Aukaisin silmäni ja pomppasin sängystä ylös. Missä oikein olin? En ollut ikinä ennen nähnyt tätä huonetta.
Huomasin lattialla oven vieressä laukkuni. Samassa muistin vessan tapahtumat, tappelun, Nathanin ja Jaxonin. Ilmeisesti olin nukahtanut autoon, ja Jaxon oli kantanut minut huoneeseensa. Haukottelin ja lysähdin takaisin sängylle. Sänky tuoksui aivan Jaxonilta, kääriydyin peittoon tiukemmin ja suljin silmäni.
Hetken päästä kuulin jonkun tulevan huoneeseen. Aukaisin nopeasti silmäni ja nousin istumaan. Edessäni seisoi Jaxon, pelkkä pyyhe lantiolla! Katseeni siirtyi hänen vatsalihaksiinsa, ainakin hän oli viettänyt aikaansa salilla, vesipisaroita valui kohti hänen v-linjaansa.
"Taidat tykätä maisemista, vai?" Jaxon virnisti likaisesti, jolloin tajusin mitä olin juuri tehnyt. Valahdin punaiseksi ja vedin peiton nopeasti päälleni. Nyt viimeistään voisin vajota sinne maan alle.
Tunsin Jaxonin istuvan viereeni ja hän yritti vetää peittoa päältäni. "En oo ikinä tulossa pois, älä edes yritä vetää sitä peittoa pois!" huusin peiton alta. Jaxon naurahti ja nousi pois sängyltä.
Vedin tosin itse pian peiton pois, sillä siellä oli niin tukalaa. Näin hänet vaatekaappinsa edessä etsimässä vaatteita, kunnes hän tiputti pyyhkeensä alas. "Hei, mä olen edelleen täällä, jotain rajaa!" huusin ja käännyin mahalleen sängylle ja peitin silmäni.
Jaxon vain nauroi minulle. "Oh, pikkuinen! Juurihan sä sanoit, ettet aio tulla sieltä koskaan pois"
"Silti! En halunnut nähdä sua alastomana suoraan mun edessä", sanoin takaisin. "Et vai? Katsoit äsken ihan kuola valuen mua", Jaxon tuli viereeni makaamaan ja käänsi minut toisin päin.
Totta, olisin ehkä voinut katsoa pidempäänkin tätä maisemaa- Eikun hetkonen, nyt oikeasti Alice lopeta!
"Ota vaan ne kädet pois, mulla on jo vaatteet päällä" kuulin Jaxonin naurahtavan. Laskin varovasti käteni pois kasvoiltani ja näin vieressäni virnistelevän Jaxonin. "Oot aika söpö, kun punastut", hän sanoi ja siirtyi vieläkin lähemmäs. No kiitos, nyt ainakin punaistuin sata kertaa pahemmin.
"Toi oli ehkä nolointa ikinä, mitä mulle on tapahtunut", mutisin ja käännyin selkä Jaxonia päin.
"Tämä oli ehkä parasta ikinä, mitä mulle on tapahtunut", hän naurahti korvaani. "No ei varmasti ollut parasta, varmaan huvittavinta ikinä", tuhahdin.
"Eikä ollut, sä näytit ihan seksikkäältä kuolatessas mun kroppaa", Jaxon sanoi ja pystyin vain kuvittelemaan hänellä olevan juuri nyt se raivostuttava virne naamalla.
Jaxon käänsi minut takaisin itseään päin. Yritin kääntyä takaisin, mutta hän esti sen.
"Miks se muka ois ollut parasta? kysyin. "Mähän sanoin jo, sä näytit niin söpöltä" Otin tyynyn ja löin sillä Jaxonia. Nousin istumaan ja huomasin nukkuneeni monta tuntia. "Missä mun puhelin on, mulle on tullu varmaan sata viestiä?" kysyin. Jaxon nousi sängyltä ja otti pöydältään puhelimeni.
16 vastaamatonta puhelua, 12 uutta viestiä Hups...
Katsoin ensin puhelut, 7 Alexilta, 2 Zacilta, 4 Ericalta ja 3 Nathanilta. Sitten viestit. Alexilta 3 viestiä, Zacilta 2, Ericalta 3 ja loput Nathanilta. Katsoin ensin kaikkien muiden paitsi Nathanin viestit. Ne olivat kaikki lähes samanlaisia, ja vastasin heille olevani kunnossa. Huokaisin syvään ja katsoin Nathanin viestit.
Alice, mä olen pahoillani! Mä en ois saanu haukkua sua huoraksi.
Vastaa mulle, Alice oikeasti mä oon pahoillani tästä
Oothan sä kunnossa?
Alice, please vastaa jotain! Mä pyydän sulta anteeksi, mä välitän susta oikeasti! Mun ei ois pitänyt sanoa sua huoraksi, mä vaan olin niin mustasukkainen kun näin teidät. Voidaanko puhua tästä kuhan pääsen koulusta tai vaikka heti, jos haluat?
En oikeasti tiennyt, mitä voisin vastata. Lopulta päätin vain laittaa lyhyen viestin.
Oon okei
Samassa joku soitti, Erica. Vastasin puheluun ja valmistauduin kuulemaan vuosisadan pisimmän saarnan.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Haluatko jotain syötävää, ei ees ehditty syödä koulussa?" Jaxon kysyi, kun olin vihdoin selittänyt kaiken Ericalle ja Alexille. Tai siis kaiken muun, paitsi sen, että olin Jaxonin luona.
"No voisin mä ottaa jotain", vastasin hänelle.
Astuimme Jaxonin huoneesta ulos. "Missä sun vanhemmat on?" kysyin mennessämme keittiöön. Heidän talonsa oli sisustettu melko modernisti, eikä ollut epäilystäkään, etteikö Jaxonin vanhemmat olleet rikkaita.
"Ne on työmatkalla, tulee ens viikolla takas", Jaxon sanoi nopeasti ja ymmärsin, ettei hän halunnut puhua heistä. "Mitä sä haluat, mä voin kokata jotain jos haluat?"
"Osaatko sä kokata?" kysyin hämmästyneenä. "Osaan, älä näytä noin epäilevältä", Jaxon nappasi minut syliinsä ja nosti istumaan baarituolille, joka oli työtason vieressä.
"Sähän osaat yllättää", sanoin ja hymyilin hänelle. Hän nyökkäsi ja istuutui viereeni. "No, mitäs sä haluat?" "Sä voit päättää", vastasin. Jaxon nyökkäsi ja otti kaapista paistinpannun ja alkoi tekemään ruokaa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
"Mähän sanoin, mä olen täydellinen kokki!" Jaxon riemastui minun kehuttua hänen ruokaansa. Pakko myöntää, hän oli oikeasti hyvä kokkaamaan.
"Täydellinen kokki?" Nauroin hänelle. "Niin, sellanen kaikkien naisten unelma, kokkaava, hyvännäköinen mies", Jaxon virnisti. "Njaah... Ehkä sitten jos ottaisit ton paidan pois", iskin silmää ja lähdin juoksemaan takaisin Jaxonin huoneeseen.
"Voin mä ottaakin, ei sun tarvi kuin vaan kysyä!" hän huusi ja tuli perässäni. Hyppäsin nopeasti hänen sängylleen, ja Jaxonkin tuli pian huoneeseen. Hän otti paitansa pois ja tuli päälleni. Hups, miten tänne tuli näin kuuma?
"Noniin, pitäiskö sitten sultakin ottaa?" Jaxon virnisti. "E-ei tarvi, voisit säkin laittaa ton paidan takas", yritin saada sanottua.
"Sullahan vaihtuu mielipiteet, ensin haluat paidan pois ja sitten taas haluat sen takas päälle" Nostin nopeasti käteni kasvoilleni, ettei Jaxon näkisi punastumistani. Tosin turhaan, sillä Jaxon veti ne heti pois.
"Pikkuinen, montako kertaa mun pitää sanoa, että sun ei tarvi peitellä punastumistas", hän sanoi. "Mä näytän ihan kauhealta, kun mä oon niin punanen", huokaisin.
Jaxon hymyili ja silitti poskeani. "Etkä näytä, sä oot kaunis" En voinut kuin vain hymyillä takaisin. "En oo, ei tarvi valehdella", sanoin ja pyöräytin silmiäni.
"Kuka sano et valehtelin?" Jaxon kysyi.
Katsoimme hiljaa toisiamme silmiin. Kumpikaan ei sanonut mitään toiselle. Jaxon silitti poskeani ja kosketti hiljaa huulillaan kaulaani. Vähitellen suudelmat voimistuivat, ja purin huultani, jotten päästäisi pienintäkään voihkaisua suustani.
"Sun huuli alkaa kohta vuotamaan, jos et päästä sitä irti", Jaxon mumisi hiljaa kaulaani vasten. Samassa päästin huuleni vapaaksi ja vieritin käsiäni Jaxonin tummissa hiuksissa. Hän jatkoi suudelmia kohti huuliani. Pian hänen huulensa olivat juuri hieman erillään omistani. Avasin silmäni ja katsoin suoraan Jaxonia silmiin.
YOU ARE READING
✓ Love Me Always ✓
Romance*LOVE ME ALWAYS* ✔ Alice McCartney on kiltti kympintyttö, joka rakastaa vaatteita ja perhettään. Hän ei ole koskaan ymmärtänyt tyttöjä, jotka yrittävät muuttaa pahoja poikia hyviksi, mutta miten käy, kun hänen äitinsä rakastuu uuteen mieheen, ja he...
