Kiljaisin ja huusin täysiä: "Apua!". Lähdin paniikissa juoksemaan käytävää toiseen suuntaan ja mies vain seurasi perässäni.
"Lopeta! Päästä mut pois", huusin lisää, kun hän tarrasi minua kädestäni kiinni. Suljin silmäni ja huusin lisää, mutta hän vain piti kiinni entistä tiukemmin.
"Nyt sinä olet vankini", mies kuiskasi korvaani ja alkoi kantaa minua kohti huonetta, jossa oli muistaakseni siivousvälineitä ja muuta "turhaa" tavaraa. Hän laittoi kätensä suuni eteen, ja aloin potkia, jotta hän päästäisi minusta irti. "Miten kukaan ei muka kuule minua?" ajattelin ja yritin huutaa lujempaa.
Samassa jonkin huoneen ovi aukaistiin ja joku huusi täysiä: "Mitä helvettiä täällä tapahtuu?" Kuulin miehen kiroilevan hiljaa itsekseen ja päästi minut alas. Huoneesta tullut henkilö juoksi täysiä minuun päin ja huomasin sen olevan Jaxon.
"Alice, ootko sä kunnossa?" hän kysyi ja silitti hiljaa poskeani. Nyökkäsin ja painauduin vain häneen kiinni lujempaa. Yhtäkkiä joku laittoi valot käytävälle, ja huomasin Alexin ja Erican tulleen huoneestaan. "Mitä hittoa?" Alex kysyi ja meni miehen luokse ja repäisi hänen naamarinsa irti.
Nathan?
"Nathan mitä helvettiä sä luulet tekeväs?" Jaxon huusi täysiä. Nathan katsoi hiljaa alaspäin ja mumisi: "Tää oli muidenkin idea, me haluttiin vähän leikkiä Alicen kanssa, kun se kerta pelkää niin paljon kummitusjuttuja".
"Leikkiä? Katso nyt Alicea ja sano oliko tää hauska juttu!" Alex sanoi ja työnsi Nathanin seinää vasten. Erica ilmeisesti toipui järkytyksestään ja tuli luokseni.
"Okei, ehkä me mentiin vähän pitkälle", Nathan sanoi ja jatkoi katsoen minuun: "Sori, Alice". En edes jaksanut vastata mitään vaan nousin hiljaa ja lähdin kohti huonettani.
"Alice, et sä voi nukkua nyt yksin", Jaxon sanoi ja nosti minut syliinsä. Aiden seisoi hämillään heidän huoneensa ovella, hän oli varmaankin herännyt kesken unien sillä hän hieroi silmiään ja haukotteli.
"Onko okei, jos me tullaan tänne?" Jaxon kysyi häneltä. Aiden vain nyökkäsi ja meni takaisin sänkyynsä.
Jaxon laski minut omalle sängylleen ja sanoi: "Mä käyn vielä selvittämässä tän ja tuun sitten takas" Nyökkäsin ja kääriydyin hänen peittoonsa. Ovelta hän vielä sanoi Aidenille: "Katsokin ettei tänne tule ketään muita". Aiden nyökkäsi hänelle ja hymyili pienesti minulle.
Muutaman minuutin päästä kuulin jonkun tulevan huoneeseen. Käännyin ovelle päin ja huomasin hänen olevan Jaxon.
Hän tuli luokseni ja kuiskasi: "Mä otan vielä vaatteet pois ja tuun sitten sun viereen, okei?" Nyökkäsin ja käännyin takaisin seinää päin. Kohta tunsin Jaxonin tulevan viereeni ja hän kietoi kätensä ympärilleni.
"Ootko sä okei?" hän kysyi hiljaa, ettei herättäisi Aidenia. "Joo. Sori tästä, mä voin kyllä mennä omaan huoneeseen, jos musta on haittaa", vastasin.
"Ei tää on sun vika, ja ei susta oo haittaa, nuku vaan täällä", hän vakuutti ja silitti hellästi kättäni.
"Mun ois pitäny arvata, että ne keksii jotain, varsinkin kun ne sai tietää, että vihaan kummitusjuttuja", huokaisin ja jatkoin: "Mutta se vaan tuli yhtäkkiä joku verinen naamari oven takaa pimeässä, niin en mä ehtiny ajatella yhtään järkevästi ja panikoin".
"Pikkuinen, ei se ollu mikään ihme, että sä säikähdit, eikä se haittaa, vaikka panikoitkin. Nathan ja muut oli vaan lapsellisia idiootteja", Jaxon sanoi.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olin hereillä, mutten jaksanut aukaista vielä silmiäni. Jos vielä nukkuisi vähän aikaa, ajattelin ja aloin kääntyä eri kyljelleni, mutta säikähdin huomatessani, että joku piti minua tiukasti kiinni. Aukaisin silmäni saman tien ja katsoin alaspäin nähdäkseni jonkun käden vyötäröni ympärillä. Mitä hittoa?
"Huomenta", kuulin matalan äänen takaani. Ah, pojat/miehet ja niiden aamuiset käheät äänet.
"Huomenta, mut miten ihmeessä mä oon täällä?" kysyin. Jaxon kohottautui vähän ylemmäs ja käänsin päätäni sen verran, että näin hänen kasvonsa.
"Etkö sä muista?" hän kysyi hämillään. "Ainiin, se Nathanin pila", huokaisin ja painoin pääni takaisin tyynyyni. Tai siis Jaxonin tyynyyn.
"Tää on ihan noloa, sori kun jouduit kestämään mua", sanoin.
"Hei kuuntele, me puhuttiin tästä jo", Jaxon sanoi ja käänsi minut, jotta olisimme kasvokkain. "Tärkeintä on nyt se, että sä olet kunnossa eikä se ollut mikään oikea verinen mies", Jaxon sanoi ensin vakavasti, mutta lisäsi sitten naurahtaen: "Ja että meillä on vielä tunti nukkumisaikaa".
Hymyilin ja naurahdin takaisin. Yhtäkkiä tajusin, miten lähekkäin kasvomme olivat, ja sykkeeni varmaan kymmenkertaistui samalla hetkellä. Jaxonia tämä ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan, vaan hän vain katsoi suoraan silmiini.
"Mä huolehdin, että tänään ne ei pelottele sua, vaikka toisaalta jos tuloksena on sinä mun sängyssä niin-" Jaxon aloitti, mutta keskeytti, kun löin häntä tyynyllä naamaan.
"Idiootti, mä taidan lähteä syömään", sanoin ja aloin nousta sängystä. Yritykseni kuitenkin loppui lyhyeen, sillä Jaxon veti minut takaisin kiinni itseensä.
"Mähän sanoin, vielä tunti aikaa, äläs karkaa mihinkään", hän kuiskasi ja painoi päänsä oman pääni päälle niin, että olin nyt hänen rintaansa vasten. Samassa todellisuus iski vastaan.
"Älä vaan sano, että sulla ei oo muuta kuin bokserit!" Havahtumiseni sai Jaxonin nauramaan ja tunsin hänen kehonsa värähtelevän vieressäni. "Eihän se oo mikään ongelma, vai mitä?" hän nauroi lisää. Yritin työntyä pois Jaxonin otteesta, mutta hän vain piti tiukemmin kiinni.
"Jos sulla ei oo muuta tekemistä, kuin kiusata mua, voitko ees päästää mut pois", sanoin. "No mutta eihän siinä ois mitään hauskaa, pieni viaton Alice", hän sanoi nostaessaan leukaani hieman ylöspäin niin että katsoin hänen silmiinsä.
"Antakaa ees toisten nukkua, teidän tunnelma on vähän liian kuuma heti aamusta", Aiden murahti omasta sängystään ja saimme tyynystä päähämme.
"Ei oo meidän vika, jos et oo saanu pitkään aikaan", Jaxon sanoi ja heitti Aidenin tyynyn takaisin. Aiden nousi kyynärpäilleen ja katsoi tietäväisenä Jaxonia: "Paraskin puhuja".
"Hei mun ei todellakaan tarvi tietää teidän aktiiviharrastuksia, varsinkaan heti aamusta", huokaisin ja käperryin takaisin Jaxonin syleilyyn.
"Sitähän mä just sanoin teillekin", Aiden naurahti.
"Noniin, riita poikki lapsoset ja päät tyynyyn", Jaxon sanoi ja tiukensi taas otettaan minusta.
"Hyvä idea", kuulin Aidenin mumisevan, jonka jälkeen olikin taas hiljaista.
Mun kone oli huollossa, niin en sen takia ole laittanut lisää osia tähän tarinaan, mutta nyt se on takaisin, joten voin taas alkaa laittamaan enemmän. :)
-Jacqueline
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
