Makasin Jaxonin sängyllä hänen peittoonsa kääriytyneenä. Jaxon oli mennyt suihkuun ja hän sanoi, että voisin mennä jo nukkumaan. Olin itse käynyt suihkussa jo aiemmin, joten päätin vain mennä sänkyyn. Puhelimeni värisi ja katsoin viestin.
Aiden: Tuliko huone käyttöön ;)
Naurahdin ja vastasin hänelle:
Ehkä, se taitaa jäädä arvoitukseksi. Mutta hei, kiitos vielä :)
Ei mitään, mutta oot sitten mulle velkaa jotain ;)
Ok :)
Laitoin puhelimen pois ja käänsin kylkeäni niin, että olin kasvot seinää päin. Kuulin Jaxonin aukaisevan huoneen oven ja hetken päästä avasin silmäni sekä käännyin häntä päin. Virhe, iso virhe Alice!
Jaxon oli ottanut pyyhkeensä päältään ja kuivasi sillä hiuksiaan. Joka tarkoitti sitä, että hänellä ei ollut mitään päällä. Ei siis oikeasti yhtään mitään.
Vedin peiton äkkiä päälleni ja huudahdin kauhuissani: "Jaxon! Olisit voinut edes varoittaa!" "Sori, mä luulin, että sä nukuit jo", Jaxon sanoi, mutta kuulin hänen äänestään huvittuneisuuden.
"Silti, jotain rajaa!" huokaisin. Kuulin vaatteiden kahinaa ja hetken päästä hän tuli viereeni makaamaan ja veti peittoa päältäni niin, että se oli kummankin päällä. Jaxon veti minut itseensä kiinni, ja selkäni oli hänen kovia vatsalihaksiaan vasten.
"Paljonko sä näit?" hän sanoi, ja sain kylmiä väreitä sillä hänen huulensa olivat lähellä niskaani. "Kaiken", vastasin hiljaa. Näin ihan oikeasti kaiken, niin kuin kaiken, jokaista ruumiinosaa myöten.
"Kaiken?" Jaxon naurahti takaani. "Älä naura", tuhahdin. "En, en", hän sanoi, ja tunsin hänen hymyilevän edelleen olkapäätäni vasten.
"Haittaako tää sua?" kysyin hiljaa hetken päästä. Tunsin Jaxonin nousevan hieman ja katsovan minuun päin kunnolla. "Mikä haittaako?"
"Se, että mä oon neitsyt", mumisin hiljaa ja tunsin poskieni kuumottavan. Jaxon nousi samassa kunnolla istumaan ja katsoi ihmeissään minua: "Mitä?"
"Niin, että mä en ole koskaan tehnyt sitä", sanoin ja käännyin kyljeltäni selälleni.
"Oh..." Jaxon sanoi ja veti kätensä hiustensa läpi hieman hymyillen. "Mitä?" tällä kertaa minä kysyin sen. Jaxon hymyili vielä enemmän ja pudisti päätään.
"Ei mitään, ei se haittaa, ei todellakaan", hän sanoi edelleen hymyillen ja meni takaisin makaamaan vetäen minut taas kiinni itseensä. "Okei", mumisin ja vedin peiton kunnolla päällemme.
"Alice hei, sun ei tarvi huolehtia siitä. Me tehdään sitä sitten kun sä olet valmis, edetään vaan pienillä askelilla, okei?" Jaxon sanoi ja piti minua tiukemmin kiinni. Nyökkäsin ja suljin silmäni. Jos voisin valita jonkin paikan loppuelämäkseni, se olisi ehdottomasti tämä. Rakastin olla näin, tunsin oloni jotenkin turvalliseksi ja rauhalliseksi.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Pikkuinen", kuulin Jaxonin kuiskaavan vierestäni, "Sun pitää herätä nyt, me lähdetään kohta".
"Vielä vähän aikaa", mumisin hänelle takaisin ja kaivauduin tiukemmin hänen syleilyynsä. Jaxon naurahti vierestäni: "Okei, viisi minuuttia, sitten meidän on pakko nousta". Hän silitti kädellään käsivarttani, mikä aiheutti kylmiä väreitä vartaloni läpi.
Korjasin asentoani ja nautin vain hetkestä. Jaxonin tuoksu ympäröi minua, mikä oli varmasti yksi lempiasioistani maailmassa.
"Meidän pitää herätä nyt, oikeasti", hän sanoi muutaman minuutin kuluttua. "Argh, miksei me vaan voida jäädä tänne sänkyyn", huokaisin ja käännyin kohti Jaxonia. Hän katsoi minua hymyillen sinisillä silmillään, ja en voinut muuta kuin hymyillä takaisin.
"Mä kyllä jäisin mielelläni tänne sänkyyn sun kanssa vaikka koko päiväksi, mutta me ei kohta keretä syödä ollenkaan aamupalaa, jos me ei mennä nyt", hän sanoi ja painoi huulensa hetkeksi poskelleni.
"Joo, ei tässä muu kai auta", sanoin ja nousin istumaan.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Kauankohan meillä vielä kestää?" Erica huokaisi vierestäni tuskastuneena. Olimme istuneet bussissa jo monta tuntia, ja kaikilla näytti väsyttävän ainakin hieman.
"Vartti vielä", Yasmin sanoi edestämme. "Thank god!" sanoin ja haukottelin. Odotin vain sitä hetkeä, että pääsisin omaan huoneeseen ja lysähtämään omaan sänkyyni.
"Mä en vieläkään voi uskoa, että te vihdoin ootte yhdessä", Erica sanoi ja katsoi minua virnuillen. "Ei me oikeastaan edes olla virallisesti yhdessä, tai me ei olla vielä tehty sitä kiusallista mitä me ollaan- keskustelua", vastasin.
"No c'moon, on se nyt aika selvää, että te ootte", Yasmin naurahti kääntyessään takaisin oikeinpäin penkillään.
"Me olemme perillä muutaman minuutin päästä. Älkää aukaisko vielä vöitänne, mutta valmistautukaa muuten jo lähtemään bussista. Kunnioitattehan kuljettajaa, ettekä jätä tänne mitään roskia, muuten kuin roskakoreihin", opettaja kuulutti etuosasta.
Pian tuttu koulumme tuli näkyviin, ja tuntui kuin koko bussi olisi herännyt henkiin. Kaikki alkoivat keräillä tavaroitaan ja lähteä ulos bussista.
"Vihdoin!" Alex sanoi minulle, kun odotimme koulun pihassa Markia. Hän nojasi olkapäähäni, mihin olin tottunut jo, sillä kaikki jotenkin käyttivät minua nojapuunaan. "Sä olet niin sopivan mittainen", Zac oli joskus sanonut, kun valitin hänelle siitä.
"Niimpä, mä vaan haluan mun omaan sänkyyn", sanoin ja katsoin nopeasti puhelimesta kellonaikaa. 15.42.
"Eikö Jaxonin sänky kelvannut?" Alex naurahti ja jatkoi: "Vai taisitte tehdä jotain muuta kuin nukkua siinä". "No haha, ihan kyllä nukuttiin", tuhahdin ja tönäisin hänet irti olkapäästäni.
"Mikä sillä kestää?" huokaisin ja katsoin ympärilleni, näkyisikö Markin autoa missään.
"En tiiä- eiku hetkonen, se tulee just", Alex vastasi ja nappasi laukkunsa maasta. Otin oman matkalaukkuni, ja lähdimme kohti autoa.
Tässä 30. luku, toivottavasti tykkäsitte, vaikka tää olikin vähän lyhempi luku. Mut seuraavasta tulee sitten pidempi luku :)
-Jacqueline
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
