✓ Love Me Always ✓

Luku 6

Erica suorastaan sekosi, kun kerroin hänelle tästä oudosta pojasta.

"Siis mikä teillä kaikilla on? Ei se tehnyt mitään, mä vaan törmäsin siihen". "Ali, Jaxon ei ole hyväksi kenellekään! Ihan sama, vaikka se olisikin sun mielestä aivan täydellinen, sen luonne on jotain ihan muuta" Erica sanoi ankarasti. Jaxon, täydellinen nimi täydelliselle pojalle.

"En mä vaan usko, että se ois tehny mulle mitään. Tuskin se haluais hakata ketään tyttöä keskellä koulua?" "No ei ehkä keskellä koulua, mutta se on just niitä poikia, jotka haluaa vaan viettää yhden yön saman tytön kanssa, jonka jälkeen ne ottaa vaan uuden. Sähän itsekin sanoit, että ei niitä voi muuttaa kukaan, kerran fuckboy, aina fuckboy."

Just, olisihan minun pitänyt arvata, että ei kukaan tuon näköinen poika ole kuin vain joku fuckboy, joka vaihtaa naisiaan kuin sukkiaan. Luovutin Ericalle vastaan väittämisen ja sanoin hiljaa: "Okei, tuli selväksi. Jaxon on ääliö hakkaaja, josta mä pysyn niin kaukana kuin vain pystyn". En nimittäin todellakaan aikonut kehitellä mitään tunteita ketään tuollaista kohtaan, ne jutut päättyy aina vaan kyyneliin. "Hyvä, vihdoin säkin tajusit sen" Erica huokaisi tyytyväisenä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suunnitelmani pysyä Jaxonista kaukana ei kuitenkaan onnistunut, sillä viimeisellä tunnilla huomasin Jaxonin tulevan samalle tunnille kanssani. Astuin nopeasti luokkaan etsien itselleni jotain vapaata paikkaa. Istuuduin paikalleni ja aloin miettimään, miksen ollut nähnyt ennen Jaxonia täällä.

Sain kuitenkin vastauksen tähän pian, kun kuulin opettajani äänen: "Katsos, Jaxon Brown on palannut takaisin kouluun! Toivottavasti opit edes jotain erotusaikanasi". Erotusaikanasi? Oliko Jaxon erotettu koulusta? Ehkä minun pitää oikeasti pysyä hänestä kaukana.

Jaxon loi kasvoilleen tekohymyn, joka oli niin teennäinen, että sokeakin olisi nähnyt sen olevan tekohymy. "Brown, sinun paikkasi on valitettavasti mennyt Alice McCartneylle, mutta hänen vieressään on vapaa paikka, joten voit istua siihen, opettaja sanoi ja viittasi paikkaa vieressäni". Eieiei! Ei Jaxonia minun viereeni!

Jaxon loi katseen minuun ja pieni virnistys kohosi hänen kasvoilleen. "Ei! Et tule tähän!" Mieleni teki huutaa, mutta päätin pysyä hiljaa.

Jaxon istui tuolilleen, kumartui puoleeni ja kuiskasi: "Hei taas, pikkuinen". Hänen äänensä ja tuoksunsa sai ihoni menemään kananlihalle. Käänsin katseeni nopeasti muualle, vaikka mieleni olisikin tehnyt vain katsoa hänen jäänsinisiä silmiään.

"Jaxon Brown, keskity oppituntiini!" opettaja sanoi tiukasti luokan edestä. Jaxon otti kirjansa ja käänsi katseensa taululle. Lopputunnistani ei tullut yhtään mitään, sillä haistoin Jaxonin tuoksun, joka melkein kutsui minua lähelleen.

Olin suorastaan pettynyt itseeni. Miksi menin törmäämään häneen, ei minun pitänyt ihastua keneenkään? Minun piti olla se viisas kympintyttö, joka ei koskaan menisi sekaisin jostain tyhmästä fuckboysta.