Something More | Finnish

Are you lost?

Ava

Heräsin kimeään ääneen. Etsin kädelläni puhelimen ja olin jo laittamassa torkkua, kun muistin sen. Tänään olisi ensimmäinen päiväni uudessa lukiossa. Sammutin herätyksen ja hyppäsin ylös sängystä. Kaivoin jostain Bluetooth-kaiuttimeni ja yhdistin puhelimeni siihen. Laitoin Spotifystä soimaan oman soittolistani, mutta en niin kovalle, että se olisi häirinnyt naapureitani. 

Jätin kaiuttimeni ja kipitin suihkuun. Laitoin hiukseni ponnarille, jotta ne eivät kastuisi. Nopean peseytymisen jälkeen juoksin huoneeseeni pelkkä pyyhe ympärillä. Puin aiemmin katsomani vaatteet päälleni ja istuin kokovartalopeilin eteen lattialle. Otin meikkini ja meikkasin itseni ihan rauhassa. Tein peruspohjustukseni, johon kuului kaikki varjostukset jne. Se olikin melkein ainoa asia meikissäni, mitä olin tehnyt aiemmin.

Yleensä meikkini oli mahdollisimman neutraali, kaikki oli vaalea. Ainoa tumma asia meikissäni oli ollut musta ripsiväri. Olin päättänyt, että uudessa koulussani minusta ei tulisi sitä tyttöä, jolta kysyttiin läksyjä. Halusin antaa heille hyvän ensivaikutuksen. Niinpä laitoin ripsiväriä, tummaa luomiväriä, todella tummanviolettia huulipunaa, tein eyelinerit, nypin kulmakarvani, harjasin ne ja laitoin vähän punaista poskipunaa. 

Sitten otin kihartimeni ja kiharsin vähän hiuksiani. Sen jälkeen nousin ylös ja katsoin itseäni peilistä. Olin tyytyväinen lopputulokseen. Huomasin, että vaatteeni olivat aika paljon Tony Padilla-tyyliset, mutta pidin siitä. Tony oli ollut aina yksi lempihahmoista 13 reasons why-sarjassa.

Kävelin parvekkeelleni ja otin matkalla mukaani tupakka-askin ja sytkärin. Poltin yhden tupakan ja laitoin askin sekä sytkärin nahkatakin taskuun. Menin takaisin sisälle. Hain puhelimeni ja kaiuttimen ja katsoin kelloa. Se näytti 8.31. Olin myöhässä aikataulustani, koska olin ajatellut, että lähden jo puolelta kävelemään ja etsimään koulua. 

Sammutin kaiuttimeni, tungin puhelimeni reppuun, heitin sen selkääni ja juoksin keittiöön. Otin pöydältä omenan ja juoksin eteiseen. Laitoin avaimeni taskuun ja vetäisin mustat Vanssini jalkaan. Avasin oven ja hyppäsin ulos asunnosta. Laitoin oven lukkoon ja lähdin juoksemaan portaita alas.

Ulkona menin puhelimellani Google Mapsiin. Kirjoitin sinne lukioni osoitteen ja lähdin kävelemään sen näyttämää tietä.

Vartin käveltyäni, tajusin eksyneeni. "Voi perkele!" huusin niin kovaa kun lähti. Istuin tienlaitaan. Kuulin auton pysähtyvän suoraan eteeni. Nostin katseeni kengistäni ja punaisen avoauton edessäni.

"Oletko eksynyt?" nuoren miehen ääni kuului. Nousin seisomaan ja vastasin: "Kyllä" "Hyppää kyytiin, voin viedä sinut" hän sanoi. Avasin oven ja istuin.

"Ennen kuin lähden halua esittäytyä. Nimeni on Nathaniel Dimer ja olen 17-vuotias, pian 18" hän kertoi. "Ava Andersen, 16-vuotias, pian 17" kerroin. "No Ava, minne voin viedä sinut?" "Kun eräs tuttuni kertoi uudesta koulustani, hän sattui mainitsemaan sinut, joten tulen kanssasi kouluun. Jos siis olet menossa kouluun" sanoin hermostuneesti. "Koulu. Se on perseestä, mutta pakkohan siellä on käydä. Sinulla on muuten joku outo aksentti, mistä olet kotoisin?" Nathaniel kysyi. 

Kerroin hänelle melkein koko elämäni. Kuinka olin syntynyt Suomessa ja miten olin eksynyt Australiaan. 

Pian huomasin meidän pysähtyneen ison koulurakennuksen eteen. Katsoin auton kelloa ja huomasin sen näyttävän viittä vaille yhdeksää. Nousin pois autosta ja niin nousi Nathanielkin. Lähdimme kävelemään ovelle. Huomasin jonkun tytön tulevan meidän luo. Hän hyppäsi Nathanielin kaulaan ja suuteli tätä.

"Ava, tässä on Nellie, tyttöystäväni. Nellie, tässä on ystäväni Ava" Nathaniel esitteli meidät. "Hei Nellie. Kiitos kyydistä, Nathaniel. Minä tästä menenkin" sanoin ja lähdin heidän luotaan. "Ei mitään, Ava. Ja sano vaan Nathan!" kuulin hänen huudon perääni. Hymy nousi huulilleni. Hän oli sanonut minua ystäväkseni.

Words count: 516
Sori, nyt tuli vähän lyhyempi luku, mutta halusin jättää tämän tähän kohtaan.