Something More | Finnish

Welcome to the popular cave.

Ava

Tunti päättyi yllättävän nopeasti. Juttelin koko ajan Dylanin ja Jaxonin kanssa, vaikka opettaja Martin mulkoilikin meitä. Dylan ja Jaxon osoittautuivat molemmat hyviksi tyypeiksi. Tajusin Connorin puhuneen heistä lentokoneessa.

Lähdimme luokasta. "Hei jätkät, mitä teillä on seuraavaksi?" kysyin. "Biologiaa" "Sama" he kertoivat. "Itellä olisi kemiaa, mutta minulle esittellään nyt tätä koulua" sanoin. "Aa, meillä on sen jälkeen ruokailu. Etsi sitten meidät" he sanoivat. Meillä puolen tunnin välitunti ja juttelimme koko ajan. Sitten pojat lähtivät ja minä lähdin metsästämään Nathania.

Kävelin ruokalaan, jossa näin Nathanin jo odottavan. "Moi taas" Nathan sanoi. "Moi" vastasin. "Esittelen sinulle ensin kaikki tärkeimmät paikat ja sitten näytän lokerosi, jotta voit viedä reppusi sinne. Mutta tärkein kysymys, poltatko sinä?" Nathan kysyi. Mietin hetken ennen kuin vastasin: "Joskus" "Hyvä, koska on ihan pakko polttaa nyt yksi" hän sanoi ja lähti kävelemään kohti lähintä ovea.

~~~~~

"Tervetuloa suosittujen luolaan" Nathan sanoi kädet levällään. Olimme saapuneet koulun takana olevaan pieneen nurkkaukseen. Se oli koulun nurkkaan rakennettu suosittujen pesä. Siellä oli sohva, kaksi löhöilytuolia, jääkaappi sekä pieni pöytä, jonka päällä oli tuhkakuppi.

"Ensimmäinen kysymys: miten te voitte pitää täällä jääkaappia? Toinen: miten olette saaneet kaikki nämä tavarat tänne? Kolmas: miksi? Ja neljäs: eikö kukaan löydä tätä?" kysyin ihmeissäni, kun Nathan istui sohvalle.

"Meillä on helvetin pitkä jatkojohto, kantamalla, jotta voidaan tulla tänne jos halutaan lintsata tai välkillä polttaa ja kaikki oppilaat tietää tästä, mutta ei uskalla kertoa opettajille, koska me hakattaisiin ne ja opettajat ei ikinä käy täällä" hän selitti ja kaivoi taskustaan yhden tupakan. "Vittu, sytkäri jäi kotiin. Onko tulta?" hän kysyi. Kaivoin taskustani sen punaisen sytkärin ja heitin hänelle.

"Onpa tutun näköinen. Kiitti" hän sanoi ja sytytti tupakkansa. Sitten hän heitti sen takaisin minulle. Otin kopin ja laitoin takaisin taskuun. Hän poltti tupakan ja lähdimme jatkamaan matkaamme. Hän esitteli minulle koulun nopeasti ja näytti lokeroni.

Seisoimme täyden ruokalan ovella. "Tule, haetaan ruokaa" Nathan sanoi ja vetäisi minua kädestäni liikkeelle. "Emme me löydä istumapaikkoja, joutuisimme vain istumaan lattialla" sanoin ja nykäisin käteni irti. "Et ole näköjään vielä ymmärtänyt yhtä asiaa, minähän en syö lattialla" hän sanoi ja lähti kohti ruokajonoa. Huokaisin ja lähdin hänen peräänsä.

Saimme nopeasti ruuat. Etsin katseellani tyhjiä paikkoja ja näin Dylan ja Jaxonin istuvan yhdessä neljän hengen pöydässä kahdestaan. Lähdin kävelemään heidän luo. Nathan näki minun liikkuvan ja tuli perässäni.

Istuin Jaxonin toisella puolelle ja Nathan Dylanin. "Moi jätkät" sanoimme Nathanin kanssa yhteen ääneen, mikä sai meidät nauramaan. "Öö, moi. Ava, mistä tunnet Nathanin?" Jaxon kysyi ihmeissään.

"Nathan antoi minulle aamulla kyydin kouluun ja esitteli minulle nyt koulua" vastasin ja aloin syömään jotain keittoa. "Nat, Nellie meni juuri istumaan McDavejen luo, eikö sinun pitäisi olla hänen kanssaan?" Dylan kysyi. "Ei tarvitse, erosimme äsken" hän kertoi, kun se olisi ollut ihan pikkujuttu.

"Erositte? Aamullahan te olitte koulun 'powercouple'? Mitä tapahtui?" kysyin. Nathan huokaisi ja vastasi: "Selitän myöhemmin" Siitä seurasi kiusallinen hiljaisuus, jonka Dylan rikkoi sanomalla: "Hei tunnit alkaa ihan pian, mitä teillä on?"

"Historiaa" sanoin Jaxonin kanssa samaan aikaan. "Fak, itellä fysikkaa" Dylan sanoi ja tuhahti. "Ranskaa" Nathan sanoi. Juttelimme vielä hetken, kunnes veimme astiat pois ja erkaannuimme. Jaxon ja minä lähdimme yhteen suuntaan, Dylan toiseeen ja Nathan kolmanteen.

Astuimme luokkaan, joka oli jo ihan täynnä. Jaxon käveli ilmeisesti normaalille paikalleen. Seurasin häntä. Jaxon istui, mutta hänen vieressään olevalla pulpetilla oli jo joku tyttö.

"Allison, painu helvettiin" Jaxon sanoi tytölle, joka vinkaisi peloissaan ja lähti kirjat kainalossaan. Tiedän, että se oli väärin, mutta silti rupesin nauramaan tuolle tytölle. En edes tiedä miksi. Aloin vain.

Istuin Allisonin paikalle, kun kuulin nuoren miehen äänen. "Jones, tänään meille?" Käännyin katsomaan ja näin sen hyvännäköisen Connorin kaverin seisovan Jaxonin edessä. "Miten vain Walker" Jaxon vastasi. Käänsin katseeni pojasta vihkooni ja avasin sen. Tunsin katseen itsessäni ja nostin pääni ylös.

"Tykkäätkö näkemästäsi? Kivat hiukset muuten" sanoin ja näin pojan punastuvan. Käänsin taas katseeni pois. Kuulin askeleita ja uskoin hänen lähteneen.

Suljin vihkoni ja katsoin Jaxonia. "Hän oli Logan Walker. Yksi kaverini" tämä selitti. Nyökkäsin ymmärtävästi. Huomasin Loganin tuijottavan minua ja olin juuri huutamassa hänelle jotain, kun opettaja tuli luokkaan.

Viestitin katseellani 'tämä ei jää tähän' viestin ja hän vain naurahti äänettömästi ja hymyili minulle. Hänen hymynsä oli söpö.

Hän oli söpö.

Words count: 680
Anteeks, ku oli niin lyhyt luku, seuraava on pidempi!💜