Seuraavana aamuna mennessämme kouluun oli hiljaista. Kumpikaan ei sanonut mitään, Alex vain välillä kirosi hidasta liikennettä. Koulun pihassa Alex aukaisi suunsa ennen kuin ehdin lähteä autosta pois.
"Alice, oota vähän" "No?" "Mä haluan pyytää vielä anteeksi sitä lipsautusta Nathanille ja kaikille muillekin kotona. Mun ei ollut tarkoitus loukata sua mitenkään, mä vaan olin ajattelematon, enkä tajunnut sen olevan niin tärkeä asia sulle, tai että sua kiusattiin sen takia". Alex laittoi kätensä minun käteni päälle. "Sä olet tärkeä mulle, mä en halua menettää sua tän takia"
Käänsin katseeni Alexiin. "Kyllä sä saat sen anteeksi, mä uskon, että sä halusit vaan suojella mua. Etkä sä mua ole menettämässä". Alex hymyili pienesti. "Kiitos Alice, oikeasti", hän sanoi ja nousimme autosta pois.
"Saanko mä edes halia?" Alex virnisti kävellessämme kouluun sisälle. Naurahdin: "Sä saat aina multa halin, ku haluat", sanoin ja halasin Alexia. "Eikä se sun neitsyys Nathania haittaa", Alex kuiskasi korvaani halatessamme.
"Aww, teillähän on oikein herkkä hetki. Melkein sääli keskeyttää se", kuulin Erican sanovan vierestämme. Päästimme irti toisistamme ja hymyilin Ericalle. "Oliskohan pitänyt ihan ottaa kuva?" tuttu ääni sanoi takaani.
"Nathan, ei mitään kuvia, kiitos" Alex sanoi. "Ja kai mä saan halata mun siskoa, jos mä haluan?" "Saat tietysti, toihan oli vaan söpöä", Erica nauroi. "Mutta mulla on Alex sulle ihan oikeatakin asiaa, joten jos te voisitte mennä jo sisälle?" Erica kysyi varovasti. Katsoimme Nathanin kanssa toisiamme ja lähdimme jättäen Erican ja Alexin kahdestaan.
"Onhan sulla nyt kaikki hyvin?" Nathan kysyi pysäyttäen minut hieman ennen koulun ovia.
"On, mua vaan nolottaa se eilinen, kun menin pilaamaan meidän hyvän päivän", sanoin katsoen varovasti Nathania. Hän hymyili ja sipaisi poskeani.
"Et sä pilannut mitään, ja uskothan ettei se oikeasti haittaa mua, jos vielä luulet niin"
"Okei, uskon".
"Mä en muuten muistanut pyytää sun numeroa eilen, joten saisinko mä sen nyt?" Nyökkäsin ja naputtelin numeroni Nathanin ojentamaan puhelimeen.
"Kiitti, ja hei saisinko mäkin tänään halin?" Nathan kysyi virnistäen. Naurahdin.
"Ehkä säkin saat, olit niin kiltti eilen". Annoin Nathanille halin, jonka jälkeen hän pussasi nopeasti poskeani ja lähti sisälle. Huomasin hieman kauempana Jaxonin, joka katsoi meitä vihaisesti. Mikähän sillä taas on? Jos se olis tyttö, niin veikkaisin sitä aikaa kuukaudesta, mutta Jaxonin ongelma ei ehkä ole ne.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Puhelimeni värähti viestin merkiksi. Avasin puhelimeni ja katsoin, keneltä se oli. Tuntematon numero. "Kukas se siellä viestittelee sulle?" Erica härnäsi vierestäni.
"Ei kukaan, en ees ehtiny lukea tätä vielä" "Joojoo, mä muuten haluan kuulla kaiken teidän treffeistä!" Erica sanoi ja jatkoi salaattinsa syömistä. Jatkoin viestin katsomista.
Oli pakko laittaa sulle vielä viesti, että tiiän et annoit mulle sun oikeen numeron ;) -Nathan
Hymyilin viestille. Ei kyllä edes tullut mieleeni antaa väärää numeroa.
"Taisi olla Nathan, kun noin alkoi hymyilyttää", Alex virnisti ja iski silmää. Pyöräytin silmiäni. "Ei ollu, ja vaikka ois ollutkin niin en ois kyllä teille sitä kertonu"
"Hei, aika tylyä toimintaa", Erica naurahti. Vastasin vielä nopeasti Nathanille ennen kuin aloin syödä.
Haha, kyllä mä annoin sulle oikeen numeron ;) Kiitti muuten vielä eilisistä treffeistä! :) -Alice
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
