✓ Love Me Always ✓

Luku 24

Avasin mökkimme oven ja astuin sisälle. Huomasin joidenkin pelaavan jotain olohuoneessa.

"Heei, mitäs te teette?" kysyin heiltä ja nojasin olohuoneen oviaukkoa vasten. He nostivat katseensa minuun ja huomasin myös Aidenin olevan yksi heistä. "Pelataan, haluatko sä?" yksi pojista, muistaakseni Josh kysyi ja taputti vieressä olevaa tyhjää kohtaa.

Nyökkäsin ja menin istumaan hänen viereensä: "Mä en kyllä osaa, mutta jos joku opettaa?" "Mä voin", Aiden lupautui ja ojensi omaa ohjaintaan. Istahdin hänen eteensä ja hän kiersi omat kätensä minun ympäri. "Okei, jos mä ensin näytän, mistä napista tapahtuu mitäkin", Aiden sanoi ja alkoi opettaa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Hei sähän pelasit ihan hyvin ensikertalaiseksi", Aiden kehui pelin loputtua ja antoi minulle ylävitosen. "Sä pärjäsit noin hyvin vaan koska Aiden auttoi sua", Josh valitti. "Ha, eli myönnät et Aiden on parempi kuin sä", naurahdin ja näytin hänelle kieltä.

Joku sohvalla olevista pojista nousi ja sanoi: "Aidenilla ja Joshilla on ikuinen tappelu kumpi on parempi, koska ne on meistä parhaimmat pelaamaan". "Connor on oikeessa, pakko myöntää", toinen pojista sanoi, ja huomasin heidän näyttävän samalta.

"Ootteko te kaksosia?" kysyin heiltä. Kumpikin katsoivat toisiaan huvittuneina ja Connor vastasi: "Jep, muistakin erottaa meidät". Hymyilin ja naurahdin: "Vähän vaikeeta kieltämättä, kun en tiiä kuin vain Connorin nimen". Toinen pojista, ilmeisesti eri kuin Connor katsoi ensin loukkaantuneena minua, mutta naurahti lopulta: "Cameron, se parempi kaksonen". Sen jälkeen he alkoivatkin kinastella, kumpi heistä on parempi.

"Hei odottakaas", sanoin heille ja nousin lattialta. Astuin heidän eteensä ja yritin etsiä heidän kasvoistaan jotain merkkiä, mistä he voisivat erottaa. He katsoivat minua vähän hämillään. "Me tiedetään kyllä, että me ollaan hyvännäköisiä, mutta mitä sä oikeen teet?" toinen heistä kysyi.

"Yritän etsiä jotain luomea tai muuta merkkiä, josta teidät vois erottaa", vastasin hymyillen. Muut pojat alkoivat nauraa ja katsoin heitä ihmetellen: "Mitä? Sanoinko mä jotain hassua?".

Aiden tuli taakseni seisomaan ja selitti: "Me erotetaan vaan sillon ne, kun me ollaan harkkojen jälkeen suihkussa". Katsoin heitä edelleen hämmentyneenä: "Ai häh? Miks vaan sillon?" Kaikki katsoivat minua niin kuin olisin kasvattanut kolmannen käden.

Aiden veti kätensä kasvojensa läpi ja pudisteli päätänsä: "Jaxon ei ainakaan huijannut, kun sanoi sun olevan viaton". "Onko se puhunu musta?" aloin kiinnostua. Aiden hymyili pienesti: "Ehkä, ehkä ei. Mutta siis toisella niistä on isompi, you know?" Suuni loksahti auki tajutessani tyhmän virheeni ja punastuin varmaan tomaatin väriseksi. "Aajoo, niin tietysti, miks mä en tajunnu", sanoin ja katsoin uudelleen kaksosia.

"Mutta onhan sulla erilaiset kulmakarvat", sanoin osoittaen hänen kulmakarvojaan. He katsoivat toisiaan hämillään: "Onko? Sähän katsoit tarkasti". "Totta, mä en oo ees tajunnu", Aiden sanoi takaani.

"Ookei, eli siis kumpi sä nyt oot?" naurahdin. "Connor", hän virnisti. "Eli Connorilla on erilaiset kulmakarvat ja-" en kerennyt sanoa loppuun, kun Josh keskeytti virnistäen: "Ja pienempi" Jos en äsken ollut vielä punainen niin nyt ainakin olin.

"Mun ei todellakaan ois tarvinnut tietää tuota", huokaisin. "Miks ei? Tärkeä tietohan se on", Cameron sanoi ja iski silmää. "Ei millään pahalla, mutta mä en ois halunnu tietää teidän kokoja", pudistelin päätäni. Aiden vain nauroi ja kiersi kätensä ympärilleni tiukasti: "Voi pientä, tarviitko kenties terapiaa".

Pyristelin hänen otteestaan irti ja kuulin tutun äänen oviaukolta. "Mitä kokoja täällä kerrotaan pikkutytöille?" Jaxon kysyi epäilevänä. "Älä vaan säkin aloita, ja mä muuten lähden täältä aika äkkiä", sanoin nopeasti. Lähdin kävelemään huoneesta, mutta Jaxon nappasi minut kainaloonsa ennen kuin ehdin pois.