Hei!
Nyt on tosiaan Epiloguen aika, jonka päätin jakaa kahteen eri osaan, sillä en osannut päättää, kertoisinko Alicen ja Jaxonin elämästä silloin, kun ne olisivat melko nuoria vielä, vai silloin, kun he olisivat aikuisia. Tosiaan tämä ensimmäinen on aika lyhyt, se toinen on sitten pidempi, ja olen jo alkanut kirjoittamaan sitäkin, niin saatte sen kyllä pian!
Toivottavasti tykkäätte tästä, vaikka.... ;)
-Jacqueline
Song of the chapter: Supermarket flowers - Ed Sheeran
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Noin 5 vuotta luvun 38 (eli missä ne olivat rannalla) jälkeen
Vetäisin syvään henkeä, ennen kuin astuin portista sisään hiekkatietä pitkin. Hento tuuli sekoitti hiuksiani, mutten jaksanut välittää siitä yhtään. Minulla oli muuta ajateltavaa tällä hetkellä.
Jatkoin kävelyä tietä pitkin, kunnes tulin oikean risteyksen kohdalle. Ympärilläni kohosi lähes saman näköisiä kiviä, kaikissa jollekin rakkaan henkilön nimi. Kyykistyin tutun hautakiven kohdalle ja räpyttelin silmiäni estääkseni kyyneleiden valumisen.
"Hei rakas", kuiskasin hiljaa, vaikka puolet minusta, se järkipuoli, ei edes uskonut hänen kuulevan sanojani. Katselin hetken ajan vain hieman kuihtuneita kukkia kiven edessä, jossa oli myös yksi kynttilä, sekin tosin sammunut jo aikoja sitten.
"Toivottavasti sulla on hyvä olla siellä taivaassa", jatkoin puhumista, edelleen hiljaa, vaikka minua ei kyllä sillä hetkellä kiinnostanut, vaikka joku kuulisi minut ja luulisi hulluksi. Säpsähdin kuullessani takaa rapsahduksen ja käännähdin ääntä kohti.
"Zac", huudahdin purskahtaen viimein itkuun ja hän otti minut halaukseensa. Emme puhuneet sen enempää muutamaan minuuttiin, vain halasimme ja yritimme selvitä tässä yhdessä.
"Mitä jos mä en ikinä..." En edes saanut lausettani loppuun, vaan se sekoittui itkuuni. Koko kehoni tuntui siltä, kuin se murtuisi ihan kohta, ellei tämä kärsimys loppuisi.
"Se menee kyllä ohi, luota muhun", Zac kuiskasi silittäen hiuksiani, edelleen kumpikin halasimme toisiamme tiukasti, kuin hukkuisimme ilman toista. Ja tällä hetkellä Zac olikin ainoa pelastusrenkaani, joka piti minut pinnalla.
"Entä jos ei, mitä sitten tapahtuu?" kysyin nyyhkyttäen, yrittäen lopettaa itkemiseni. Zac laski päänsä huokaisten omani päälle, "Voi Ali..."
Kumpikaan ei sanonut tämän jälkeen mitään, sillä tiesimme varsin hyvin, mikä vastaus kysymykseeni olisi, eikä se olisi mitään hyvää. Minuutit kuluivat toistensa jälkeen, mutta me emme liikkuneet mihinkään. Ainoa ääni hautausmaalla oli vain minun itkuni, sekä Zacin hento nyyhkäys aina välillä.
"Missä Mark on?" kysyin jonkin ajan kuluttua hennolla äänellä. Hän irrotti kätensä ympäriltäni, mutta laski kätensä hartioilleni, "Se on kai äidin luona, aikoi tulla sitten hakemaan meidät kotiin".
Koti. Se kuulosti niin vieraalta, omasta mielestäni koti oli paikka, jossa oli rakastamansa henkilö, jota ei tietenkään nyt siellä ollut, vaan jossain ihan muualla.
"Ajatteleekohan se koskaan meitä täällä?" mietin ääneen. Zac hymyili hennosti, "Kyllä se varmaan. Ja tiedäthän sä, että sä olit sillekin tärkeä?" Huokaisten nyökäytin hieman päätäni,
"Olin tärkeä"
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
