✓ Love Me Always ✓

Luku 12

Ehkä tästä keskiviikosta tulee parempi, kuin edellisestä, ajattelin syödessäni aamupalaa. En edes ollut nähnyt Jaxonia, tai siis olin nähnyt, mutta hän oli vain vältellyt oudosti minua. Sitä paitsi minullahan olisi tänään treffit Nathanin kanssa. Ai niin! Mitkä vaatteet mä oikein laitan? Tungin leipäni äkkiä suuhuni ja juoksin portaat ylös kohti huonettani.

"Heei, mikäs sulle tuli?" Zac kysyi melkein törmätessäni häneen. "Mulla on vaatekriisi! Mä en tiedä mitä mä puen, millasesta tyylistä se ees tykkää tytöillä? Ja mä en oo ees meikannu vielä! Oikeasti, mä kuolen tähän paikkaan" sanoin paniikissa. Huomasin Alexinkin tulleen virnistellen aulaan omasta huoneestaan.

"Äläkä sä yhtään virnistele siinä, mene jonnekin muualle!" Tää on vakava asia! melkein huusin Alexille, joka vain jatkoi virnistelyään.

"Siis kenen vaatemausta me oikein puhutaan?" Zac kysyi ihan pihalla kaikesta. "Pikku-Alilla on treffit tänään koulun jälkeen", Alex nauroi. "Älä kutsu mua tolla nimellä tai saat mun korkkareista päähäs!".

"Treffit? Sulla? Kenen kanssa?" Zac kysyi. "Ei kenen-" "Nathanin kanssa", Alex keskeytti. "Okei, kuka tää Nathan oikein on?" "Älä huoli, se on ihan hyvä tyyppi", Alex vastasi Zacille ennen kuin ehdin sanoa mitään.

"Ja laitat vaan sellaset vaatteet, mistä ite tykkäät, mä ainakin lähden nyt syömään", Alex sanoi ja lähti alas. Zac hymyili, näytti peukkuja ja lähti myös alas Alexin perässä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Historian tunnin alussa huomasin Jaxonin olevan pois koulusta. Se oli toisaalta ihan hyvä, sillä pystyin edes jotenkin keskittymään opettajan puheeseen. Joku oli myös kuunnellut vihdoin toiveitani, sillä hänellä ei ollut muita samoja kursseja ainakaan nyt kuin vain historia.

Onneni ei kuitenkaan kestänyt kuin vain puolet tunnista, sillä joku koputti oveen, ja kukas muukaan siellä oli kuin Jaxon. Hän oli kuitenkin jotenkin erilainen kuin ennen. Jaxon ei edes vilkaissut minuun, vaan meni suoraan paikalleen.

Tunnin jälkeen yritin kysyä häneltä, oliko kaikki hyvin, mutta hän vain meni suoraan jonkun blondin luokse, jonka kanssa olin nähnyt Jaxonin ennenkin nuoleskelevan.

Tietysti, eihän Jaxon oikeasti ollut minusta kiinnostunut, hän vain sattui tulemaan paikalle silloin perjantai-iltana. Miksi edes luulin niin? Minun pitäisi vain unohtaa Jaxon kokonaan, sehän on vain joku fuckboy.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lähdin ruokailusta ennen muita, sillä tämän päivän ainoa puheenaihe näytti siinä pöydässä olevan minun ja Nathanin treffit. Kävelin hakemaan lokerostani seuraavan ja samalla viimeisen tunnin kirjat. Näin Jaxonin olevan omalla lokerollaan, joka oli vastapäätä käytävää minun lokeroani. Huomasin tilaisuuteni tulleen ja kävelin Jaxonin taakse.

"Moi?" Jaxon käännähti lokerollaan ja katsoi minuun. "Sori, ei ollut tarkotus säikyttää. Aattelin vaan kysyä miten sulla menee?" kysyin. "Mitä se sulle kuuluu, keskittyisit vaan niihin treffeihin sen Nathanis kanssa" Jaxon tuhahti tylysti. En kuitenkaan luovuttanut.

"Miten sä edes tiedät niistä?". "Koko kouluhan siitä puhuu, Nathanin ja sen uuden tyttöystävän treffeistä", Jaxon sanoi ja lähti kävelemään lokeroilta. "En mä ole Nathanin tyttöystävä!"

"Hei kuule, mua ei oikeasti kiinnosta, mulla on muuta tekemistä nyt" Jaxon sanoi ja käveli äkkiä pois paikalta. Muuta tekemistä? Varmaan nuoleskelua sen blondin kanssa, jonka nimenkin olin saanut selville; Naomi. Ehkä pitäisi vaan hyväksyä se asia, että Jaxon on Jaxon, eikä se siitä muutu, vaikka kuinka en uskoisi muiden mielipiteitä.