Oli maanantai. Katsoin peloissani koulua samalla kun kävelin Alexin kanssa parkkipaikalta koulun sisälle päin. "Hei Alice, ota ihan rauhassa! Ei sulla oo mitään hätää, koska sulla on mut, ja mä satun olemaan tän koulun suosituin poika", Alex virnisti nostaen leukaansa ylöspäin.
Ei tosin ollut mitään epäilystäkään, etteikö Alex olisi suosittu. Olinhan itsekin jäänyt lähes kuolaamaan hänen eteensä ensitapaamisellamme. Näiden parin päivän aikana aloin kuitenkin tajuta, ettei minulla onneksi ollut mitään sellaisia tunteita häntä kohtaan. Onneksi, sillä ihastuminen omaan puoliveljeen olisi täydellinen katastrofi.
Astuimme koulun ovista sisään, ja huomasin heti muutaman tytön vilkuttavan Alexille innoissaan. Alex hymyili heille ja alkoi ohjata minua kohti kansliaa. "Sun eka luokka on sit tuon käytävän viimeinen luokka vasemmalla, osaathan sinne sitten?" Alex varmisti vielä. Nyökkäsin ja koputin kanslian oveen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Minulla oli onneksi ensimmäinen tunti Erican luokan vieressä, joten tunnin jälkeen hän lähti näyttämään minulle, missä lokeroni oli. Matkalla huomasin Alexin kavereidensa kanssa. Hänen ympärillään pyöri tyttöjä, johon Erica vain naurahti.
"Siis mä en oikeasti ymmärrä noita, ne raukat luulee voivansa olla se tyttö, joka voi muuttaa sen pahan pojan hyväksi", Erica sanoo huokaisten. "Mäkään en oo koskaan tajunnu, ei niitä oikeasti voi kukaan muu muuttaa, niitten pitää ite haluta muuttua, mutta kuka teinipoika luopuisi koulun suosituimman pojan tittelistä", hymähdin ja aukaisin lokeroni.
"Mä meen nyt, muistathan varmasti ohjeet seuraavaan luokkaasi ja eikö sulla oo nyt Alexin kanssa sama tunti?" Erica kysyi ennen kuin hävisi jonnekin. Laitoin turhat kirjani lokeroon ja suljin sen. Yhtäkkiä tunsin lähelläni jonkin miehisen tuoksun. Käännyin nopeasti ympäri ja huomasin edessäni pitkän, mustatukkaisen pojan.
"Moi Alice, mä oon Ashton", poika sanoi virnistäen. Ashton, miksi tuo nimi kuulostaa niin tutulta? Mieti, mieti Alice Ainiin, se Ashton, Erican Ashton. Ainakin kuvaus sopi tähän poikaan.
"Moi?" sanoin epäröiden. Ashton otti askeleen lähemmäs minua ja alkoi kuiskaamaan jotain, kunnes onneksi kuulin vierestäni Alexin äänen. "Ash, et todellakaan koske mun siskoon, voit häipyä saman tien jonnekin muualle". Ashton huokaisi, virnisti vielä minulle likaisesti ja lähti pois.
"Tohon et sitten ihastu, se on täys ääliö. Vaikka kyllähän sä kumminkin siitä kiinnostut, Ericakin on aivan kusessa siihen, vaikka ei se tyttö mitään koskaan myönnä". Annoin Alexille kysyvän katseen, johon hän huokaisi: "Ashton vaan haluaa leikkiä jokaisen tytön kanssa". "Hah, miten oon kuullu sustakin vähän samanlaista juttua?". Alex pudisti päätään ja lähti kävelemään nopeasti kohti seuraavan tunnin luokkaa. Lähdin hänen peräänsä.
"Myönnä pois, säkin oot fuckboy". "Viimeisen kerran, mä en leiki tytöillä, ne vaan haluu suosituksi mun avulla, minkä huomattuani jätän ne" Alex totesi. "Ei ne oikeasti musta oo kiinnostunu kuin vaan ulkonäön takia ja koska oon koulun jalkapallojoukkueessa" hän jatkoi.
"Sori, en mä tienny", yritin selittää Alexille. Alex nyökkäsi hymyillen. "Ei se mitään. Paitsi siitä Ashtonista vielä se, että mä haluun suojella sua enkä mä halua, että kukaan särkee sun sydäntä, sä ansaitset hyvän poikaystävän", Alex sanoi lähtiessämme luokkaan.
Siis mitä, välittääkö hän oikeasti minusta? Ehkä Alexista on veljeksi. Oikeastaan tämä oli ihan hyvä juttu muuttaa tänne. Kiitos siis äidille ja Markille, jotka rakastuivat toisiinsa. Ilman sitä olisin varmaan vieläkin homehtumassa yksin jossain käytävän nurkassa. Ja sitä paitsi, ei Zac koskaan suojellut minua varsinaisesti koulussa, sillä hän on eri koulussa. Alex on kyllä aika söpö, kun se ajattelee minua oikeana siskonaan.
"Ai, kiitos", sanoin Alexille vielä ennen kuin opettaja aloitti tuntinsa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Erica, saat luvan selittää tän!" sanoin heti Ericalle, kun saavuin ruokani kanssa pöytään.
"Häh, minkä?" Erica hämmästyi. "Viimeks ku nähtiin, nii vannoit että et aio koskaan ihastua playereihin ja Ashtonhan on ihan täys player" selitin samalla, kun aloin syömään lounastani. Huomasin, että taisin nyt kuulua siihen kaveriporukkaan, johon kuuluu kaikki koulun suosituimmat. Sen verran paljon saimme tähän pöytään katseita. Vaikka olisihan minun pitänyt tämä arvata jo heti, sillä uusi veljenihän on koulun se poika.
"Ei Ashton ole-" Erica alkoi selittää, mutta Alex tuli ja keskeytti hänet: "Haha, todellakin on". Sen jälkeen koko loppu ruokailu menikin kuunnellessa Erican ja Alexin riidellessä siitä, ketkä ovat playereita ja ketkä ei.
Lähdimme ruokalasta kohti seuraavaa tuntia Alexin kanssa, joka piti toista kättään olkapäälläni. Sain vastaantulevilta tytöiltä vihaisia katseita, johon Alex vain virnisti: "Mitä mä sanoin, mä todellakin oon suosituin". Pudistin vain päätäni hymyillen.
"Ja kyllähän mäkin sain sut kiinni heti ekalla tapaamisella mun tuijottamisesta" Alex jatkoi. Voi ei, hän muistaa vieläkin tuon. Punastuin välittömästi ja Alex alkoi nauraa. "Ehkä mä vaan katsoin, miten oudolta sä näytit", yritin puolustella itseäni erittäin huonolla tavalla.
"Hei, voit vaan myöntää sen, et oon hyvännäköinen! Ja ei sunkaan ulkonäössä mitään vikaa oo", Alex sanoi ennen kuin joku tyttöporukka jäi meidän eteemme. Alex kohotti kulmiaan kysyvästi, ja tytöt alkoivat katsella toisiaan. Lopulta yksi tytöistä aukaisi suunsa. "Siis te ootte niin ihana pari, just niinku semmonen koulun komein ja kaunein seurustelee-pari!"
Alex ja minä katsoimme toisiamme, kunnes repesimme nauruun. "Siis mä ja Alice ei seurustella, Alice on mun pikkusisko", Alex selitti hämmentyneen näköisille tytöille. Pikkusisko? Sanoiko Alex juuri minua pikkusiskokseen? Tytöt nyökkäsivät nolostuneena ja lähtivät äkkiä pois paikalta.
"Pikkusisko? Mistä tiedät oonko mä sun iso- vai pikkusisko?" kysyin. "Koska mä oon aina halunnu pikkusiskon, joten nyt sä oot semmonen, riippumatta siitä ootko nuorempi vai vanhempi mua".
"Aha, millon sun syntymäpäivä muuten on?". En oikeastaan aiemmin ollut edes ajatellut koko asiaa, kumpi on vanhempi.
"Lokakuussa, sulla?" Alex vastasi. "Mullakin on lokakuussa!", sanoin innostuneena. "Mulla on ensimmäinen päivä, joten oletan että mä oon nyt sun isoveli". "Mulla vasta 20. päivä, mut tää on oikeastaan ihan hyvä, koska mä en ehkä osaisi ajatella sua mun pikkuveljenä"
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Moi, mites mun Alilla menee?" kuulin Zacin äänen puhelimesta.
"Ihan hyvin siihen asti, kunnes sanoit mua Aliksi"
"Älä yritä, mulla on veljen oikeus sanoa sua kivoilla lempinimillä"
"Aha, mulla on sitte siskon oikeus suuttua sulle"
"Suutu vaan, mutta haluut varmaan tietää, kuka on sinkku"
"Siis mitä, erositteko te Ashleyn kanssa?", kysyin hämmästyneenä.
"Joo, sain sen kiinni pettämisestä"
"Häh? Oikeasti?" Ashley oli varmaan viimeinen ihminen, jonka olisin uskonut pettävän ketään.
"No siis tulin aamulla kotiin sen jälkeen ku olin käyny töissä ja sit Ashia ei näkyny missään ja-"
"Niin?"
"Älä keskeytä koko ajan, mut siis löysin sen puhumassa puhelimeen mun kylppärissä ja se oli puhumassa jollekki toiselle niiden ihanasta yöstä"
"Mitä, et oo tosissas! Mä niin vihaan sitä!" lähes huusin autossa, jossa istuin tällä hetkellä Alexin kanssa. Alex katsoi erittäin hämmästyneenä minua, johon vain annoin selitän kohta-katseen.
"Joo, mut tää ei ollu sinänsä mun asia, vaan se että mä muutan sinne teidän kanssa"
Toivottavasti tykkäsitte tästä osasta. Tän osan jälkeen alkaa tapahtumaan vähän enemmän, nää ekat on vähän tylsiä.
-Jacqueline
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
