We are over.

2.5K 167 24
                                    

Zoe

Kaikki oli paskaa, kun Ava oli sairaalassa. Nukkuminen ei onnistunut. Syöminen ei onnistunut, puhumattakaan koulunkäynnistä. Olin yöpynyt Felixillä, koska vain hänen kanssaan pystyin hyvällä tuurilla nukkumaan tunnin tai kaksi.

Tuntui myös, että pojat salailisivat minulta jotain. En tiedä mitä, mutta aion ottaa siitä selvää.

Istuin hiljaa ruokalassa Felixin, Jaxonin, Dylanin, Loganin, Natin, Jamesin, Jordanin sekä Ethanin kanssa. Jordan oli päättänyt tulla takaisin, koska Connor erotettiin. Kukaan ei kumminkaan maininnut Connoria. 

"Walker, milloin Ava pääse pois sairaalasta?" James kysyi, lopettaen kiusallisen hiljaisuuden välillämme. 

"Ensi viikolla heti, kun hänen kätensä ja kylkiluunsa ovat parantuneet, koska hän ei voi muuten kulkea kainalosauvoilla eikä hänelle anneta pyörätuolia asuntonsa takia. Menemme Natin kanssa hakemaan sitten häntä" Logan kertoi.

"Emmekä ota muita mukaan, koska mukaan mahtuisi vain kaksi, emmekä halua valita" Nat kiirehti sanomaan juuri, kun olin kysymässä, pääsenkö mukaan.

"Aa selvä" sanoin ja nousin ylös. Kuulin jonkun toisen nousuvan ja veikkasin sen olevan Felix. Menin mahdollisimman nopeasti pois ruokalasta ja, kun kuulin Felixin huutavan nimeäni, kiihdytin vain vauhtiani. En halunnut puhua kenellekään.

Tunsin jonkun tarraavan kiinni ranteestani ja kääntävän minut ympäri. "Miksi juokset minua karkuun?" Felix kysyi.

Vetäisin käteni irti ja huokaisin. "En vaan jaksa. En yksinkertaisesti jaksa. Ja kaiken tämän paskan lisäksi tuntuu, että pojat salaisivat jotain minulta" selitin. Felixin ilme muuttui kokonaan, kun mainitsin poikien salailun. 

"Sinä tiedät siitä jotain. Kerro nyt heti!" huusin saaden Felixin hätkähtämään. "En voi, sovimme poikien kanssa, että emme sano sinulle siitä mitään" Felix kertoi, mikä sai minut vain uteliaammaksi.

"Kerro tai se on ohi. Me olemme ohi" uhkailin. Felixin ilme muuttui pelokkaaksi ja hän vastasi:

"Se liittyy Connoriin. En halua kertoa enempää" Connoriin? Ei helvetti.

"Selvä. Pidä hauska loppuelämä!" kivahdin ja kävelin kohti ulko-ovia.

"ZOE!" kuulin hänen huutoja takaani, mutta en välittänyt. Halusin vain nähdä Avan. Hän saattaisi ymmärtää.

Words count: 294
Nyt tuli vähän lyhyempi luku, mutta koulut alko tänään ja mun moti katos kokonaan. Lukuja saattaa tulla harvemmin, mutta toivottavasti luette silti! ilysm❤

Something More | FinnishWhere stories live. Discover now