jotain viime viikolla", Jaxon kuiskasi ja kosketti huulillaan hellästi poskeani. Laitoin käteni hänen hartioilleen. "Hmm... Nyt ei kyllä muistu mieleen", sanoin vaikka tiesinkin, mistä hän puhui.

"Pitäiskö sua vähän muistuttaa?" hän sanoi ja siirsi huulensa leukalinjaa pitkin kaulaani. "Mm...", en saanut suustani mitään järkevää enää ulos. Jaxon naurahti ja liikutti peukaloaan alahuuleni päällä. Hän katsoi suoraan silmiini ja hymyili flirttailevasti: "Siihen liittyy-"

"Mitä hittoa täällä tapahtuu?" Säpsähdimme kumpikin ja katsoimme, ketkä tulivat keskeyttämään meidät. "Ai hei Erica ja Alex", sanoin ja purin huultani paniikissa. Jaxon hymyili muka viattomasti ja laittoi taskuuni jotain. "Nähdään taas, pikkuinen!" sen jälkeen hän lähti kohti omaa autoaan.

"Teillähän näytti olevan aika kuuma sessio menossa, vai mitä Alex?" Erica virnisti tietäväisen näköisenä. Alex katsoi hieman vihaisena kumpaakin meistä ja tuhahti: "Mennään Alice". Lähdimme kävelemään jo vähän matkaa, kunnes Alex ilmeisesti muisti jotain ja kääntyi takaisin. Hän kävi antamassa nopean pusun Ericalle ja sanoi: "Nähdään illalla".

"Sustahan on tullu oikein romantikko", härnäsin Alexia, kun hän vihdoin tuli istumaan autoon. "Ois kiva tietää, että mikä susta on tullu", Alex huokaisi ja käynnisti autonsa. "Häh? Mistä sä puhut?" kysyin.

"Tykkäätkö sä Nathanista vai Jaxonista?" hän kysyi ja katsahti nopeasti minuun, ennen kuin kääntyi risteyksestä. Jähmetyin paikoilleni, en todellakaan odottanut tätä kysymystä.

"Mä en oikeasti tiedä. Tai siis Nathan on kiva ja kyllä mä silleen tykkään siitä, mutta sen kanssa ei oo sellasta kipinää, niin kuin Jaxonin kanssa. Ja ei tarvi saarnata taas sitä, miten vaarallinen ja huonoa seuraa se on, mä tiedän kyllä", huokaisin.