Something More | Finnish

We need to talk.

Ava

Kävelin kouluun Zoen ja Felixin kanssa. En ollut tullut Natin kyydillä, koska Zoe halusi välttämättä minun menevän hänen ja Felixin kanssa. Se oli sopinut Natilla. 

Kun astuimme sisälle kouluun, kohtasin nuo niin tutut siniset silmät. Connor McDave. Hän oli tullut takaisin kouluun. 

"Minun pitää mennä, nähdään luokassa" kuulin hänen sanovan kavereilleen. Hän käveli meitä kohti ja pysähtyi eteeni. 

"Ava" hän sanoi. "Connor" sanoin takaisin ja yritin jatkaa kävelyäni. "Meidän pitää puhua" hän sanoi ottaessaan minua ranteesta kiinni. "Ei tarvitse" sanoin ja yritin riuhtaista käteni irti, mutta hän ei päästänyt. 

"Connor, päästä irti hänestä" Felix sanoi ja laski kätensä olkapäälleni. "Tai mitä? Sinä lyöt minua?" Connor sanoi nauraen. 

"En haluaisi, mutta jos et päästä niin lyön" Felix sanoi katsoen Connoria murhaavasti. Jos katse voisi tappaa, Connor olisi jo kuollut.

Connor päästi irti nauraen. "Olen silloin paikalla, kun poikaystäväsi ei ole suojelemassa" hän kuiskasi korvaani.

Sitten hän lähti. "Oletko kunnossa?" Zoe kysyi. Nyökkäsin pienesti. "Vittu, jonain päivänä minä tapan vielä tuon paskiaisen" Felix sanoi vihaisesti.

"Ihan rauhassa Felix. Mitään ei käynyt" sanoin. Felix hengitti hitaasti ulos ja sitten puhalsi ilmat ulos.

"Minulla alkaa tunti, nähdään myöhemmin!" huikkasin ennen kuin juoksin lokerolleni. Otin maantiedon kirjat ja juoksin luokkaan juuri ennen opettajaa.

Näin Jaxonin istuvan Dylan kanssa. "Ongelma!" kuulin huudahduksen heidän takaa. Kävelin ääntä kohti ja näin Loganin istuvan yksin.

"Onko tämä paikka varattu?" kysyi ja istuin tuolille edes odottamatta vastausta. "Oikeastaan se on" Logan sanoi. "Aa" sanoin ja nousin ylös. "Se on varattu sinulle, tyhmä" Logan sanoi hymyillen.

"Kusipää" sanoin ja istuin siihen uudelleen. Silloin ihana opettaja Martin astui luokkaan. Hän loi minuun murhaavan katseen, muistaen miten käyttäydyin viime tunnilla.

Koko luokka hiljeni. Martin alkoi selittämään jotain Kiinan ja Japanin historiasta ja kulttuurista.

"Se miten väitit viimeksi Martinille vastaan oli aika kuumaa, en aio valehdella" Logan kuiskasi niin lähellä korvaani, että hänen kuumat huulensa hipaisivat korvalehteäni. Punastuin hiukan enkä sanonut mitään.

Tunti kului ihan liian hitaasti. Aina muutaman minuutin välein käännyin katsomaan Logania, joka näytti oikeasti kuuntelevan. Silloin, kun en katsonut Logania, katsoin kelloa. 

"Kuunteleeko neiti Anderson? Voisitko vaikka vastata kysymykseen?" Martin havahdutti minut kysymällä. "Voisitko toistaa kysymyksen, kun en tänne taakse kuule piperrystäsi?" vastasin kysymällä närkästyneesti. Kaikki tuijottivat minua.

"Kysyin, että minä vuosina Kiinan ja Japanin välinen sota käytiin?" hän sanoi vahingoniloisena, koska luuli, että en osaisi vastata. Normaali oppilas ei osaisikaan vastata, jos ei ole kuunnellut, mutta meillä tämä asia käytiin jo paljon aiemmin.

"Vuosina 1937-1945" vastasin tympääntyneenä. Näin, kuinka hänen hymynsä suli pois naamalta samalla, kun omani vain kasvoi. "Oikein" hän sanoi ja jatkoi selittämistä siitä sodasta. En taaskaan kuunnellut mitään.

Kellon soiminen pelasti henkeni. Olin juuri tekemässä kuolemaa pulpetillani, kun ne soivat. "Ensi viikolla on koe tästä alueesta!" Martin huusi luokassa ja sai vastaukseksi vain ärtynyttä muminaa. Minä niin rakastan teinejä.

Nousin tuolilta ja keräsin tavarani käteeni. "Ja neiti Anderson, rehtori pyysi sinua käymään hänen luonaan" Martin sanoi, kun olin hänen kohdallaan. "Mitä olet mennyt taas tekemään?" Logan kysyi takaani. "Ei mitään tietoa" vastasin. 

Vein kirjani lokerooni ja kävelin rehtorin kansiaan. Koputin oveen. Sisältä kuului niin tuttu sisään-huuto ja avasin oven. 

"Hei Ava. Tule ja istu" rehtori Greenway sanoi. Istuin tuoliin hänen typöytänsä eteen. "Kutsuin sinut käymään kokeen takia, jonka opettaja Martin aikoo pitää. Koska sinä et ole ollut paikalla, kun aluetta ollaan käyty läpi, voin siirtää koettasi viikolla, jotta saat enemmän luku-aikaa" hän kertoi.

"Ei tarvitse. Kävin tuon alueen Suomessa ja muistan ne vielä. Oliko muuta vai saanko mennä seuraavalle tunnille?" kysyin. "Jos todella haluat, niin voit tehdä kokeen muiden kanssa samaan aikaan. Ja mene vain" hän sanoi ja nousin tuolista. Kävelin ovelle ja lähdin. 

Hain seuraavan tunnin kirjat ja juoksin luokkaan ennen kellon soittoa. Näin taas Loganin istuvan yksin ja kipitin istumaan hänen viereen. "Moi taas" sanoin ja laskin tavarani pulpetille. "Mitä asiaa Greenwaylla oli?" hän kysyi uteliaasti. "Ei mitään tärkeää, jotain koeasioita" vastasin nopeasti.

Tunsin Loganin vetävän minua lähemmäs itseään käsivarrestani. "Connor kertoi aamusesta. Onko kaikki hyvin?" hän kysyi ja katsoi minua huolestuneena. "On, kaikki on ihan hyvin" kerroin hymyillen. 

"Hän kertoi myös uhkauksestaan. En anna sinun kulkea enään yksin. Aina, kun liikut sinulla on joku meistä mukana. Joko minä, Nat, Dylan, Jaxon, James, Ethan, Jordan tai Felix. Edes Zoen seura ei riitä" hän kertoi.

"James, Ethan tai Jordan?" kysyin ja katsoin Logania ihmeissään. "No, sanotaanko näin, Connorilla on ollut aiemminkin ongelmia tyttöjen kanssa. James, Ethan, Jordan ja minä olemme olleet todistamassa sitä eikä kukaan meistä halua, että sinulle käy jotain" hän selitti, minun katsoessa häntä edelleen ihmeissään. 

Olin juuri kysymässä lisää, mutta opettaja käveli luokkaan. "Tavataan tämän tunnin jälkeen suosittujen luolassa. Käsken Jamesin, Ethanin ja Jordaninkin tulla" hän kuiskasi vielä. Nyökkäsin pienesti. 

Silloin en vielä tiennyt mihin olin sekaantunut.

Words count: 768