Luku 36

6K 283 98
                                    

Heii! Kiitos kaikille teille ihanille, huomasin tän tarinan olevan #2 Romance- kategoriassa! Päätin sen kunniaksi laittaa uuden luvun, toivottavasti tykkäätte :)

Halusin myös kysyä, että alanko laittamaan Zacin tarinaan jo nyt lukuja, vai vasta sitten kun tämä tarina on kokonaan loppu? Koska mulla on jo varmaan 10 ensimmäistä lukua siihen valmiina, niin olisiko teillä halua jo nyt alkaa lukemaan sitä??

Tässä kannattaa kuunnella jotain "romanttista" musiikkia jos haluaa, koska nyt vuorossa on siis Alicen ja Jaxonin treffit, vihdoinkin! :)) Ja tuossa ylhäällä muuten kuva, miltä siellä suurin piirtein näyttää, vaikkakin se kaupunki, missä ne asuu, ei ole ihan noin suuri, mutta kuitenkin saatte vähän ideaa :)

Kello näytti viittä vaille 19, kun suljin ulko-oven ja kiipesin portaat alas. Olin laittanut hiukseni hollantilaiselle letille ja vaatteiksi olin valinnut mustat Niket, mustat farkut ja tavallisen valkoisen t-paidan. Asuni oli melko rento, sillä ainut asia, minkä olin saanut irti Jaxonista, oli se, että älä nyt ainakaan mitään korkokenkiä ja mekkoa laita, koska meidän pitäisi kuulemma kiivetä aika paljon. En kyllä ihan tajunnut miksi kiivetä, mutta toivottavasti asuni kelpaisi hänelle.

"Sieltähän se tuleekin", Zac sanoi, ja huomasin hänen vieressään Jaxonin. Suupieleni kaartuivat välittömästi ylöspäin huomatessani asumme. Jaxonilla oli myös mustat Niket, mustat farkut, tosin hieman revityt, sekä valkoinen t-paita.

"Oho, tehän ootte goals", kuulin Alexin naurahtavan leikkisästi. Ilmeisesti kaikki sattuivat juuri tällä hetkellä tänne, paitsi tietenkin Mark, joka oli työmatkalla, sekä äiti, joka oli mennyt hänen mukaansa Lontooseen.

Jaxon tuli luokseni ja kuiskasi korvaani: "Hei pikkuinen". Tunsin punastuvani hieman ja vastasin hänelle vain "Hei". Hän otti kädestäni kiinni ja johdatti meidät ulko-ovelle.

"Muista sitten, mitä puhuttiin", Zac sanoi, ja katsoin heitä ihmeissään. Mistä he oikein puhuivat?

"Joo, muistan", Jaxon sanoi nyökäten hieman, ja aukaisi sen jälkeen oven. Hänen suljettuaan oven, kysyin heti: "Mitä te puhuitte?" Lähdimme kävelemään kohti hänen autoaan, ja Jaxon hymyili katsoessaan minua.

"Ei mitään vakavaa, jotain perus isoveljien juttuja", hän sanoi, ja aukaisi auton oven. Istahdin sisälle ja kiitin häntä. Jaxon kiersi omalle puolelleen ja istui penkilleen.

"Minne me muuten ollaan menossa?" kysyin, kun hän käynnisti autonsa. Jaxon naurahti ja sanoi: "Ei se olisi enää yllätys, jos mä kertoisin sen sulle". Pyöräytin silmiäni ja huokaisin, "No ainakin se oli hyvä yritys". Säpsähdin ensin hieman, kun hän laski kätensä oman käteni päälle, mutta rentouduin lähes heti.

"Arvaa mitä mä oon aina halunnut tehdä?" hän kysyi virnistäessään samalla. "No?" kysyin uteliaana. Jaxon ei sanonut ensin mitään, sitten hän laittoi radion päälle, josta alkoi kuulua Bruno Marsin Just The Way You Are.

"Oikeasti? En ois uskonut susta", nauroin, ja Jaxon vain nosti kätemme hänen huuliensa lähelle ja kosketti huulillaan hellästi kättäni. Wow, en tiennytkään, että Jaxon oli näin romanttinen ja ehkä vähän juustoinen (a/n: voiko edes tätä sanoa näin suomeksi?).

"Mitä? Mähän olen oikein romanttinen mies", hän sanoi ja vinkkasi silmäänsä. "Aivan", naurahdin hänelle, ja hän laski kätemme takaisin syliini.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Noin tunnin päästä Jaxon parkkeerasi autonsa parkkipaikalle, jonka vieressä kohosi valtavia vuoria. Huomasin parkkipaikan ympärillä pari ravintolaa, sekä myös elokuvateatterin. Oltiinkohan me-

✓ Love Me Always ✓Where stories live. Discover now