✓ Love Me Always ✓

Luku 27

Jähmetyin ensin paikoilleni, mutta sekunnin päästä tajusin suudella takaisin. Huulemme liikkuivat täydellisesti toisiaan vasten ja Jaxon vieritti kieltään hennosti oman huuleni päältä. Olin kuitenkin niin paniikissa, että en uskaltanut antaa hänen kielelleen valtaa. En ollut mikään kokenut suutelija, ja Jaxonin maineen tuntien hän taas oli hyvinkin kokenut. Jaxon vain naurahti pienesti pidättelylleni ja näykkäisi huultani. Samassa päästin hennon voihkauksen, joka aukaisi huuliani sen verran että Jaxon pystyi työntämään kielensä sisään.

Yritin pitää voihkaukseni sisälläni, mutta siitä huolimatta huokaisin sen verran kuuluvasti, että Jaxon pystyi kuulemaan sen. Vedin käsiäni hänen tummien ja pehmeiden hiustensa läpi. Hetken päästä kuulin myös Jaxonin voihkaisevan huuliani vasten. Se oli muuten ehdottomasti seksikkäin ikinä kuulemani ääni. Happemme alkoi olla jo lopullaan, joten vetäydyimme suudelmasta. Hengitin raskaasti ja pidin silmäni silti kiinni.

Hetken kuluttua aukaisin silmäni ja kohtasin Jaxonin jäänsiniset silmät, jotka olivat sävyä tummemmat mitä hetki sitten. Samassa joku yskäisi vierestämme, ja nousimme samalla sekunnilla kummatkin istumaan.

"Teillähän on ollut hyvää ajanvietettä täällä", Cameron virnisti. "Niin olikin, kunnes joku tuli pilaamaan", Jaxon mumisi painottaen sanaa joku. Laitoin käteni varovasti poskilleni, jotka olivat ihan tuliset. Oh, mitä antaisinkaan, jos voisin olla välillä punastumatta.

"No? Ajattelitteko jäädä sinne maahan vai?" Cameron jatkoi virnistelyään. Katsahdin nopeasti Jaxoniin, jonka hiukset olivat ihan sekaisin. "Joojoo, me tullaan, oota vähän", sanoin. Cameron ojensi kätensä auttaakseen minut ylös, ja tartuin siihen.

"Te olitte muuten viimeisiä, muut lähti jo omiin mökkeihin", Cameron selitti lähtiessämme takaisin kohti mökkiämme. "Meillä olikin paras piilo", Jaxon vinkkasi silmää minulle ja yritti taannuttaa käsillään hiuksiaan.

"Näköjään, vaikka metsä on kyllä aika epämukava paikka. Miettikää jotain havunneulasia siellä... Hyh", Cameron pudisteli päätään ja jatkoi virnistäen likaisesti: "Mutta jos halut yllättää, niin mikäs-" Keskeytin hänet lyömällä hänen vatsaansa, mikä tosin sattui enemmän kättäni kuin hänen kivikovia vatsalihaksiaan. "Auts!" huudahdin ja hieroin rystysiäni, mikä sai Cameronin ja Jaxonin nauramaan.

"Ei tainnut sittenkään olla niin hyvä idea ruveta hakkaamaan mua, vai mitä pikku-Alice?" Cameron kiusoitteli ja laittoi kätensä olkapäideni ympärille. "Ääliö, päästä irti!" sanoin ja kiemurtelin pois hänen otteestaan.

"Äläs nyt suutu, tais jäädä hommat pahasti kesken kun noin harmittaa", Cameron sanoi, johon Jaxon vain tuhahti: "Puhu vain omasta puolestasi pikku-Cameron". Cameron katsoi vihaisena häntä ja tiuskaisi: "Viimeks kun tarkistin niin mulla on isompi kuin suurimmalla osalla teistä".

Huokaisin ja erotin heidät toisistaan. "Ette kai te oikeasti vertaile toisianne jossain suihkussa", sanoin pudistellen päätäni. "Entä jos vertaillaankin?" Cameron naurahti. "Entä jos vain vaihdettaisiin puheenaihetta", Jaxon huokaisi.

"Hyvä idea"

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olimme saapuneet vihdoin metsästä mökillemme. Laitoin takkini naulakkoon ja menin Jaxonin ja Cameronin perässä olohuoneeseen, jossa muut jo olivat.

"Vihdoin, teillähän kesti kauan", Josh sanoi ja käänsi katseensa vähäksi aikaa pelistä meihin. "Mm... Noilla oli hommat vähän kesken", Cameron nauroi ja lysähti sohvalle.

"Mitä? Alice mitä hittoa te teitte siellä?" Erica korjasi asentoaan Alexin kainalossa sohvalla. Ne eivät näyttäneet eroavan toisistaan sitten millään, ehkä joku oli jo liimannut ne yhteen.