✓ Love Me Always ✓

Luku 23

Heräsin herätyskelloni ääneen. Oikeasti, mikä mahtava ääni herätä aamulla! Not, ei todellakaan. Sammutin herätyksen ja nousin sängystä huokaisten. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut lähteä kouluun. Tai siis piti, mutta ei varsinaisesti kouluun.

Käytyäni suihkussa ja puettuani otin laukkuni sekä tarkistin vielä tärkeimmät tavarat eli laturi, hammasharja jne. Menin portaat alas ja huomasin Alexin jo olevan syömässä.

"Hei Ali, mä tein sullekin aamupalaa", hän sanoi hymyillen. "Kiitti, missä Mark on, eikö sen pitänyt viedä meidät koululle?" kysyin ja istahdin pöytään. "Se meni äsken suihkuun, tulee varmaan kohta". Nyökkäsin ja aloin syömään leipääni.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saapuessamme koulun pihalle, se oli jo täynnä oppilaita sekä opettajia, jotka yrittivät pitää edes jotain järjestystä yllä. Huomasin Erican tulevan meitä kohti innoissaan kantaen urheilukassiaan.

"Heei, mä ilmoitin meidät jo bussiin, niin voidaan mennä jo sinne valmiiksi", hän sanoi heti päästyään kohdallemme. "Okei, nähdään kohta Alex", sanoin ja lähdimme Erican kanssa kohti bussiamme.

"Mä muuten kuulin, että mä saadaan valita meidän huonekaverit itse ja osa oppilaista nukkuu myös teltoissa", Erica sanoi päästyämme bussiin. "Teltoissa? Toivottavasti me ei jouduta", sanoin. Minulla ja teltoilla oli ikuinen vihasuhde, joka johtui osaksi kamalasta ötökkäpelostani.

"Älä huoli, mun iskä huolehti jo siitä", Erica virnisti. Erican isällä oli suhteellisen paljon valtaa täällä kaupungissa, jonka takia en ihmetellyt yhtään, että hän sai valittua tyttärelleen hyvän nukkumispaikan. Hymyilin ja otin kännykkäni esiin.

"Haluatko toisen?" kysyin ja ojensin toista kuuloketta. Erica nyökkäsi, ja laitoin soittolistani päälle.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

"Olemme nyt perillä kohteessamme, tulkaa ensin ilmoittautumaan ja valitsemaan mökkinne sekä huoneenne, jonka jälkeen voitte käydä ottamassa tavaranne ja mennä huoneisiinne. Vapaa-aikaa teillä on tänään illalliseen asti, jonka aikana kuitenkin ette saa lähteä alueelta pois", meidän bussimme valvoja kuulutti, kun olimme päässeet vihdoin perille.

"Just, me varmaan joudutaan viimeiseksi", Erica huomasi tajuttuaan, että bussin perällä istuminen ei ollutkaan niin järkevää, sillä kaikki edessä istuvat oppilaat olivat edellämme.

"Niimpä, onneks sun iskä oli kuitenkin hommannut meille mökkipaikat", vastasin. "Totta, pitääkin muistaa tehdä sille aamupala sänkyyn, kunhan mennään takas kotiin", Erica naurahti.

Hänen vanhempansa olivat eronneet, ja hän asui isänsä luona. Ericalla oli myös kieltämättä ihan söpö tapa kiittää isäänsä tekemällä aamupala sänkyyn, syy tähän oli kuulemma se, että hän menee muuten suoraan toimistollensa ja unohtaa syödä aamupalan kokonaan.

Noin vartin jonottamisen jälkeen meidän edellämme oli enää vain pari oppilasta. "Mennäänkö tämän jälkeen yhdelle kalliolle, meillä on ollut tapana käydä siellä aina juttelemassa ja pelaamassa?" Erica kysyi. "Me? Ootko sä ollut ennenkin täällä?" kysyin hämmästyneenä.

"Minä, Alex, Jack, Nathan ja muutama muukin käytiin viime kesänä täällä muutaman kerran", hän vastasi. Edessä olevat oppilaat lähtivät hakemaan tavaroitaan ja opettaja ilmeisesti tunnisti Erican ilmeestä päätellen: "Hei Erica ja Alice, George pyysikin jo teille paikat mökistä".

Nyökkäsimme, ja opettaja alkoi selata papereitaan etsien meille vapaata paikkaa mökeistä. Hetken selailun jälkeen hän huokaisi kuuluvasti ja kurtisti kulmiaan. "Tässä on kyllä tapahtunut joku virhe, täällä ei ole enää yhtään vapaata paikkaa", hän sanoi hämillään. Opettaja pyysi meitä odottamaan hetken, sillä hän aikoi soittaa rehtorille asiasta.