Halasin innoissani veljeäni. "Heei, happea kiitos Ali!" Zac yritti sanoa. Päästin hänestä irti hetken päästä ja huomasin Alexin juuri saapuvan autollaan jalkapallotreeneistään. "Zac, kato! Alex tuli just kotiin" sanoin veljelleni ja lähdin raahaamaan häntä pihalle Alexia vastaan. "Älä revi mun kättä irti!" Zac sanoi ja virnisti.
Alex nousi autostaan ja katsoi ensin vähän hämmästyneenä Zacia. "Alex, tässä on Zac, mun veljeni" esittelin hänelle. Zac ojensi kätensä, johon Alex tarttui. "Säkin vissiin harrastat jalkapalloa, tai niin Ali ainakin sanoi?" Zac kysyi. Alex virnisti tietävän näköisenä, kun huomasi Zacin käyttävän minusta Ali-nimeä. Hän oli yrittänyt koko täällä asumiseni ajan keksiä jotain lempinimeä minulle, jonka hyväksyisin. Voi ei, en todellakaan halua kuunnella lisää minua kutsuttavan Aliksi. En tykännyt yhtään siitä nimestä.
Alex nyökkäsi. "Harrastan myös ton Alin suojelua, kun sillä on tapana retkahtaa pahoihin poikiin". "Mitä, en mä ole retkahtanut yhtään kehenkään?" sanoin äkkiä ennen kuin Zac saisi mitään vääriä käsityksiä. Zac ja Alex virnistivät kumpikin minulle ja toisilleen.
"Meillähän on sitten kaksi samaa harrastusta" Zac sanoi Alexille. "Hei, ei mua tarvitse suojella keltään, mä osaan ihan itse valita poikaystäväni!" yritin saada ääntäni kuuluviin. Turhaan tosin, sillä Alex ja Zac olivat jo täydessä vauhdissa keskustelussaan Isoveljien tehtävä on suojella pikkusiskoa pahoilta pojilta, jonka perusteella kukaan maailman pojista ei olisi hyväksyttävä poikaystävä minulle. En ymmärrä Zacia, ei häntä ennen ole minun poikajuttuni kiinnostaneet.
"Nyt oikeasti, loppu!" huusin heidän keskustelunsa päälle. Sain veljiltäni hyvin säikähtäneet katseet huutoni takia, ja Mark sekä äitikin tulivat keittiöstä ihmettelemään mitä täällä oikein tapahtuu.
"Mä osaan edelleenkin valita poikaystäväni itse, enkä ole retkahtanut keneenkään. Piste", sanoin ja olin jo lähtemässä huoneeseeni, kunnes päätin vielä sanoa "Ja Zac, ethän sä ole ollut kiinnostunut ennenkään mun suhteista, miks sua nyt kiinnostaa?"
"Koska sain just oman tyttöystävän- siis ex-tyttöystävän- kiinni pettämisestä, enkä todellakaan halua sulle käyvän samoin". Just, eli kaksi erittäin suojeluhaluista isoveljeä. Varokaa, kaikki Alicea lähestyvät pojat! Vaikka oisihan tämä silloin ihan suloista, jos tämä pysyisi kohtuullisena, mutta Alexin ja varsinkin Zacin tuntien, ei tule pysymään.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Keskiviikko, minun maanantaini. Vihaan keskiviikkoa, ensinnäkin, silloin on pisin koulupäivä, toiseksi, keskiviikkona kaikilla kavereillani on omat treenit, joka tarkoittaa tylsää iltaa yksin ja kolmanneksi, se on liian kaukana viikonlopusta. Ainiin, keskiviikko on myös päivä, jolloin yleensä satun mokaamaan kaikki asiani. Eikä tämä keskiviikko näyttänyt yhtään muita paremmalta.
Heti aamusta olin nukkunut pommiin, tajunnut unohtaneeni matikan kokeen täysin sekä törmäämään Ashtoniin jo kaksi kertaa käytävällä. Onneksi voin kiittää itseäni, sillä olin aika hyvä matikassa, enkä toivottavasti sössinyt koetta aivan täysin. Ashton tosin alkoi jo pohtia vakavasti, törmäilinkö häneen tarkoituksellani vai en.
Olin kävelemässä kohti lokeroani viime tunnin kirjojeni kanssa, kunnes taas törmäsin johonkin. Ei oo totta, en kai vaan taas törmännyt Ashtoniin? Please, älä vaan anna sen olla Ashton, oikeasti!
"Sori!" sanoin nopeasti ja aloin kerätä tavaroitani lattialta. Kerättyäni tavarat nousin ylös ja katsoin, keneen olin tällä kertaa törmännyt.
Suuni loksahti auki, ja räpäytin silmiäni, oliko tuo oikeasti siinä. Poika oli lähes täydellinen, jos Alexia verrattaisiin tähän, taitaisi Alex jäädä toiseksi. Täydelliset tummat hiukset ja jäänsiniset silmät. Oikeasti, minne mä olen muuttanut? Täällä melkein jokainen poika on kuin jostain teinityttöjen päiväunista.
Poika jatkoi virnistelyään ja lopulta tuhahdin: "Oliko sulla jotain asiaakin, vai voisitko siirtyä, niin pääsen mun lokerolle?". "Ei, katoin vaan hyviä maisemia, kun kyykistelit siellä lattialla", poika vastasi äänellään, joka sai minut lähes pyörtymään. Miten joku edes voi olla noin täydellinen? En kyllä todellakaan aikoisi näyttää tätä hänelle, joten päädyin vaan tuhahtamaan.
Yritin tönäistä häntä edestäni, jotta lopultakin saisin nämä kirjat sinne lokeroon. Ei hän tietenkään edes hievahtanut, mikä sai hänet nauramaan. "Ai, et taidakaan ihan heti saada mua tästä edestä pois".
Olin jo todella lähellä hermojeni menettämistä, kunnes poika viimeinkin siirtyi pois lokeroni edestä. Tungin kirjani kaappiin ja laitoin lokeroni kiinni.
Olin jo valmistautunut lähtemään paikalta mahdollisimman nopeasti, kunnes tuo poika kuiskasi korvaani: "Olisit edes kiittänyt, pikkuinen". Hengitykseni alkoi nopeutua entisestään ja tunsin poskieni alkavan lähennellä paloauton väriä. Minun oli pakko päästä tästä pois mahdollisimman äkkiä, vaikka kieltämättä jollain oudolla tavalla pidinkin tästä tilanteesta. Tuolla pojalla oli selvästi jokin outo vaikutus minuun.
Yhtäkkiä kuulin tutun äänen vierestämme: "Jätä Alice nyt rauhaan, älä edes yritä ahdistella sitä". Poika lähti selkäni takaa ja iski minulle silmää, ennen kuin katosi paikalta.
"Oon niin pahoillani, eihän se ehtiny tehdä sulle mitään", Alex sanoi vierestäni. Tuijotin vain eteeni miettien, mitä juuri tapahtui, ja kuka tuo täydellinen poika oikein oli?
"Alice? Onko kaikki hyvin?" Havahduin ajatuksistani ja vastasin nopeasti: "Oon, ei se ahdistellu edes mua". "Ei ahdistellu? Ihan selvästihän se ahdisteli, vai miksi sä kutsut sitä, jos joku tulee sun ihan sun selkääs kiinni?" Alex alkoi kuulostaa jo vihaiselta. "Hei Alex, mä pärjään kyllä itsekseni. Eikä toi kuitenkaan ois mitään pahaa tehny, vähän vaan yritti jotain"
"Et taida tietääkään kuka toi poika edes on?" Alex kysyi. Pudistin päätäni, johon hän heti vastasi: "No nyt tiedät. Se on henkilö, josta sun ja kaikkien muidenkin kannattaa pysyä niin kaukana kuin mahdollista. Se on oikeasti vaarallinen, se on hakannu vaikka kuinka monta ihmistä". Vaarallinen? Kieltämättä poika oli jollain tavalla epäilyttävä, mutta en usko, että hän olisi hakannut minua.
"Okei, mä yritän pysyä siitä kaukana" sanoin, vaikka en ollut ihan täysin varma, haluaisinko oikeasti, sillä jokin tuossa henkilössä veti minua puoleensa. En kai vaan ole liittymässä niihin epätoivoisiin tyttöihin, jotka ihastuvat pahoihin poikiin?
Tässä viides osa, kerrottehan jos on jotain parannusehdotuksia :)
-Jacqueline
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
