✓ Love Me Always ✓

Luku 20

Samassa Jaxonin puhelin alkoi täristä. Voi hitto, kuka kehtasi taas tulla pilaamaan meidän hetken?

Jaxon nousi äkkiä päältäni ja vastasi puhelimeensa. Hän meni huoneesta parvekkeelle puhumaan. Katsoin sängyltä Jaxonia, joka oli vieläkin ilman paitaansa. Hetken päästä hän tuli takaisin huoneeseen.

"Sähän keksit hyvää tekemistä itselles", Jaxon virnisti tietäväisen näköisenä. "No haha, katsoin vaan säätä", sanoin. "Okei, whatever...", hän naurahti ja jatkoi: "Mutta mä voin viedä sut nyt kotiin, kun Aiden soitti ja se tarvii apua yhdessä jutussa"

Nyökkäsin ja otin tavarani.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yritin laittaa ulko-oven mahdollisimman hiljaa kiinni. Seuraavaksi lähdin kävelemään portaita hiljaa ja hitaasti ylös. Huh, enää muutama porras ja sitten omaan huoneeseen.

"Älä karkaa mihinkään, sulla on vähän selitettävää!" Hitto, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa

Huokaisin ja käännyin katsomaan alaspäin. "Äiti, mä voin kyllä selittää"

"Parempi olisi, koulusta soitettiin, että olit ollut jossain tappelussa ja lähtenyt kotiin kesken koulupäivän", äiti sanoi ja kiipesi portaat nopeasti kohdalleni.

"Mä vaan yritin mennä kahden oppilaan väliin, kun ne tappeli, ja mulle tuli huono olo, niin lähdin siks kotiin", yritin keksiä jonkun tekosyyn. Äiti ei kuitenkaan näyttänyt ostavan tätä valhetta.

"Kotiin? Mä olen ollut täällä koko päivän, eikä sua ole näkynyt täällä. Nyt Alice Sofia McCartney kerrot missä sä olet ollut!"

"Okei, en mennyt kotiin, kun menin mun kaverin luokse. Olisin tullut tänne, mutta luulin, ettei täällä ole ketään" Okei, en olisi tullut, mutta ei äidin sitä tarvitse tietää

"Tämä kerta saa olla sitten viimeinen kerta, kun lähdet ilmoittamatta minnekään!" äiti sanoi ja lähti takaisin alas korkojen kannat kopisten. Pyöräytin silmiäni ja menin omaan huoneeseeni.

Kohta ovelta kuului koputus. "Ali? Kuulin äsken, et tulit kotiin?" kuului Zacin ääni. Raahauduin pöytäni äärestä ovelle ja aukaisin sen. Samalla sekunnilla Zac ja Alex tunkeutuivat huoneeseen sisälle.

"Arvaa oltiinko me huolissamme, sä vaan katosit koulusta!" Alex huusi ja peitin korvani äkkiä. "Joo, mä tiedän, sori! Mä vaan jotenki en tajunnu kertoa teille", sanoin.

Istuin sängylle veljieni viereen, ja Zac kysyi: "Siis mikä tää Nathan ja Jaxon- juttu oikein ees on?" Alex ja minä huokaisimme yhteen ääneen. "Se on vähän monimutkanen", Alex vastasi.

"Mut lyhyesti: Nathanilla ja Jaxonilla tuli riita Alicesta, jonka jälkeen Jaxon ja Alice lähti koulusta", Alex kertoi. "Heei, mistä sä tiedät, että-", yritin kysyä, kunnes Alex keskeytti: "Ai että lähdit Jaxonin kanssa?" Nyökkäsin. "Koska kaikki puhu siitä koulussa", Alex kohautti olkapäitään.

Zac tosin näytti edelleen hieman hämmentyneeltä: "Mikä sen Jaxonin sukunimi on?" "Brown", Alex vastasi lyhyesti. "Jaxon Brown? Ihan kuin olisin kuullu sen nimen joskus", Zac sanoi mietteliään näköisenä. Minä ja Alex katsoimme toisiamme vähän hämmentyneenä. En tiennytkään, että Jaxon on noin kuuluisa koko kaupungissa.

Hetken päästä Zac luovutti: "En tiiä missä, mut oo varovainen sen kanssa" "Joojoo, et olekaan kuin sadas joka sanoo tuota samaa", huokaisin. "Ehkä se kertoo sit kans jotain", Zac sanoi ja lähti huoneesta. Samassa Alex kääntyi minuun päin: "Ja nyt sitten kerrot mitä oikeasti tänään tapahtui".