✓ Love Me Always ✓

Luku 38

Hän pomppasi ylös sängystä säikähtäneenä, mikä oli huono idea, sillä nyt ainakin näin sitten kaiken. Käännyin salamannopeasti ympäri ja lähdin juoksemaan käytävää pitkin kohti portaita. Toivottavasti oikea Jaxon olisi jossain alakerrassa, ja toivottavasti löytäisin hänet.

"Hei! Odota!" kuulin pojan huutavan äänellä, joka oli sekin juuri kuin Jaxonin. Samassa törmäsin johonkin, ja kiljaisin, sillä luulin sen olevan sama alaston poika.

"Alice! Mitä täällä tapahtuu?" kuulin hänen kysyvän ja aukaisin silmäni varovasti. Thank god, se oli täysipukeinen ja oikea Jaxon.

"Siellä oli joku poika, joka oli ihan sun näköinen, mutta se oli alasti ja se katsoi jotain hirveää ja sitten se pomppasi sieltä sängystä ja-"

"JAYDEN! NYT NE VAATTEET PÄÄLLE NIIN KUIN OLIS JO!" Jaxon karjaisi ja säpsähdin hänen äänensävyään. Katsoin selkäni taakse, ja huomasin sen pojan vain seisovan keskellä käytävää ilman mitään huolta siitä, että hän oli täysin alasti. Samassa tajusin, kuka hän oli. Jayden, Jaxonin kaksoisveli, tosin joku kiva ihminen olisi voinut varoittaa, että he näyttivät ja kuulostivat täysin samalta.

"Mitä? Kai sä olet ennenkin mun peniksen nähnyt?" Jayden vain kohautti hartioitaan ja virnisti huomatessaan kauhistuneen ilmeeni. "Oh, mutta pikkuneiti ei taidakaan olla", hän virnisti ja alkoi kävellä lähemmäksi. Samassa Jaxon päästi minusta irti ja meni työntämään Jaydenia takaisin huoneeseen, mille olisin muuten nauranut, ellen olisi edelleen hämmästynyt. Se nimittäin oli aika mielenkiintoinen näky, kaksi samanlaista poikaa, joista toinen oli alasti, yrittämässä työntää toisiaan eri suuntiin.

"Jayden, tää on Alice", hän sanoi painottaen nimeäni ja samassa Jayden pysähtyi, jolloin he kaatuivat päällekkäin lattialle. Samassa purskahdin nauruun, ja pian kaikki kolme nauroimme tälle epätodellisen tuntuiselle tilanteelle.

"Hei mutta ihan oikeasti, tääkö on siis Alice?" Jayden sanoi lopetettuamme nauramisemme. "Jep, ja sä ilmeisesti Jayden?" varmistin ja hän nyökkäsi. "Mä tulisin muuten suutelemaan sun kättäsi, mutta mä taidan arvostaa mun kaunista naamaa vähän liikaa", Jayden virnisti ja vinkkasi silmäänsä. Onneksi Jaxon oli nyt hänen päällään, enkä nähnyt mitään ylimääräistä.

"Ja nyt sitten peität sun vekottimesi ja laitat jotain järkevää päälle", Jaxon murahti ja nousi hänen päältään, mutta Jayden ei tietenkään kuunnellut tätä vain nosti oikein kätensä ylös ja käveli huoneeseensa ylimielinen virne naamallaan, ennen kuin sulki oven perässään.

Jaxon pudisteli hänelle päätään ja huokaisi syvään. "Sori, mulla ei ollut hajuakaan, että se on täällä", hän sanoi ja nousi lattialta kävellen luokseni.

"Ei mitään, vaikka ehkä pieni varoitus olisi voinut olla ihan kiva, mä luulin ensin, että se olit sinä, eikä Jayden", sanoin. "Vaikka te olette kumpikin ihan samanlaisia, muutenkin kuin vaan näöltä", sanoin naurahtaen. Jaxon katsahti minua muka loukkaantuneena, "Hei, en mä nyt noin paha ole, tuo on jotain ihan omaa luokkaansa".

"En nyt olisi siitä ihan niin varma", sanoin takaisin hymyillen.

**********

"I'm back!" kuulin Jaydenin äänen. "Voi ei, tästä se taas alkaa", Jaxon huokaisi vierestäni. Olimme mennyt odottamaan alakertaan sohvalle, että hän saisi laitettua jotain päällensä.

Pian Jayden hyppeli portaat alas, tällä kertaa harmaat colleget jalassaan, muttei tietenkään paitaa päällä. "Voi helvetti sun kanssasi, Jayden, mä käskin laittaa vaatteet päälle, en vaatetta!" Jaxon sanoi osoittaessaan kädellään Jaydenia.

"Ai, pelkäätkö että Alice vaihtaa sut muhun, jos se näkee vähän parempaa veljeä?" hän naurahti ja lysähti viereemme sohvalle. "Mähän olen se parempi, vai mitä Alice?" Jaxon kysyi ja virnisti minulle.