✓ Love Me Always ✓

Luku 28

"Mitä hittoa?" ajattelin ja jähmetyin paikalleni hetkeksi, kunnes tajusin kunnolla, mitä juuri oli tapahtumassa. Pyristelin irti hänen otteestaan ja työnsin Nathanin kauemmaksi. "Nathan?" kuiskasin epäuskoisena ja vain tuijotin häntä.

"Sori, mä vaan- Tai siis varmaan tajusit jo, että mä tykkään susta, vaikka näköjään sä et tunne samoin", Nathan sanoi katsoen lattiaan.

Astuin lähemmäksi häntä ja nostin varovasti kädelläni hänen leukaansa, jotta hän katsoisi minuun. Kun näin Nathanin silmät, tajusin olevani tilanteessa, johon en toivonut ikinä joutuvani. Kertomaan toiselle, ettei tuntenut samoin, ja rikkomaan hänen sydämensä.

"Nathan... Mä olen niin pahoillani, mutta niin kuin sanoit, mä pidän susta vain kaverina", sanoin hiljaa ja pyyhkäisin kyyneleitäni. Suoraan sanottuna en edes tiedä, miksi itkin. Ehkä se johtui siitä, että olin itse ollut liian monta kertaa Nathanin tilalla.

"Alice, älä itke. Ei tää oo sun vika", Nathan sanoi ja kietoi minut halaukseensa. "Mä en oikeasti tiedä, mitä mun pitäis sanoa, jotta mä voisin korjata tän", huokaisin. "Hei, ei sun tarvitse syyllistää itseäsi, et sä voi itse päättää tunteitasi", Nathan silitti selkääni.

"Anteeksi, sunhan ois pitänyt itkeä, eikä mun", naurahdin ja vetäydyin kauemmas hänestä. Nathan hymyili takaisin, vaikka se näyttikin hieman pakotetulta.

"Alice, ei sun oikeasti tarvitse olla pahoillasi, mä kyllä nään sen miten sä katsot sitä, ja miten se katsoo sua", hän kuiskasi ja siirsi hiuksiani korvani taakse.

"Kenestä sä puhut?" kysyin. "Sä tiedät kyllä, mutta Alice lupaa, ettet syyllistä itseäsi", Nathan sanoi. "Okei, lupaan, mutta jos mä voin auttaa jotenkin, sanothan sitten?" kysyin ja katsoin Nathania, joka nyökkäsi. Nathan halasi vielä minua nopeasti, ennen kuin lähti vielä nopeammin omaan huoneeseensa.

"Mitä hittoa just tapahtui?" kysyin huokaisten itseltäni.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suljin kylpyhuoneen oven, ja lähdin kohti omaa huonettani. Avasin oven varovasti, en todellakaan haluaisi nähdä heidän kuherteluaan nyt. Mutta se, mikä minua odotti oven takana, ei todellakaan ollut sitä, mitä odotin. Nimittäin Alex hieromassa Erican alaselkää.

"Ai, moi", sanoin ja suljin oven perässäni. Kumpikin käänsivät päänsä minua kohti.

"Ali? Ootko sä ihan kunnossa?" Alex kysyi ja nousi kunnolla istumaan. "Joo, mulla vaan vähän väsyttää", huokaisin. "Jos sä haluat nukkua, niin me voidaan kyllä mennä Alexin ja Nathanin huoneeseen", Erica ehdotti.

"Okei, mut Erica jäätkö vähäksi aikaa, mun pitää kysyä sulta jotain?" sanoin ja istuin sängylle. "Joo, mä meen jo", Alex sanoi hieman epävarmana, mutta kuitenkin lähti huoneesta.

"No? Mitä tapahtui?" Erica sanoi ja nousi istumaan makuuasennostaan. "Ei mitään- tai siis Nathan tapahtui", kerroin. "Nathan? Älä vaan sano, että se teki taas jotain tyhmää", hän huokaisi.

"Se suuteli mua", mutisin. Erica katsoi minua järkyttyneenä. "Mitä? Te suutelitte?"

"Ei, tai siis mä olin vaan paikoillani kunnes työnsin sen pois", sanoin. "Okei... Nathan siis suuteli sua ja sä et sitä"

"Mm... Mutta sitten se sanoi, että se tykkää musta. Ja mä en tiennyt mitä mun ois pitänyt tehdä, en mä tykkää siitä kuin vaan kaverina", kerroin.

"Niin, koska sä tykkäät eräästä tummahiuksisesta seksipommista, Erica nauroi. "Hei, tää on vakava juttu", sanoin, vaikka en voinut olla hymyilemättä, kun ajattelin Jaxonia.