✓ Love Me Always ✓

Luku 15

Laitoin Nike-lenkkarini jalkaan ja huikkasin muille lähteväni lenkille Erican kanssa.

"Moi Erica!" sanoin huomatessani hänet. "Moi, sähän oot pirteänä", Erica sanoi. Naurahdin.

"Mä muuten tarviin sun apua yhdessä jutussa"

Erica katsoi innokkaana minuun, "Mä oon heti valmis, kerrot vaan mitä mun pitää tehdä!" "No siis, mulla on vähän poikaongelmia"

"Oh, söpöä! Kerro heti" Erica innostui.

"Niin siis, mä tapasin viime viikolla yhden pojan täällä koulussa, ja sit se käyttäytyi tosi mukavasti, kunnes maanantain jälkeen se alkoi tiuskia mulle. Ja vielä siellä perjantain bileissä se oli tosi mukava mulle, mutta joku vaan muuttui. Enkä mä ole sanonut tai tehnyt ainakaan omasta mielestä mitään sille", sanoin tietenkin tarkoittaen Jaxonia, mutta Erica ei suostuisi todellakaan auttamaan, jos tietäisi kenestä puhuin.

"Eli sä haluat tietää, miks se on vihainen sulle?" Nyökkäsin.

"Me ei taideta puhua Nathanista?" Erica kysyi. "Ei, tää on eri. Ei ne mun tietääkseni edes tunne toisiaan", sanoin. "Okei, ja sä et ole käyttäytynyt mitenkään eri tavalla sen maanantain jälkeen?" Erica kysyi ja katsoi minuun.

"En, tää on tosi turhauttavaa, kun mä vaan haluaisin auttaa sitä jotenkin, mutta se ei kerro mulle mitään! Ja eilenkin kun tulin kouluun sisälle sen jälkeen, kun sä jäit vielä Alexin kanssa sisälle, se vaan mulkoili vihaisesti meitä ja koko päivän tiuski mulle Nathanista ja meidän treffeistä. Sillä ei kuulemma kiinnostanut, oliko mun treffit kivat vai ei. Tai oikeastaan se alkoi jo keskiviikkona tiuskimaan niistä", vuodatin hänelle.

Hämmästyin Erican vain nauraessa minulle. "Mitä? Sanoinko mä jotain tyhmää?" Erica rauhoittui hetken päästä ja pysäytti minut.

"Kuuntele vähän itseäsi, niin saatat tajuta sen", hän sanoi ja vinkkasi silmää. Siis mistä se nyt puhuu, en kai mä ainakaan omasta mielestäni sanonut mitään, mistä voisi huomata jotain. Vai sanoinko muka?

"No voitko sä kertoa sen, en mä vaan ymmärrä mitä sä tarkotat?" Erica hymyili minulle jotenkin säälivästi. Kohotin kulmakarvaani kysyvästi.

"Mustasukkainen. Se mysteeripoika, kenestä nyt ikinä puhutkaan, on kateellinen Nathanille", Erica nauroi. Mustasukkainen? Jaxon kateellinen Nathanille? Ei todellakaan! Eihän se edes tykkää musta? Ja sillähän riittää naisia vaikka jokaiselle sormelle.

"Ei se voi mitenkään olla mustasukkainen, se on sellanen poika, joka saa melkein jokaisen tytön sänkyynsä, jos haluaa. Miks se olis mustasukkainen Nathanille musta? Ei se edes tykkää musta, sillähän on varmaan kymmeniä tyttöjä aina kiehnäämässä ympärillä kaikissa bileissä ja koulussakin", sanoin hämmästellen.

"Usko mua, se on kateellinen susta. Kuuntele vaikka: Se oli perjantaihin asti sulle mukava, kunnes maanantaina Nathan pyytää sua treffeille, ja se saa kuulla niistä, koska koko koulu oikeasti puhui niistä. Sen jälkeen se on sulle vihainen ja tiuskii sulle treffeistä, jotka sulla on toisen pojan, eli Nathanin kanssa. Eikä se halua kuunnella sun puhuvan niistä mitään", Erica yritti vielä.

Kieltämättä Ericalla on pointtinsa, mutta eihän Jaxon ollut osoittanut mitään mielenkiintoa minuun. Lähinnä vain halusi nopeasti paikalta pois nuoleskelemaan sen blondin kanssa.

"Mä en vieläkään ymmärrä, miks se olis kateellinen? Se vaan aina haluaa pois paikalta ja sanoo sillä olevan tärkeää tekemistä eli nuoleskelua sen Naomin kanssa", tiuskaisin. Erica kurtisti kulmakarvojaan, jolloin tajusin lipsauttaneeni Naomin nimen. Nyt Erica ainakin tajuaa kenestä puhun, sillä sen verran näkyvillä paikoilla Jaxon ja Naomi tunkevat kieliään toistensa kurkkuihin.