Something More | Finnish

He must be Logan, right?

Logan

Heräsin, kun jotain märkää lensi naamalleni. Silmäni rävähtivät auki ja näin Avan seisovan sänkyni päädyssä joku ämpäri kädessä.

"No niin, nyt olisi aika herätä unikeko. Kello on kahdeksan" Ava sanoi ylipirteästi.

"Mitä helvettiä? Miksi herätit minut kahdeksalta? Nyt on sunnuntai, perkele" sanoin ja hieroin silmiäni. Ava katosi pois ämpärinsä kanssa.

Suljin uudelleen silmäni ja vaivuin hetkellisesti uneen. Heräsin taas, kun vettä lensi naamalleni.

"Nyt saatana ylös niin, kun olisit jo!" Ava huusi ja samalla Jaxon tuli sisään makuuhuoneeseeni. Hän otti vaaleanpunaisen ämpärin Avan kädestä ja heitti sen suoraan naamani.

"Ai saatana!" huusin pidellen silmääni, joka tulisi olemaan seuraavana päivänä violetti.

Pomppasin ylös sängystä pelkät boxerit päälläni ja hyppäsin Jaxonin päälle. Ava vain nauroi.

"Mitä vittua täällä tapahtuu?" kuulin Natin äänen jostain läheltä ja sitten tunsin, kun kädet repivät minut pois Jaxonin päältä.

Kuulin edelleen Avan nauravan ja pian nauruun liittyivät Dylan, Nat sekä Jaxon.

"Helvetin kusipäät" sanoin ja kävelin suihkuun. Peseydyin vain nopeasti ja kävelin pyyhe lanteilla makuuhuoneeseeni.

Puin päälleni valkoisen t-paidan ja mustat farkut. Sitten kävelin keittiöön, missä muut jo istuivat ja joivat kahvia.

Eilen illalla meillä oli mennyt niin myöhään kaupungilla, että kaikki olivat tulleet luokseni yöksi, jopa Ava vaikka asui metrin päässä.

"Katsokaapa kuka jaksoi liittyä seuramme" Ava sanoi, kun näki minut kävelevän keittiöön. Kaikki kääntyivät katsomaan minua ja hymyilivät ylipirteästi.

"Huomenta" he sanoivat kuorossa. Mumisin heille jotain, kun hain kahvia. Istuin pöydän päätyyn heidän seuraksi.

Juttelimme kaikkesta mitä ikinä mieleen juolahtikaan. Tunnin jälkeen Ava kertoi, että hänen pitää lähteä, mutta tulisi pian parvekkeellensa, joten meidän pitäisi olla minun parvekkeellani.

Hain olohuoneesta tupakka-askin ja sytkärin ja menimme poikien kanssa parvekkeelleni. Ava saapui omallensa vain hetken meidän jälkeen.

Hänellä oli kädessään iPadinsä ja hän soitti ilmeisesti Skype-puhelua jollekin.

"Öö, Ava, mitä teet?" Nat sanoi ihmetellen iPadia, jota Ava nosti koko ajan korkeamalle.

Yhtäkkiä iPadin näyttössä kuva meistä vaihtui pois ja tilalle tuli nuoren tytön ja pojan kuva.

"AVA RAKAS!" kuvan tyttö kiljahti. En ymmärtänyt mitä hän sanoi.

"Englantia?" Ava ilmeisesti kysyi, enkä vieläkään ymmärtänyt mitä hän sanoi.

"Joojoo" tyttö sanoo, vaihtaen kielen englantiin, kaikkien meidän huokaisten helpotuksesta, paitsi Dylanin.

"Avaa, ovat he ne jätkät, joista olet puhunut?" poika kysyi, saaden Avan ilmeisesti punastumaan, näin kaukaa oli hankala nähdä kunnolla.

Mutta mielessäni pyöri vain yksi ajatus. Ava oli puhunut meistä? Tietysti hän oli puhunut uusista ystävistään ilmeisesti parhaille kavereilleen, kuinka tyhmä olinkaan.

"Ongelma, tule tänne sen iPadin kanssa, niin ystäväsi näkevät paremmin komeuteni" sanoin vitsillä. Tummanruskeat hiukset omaava tyttö alkoi nauramaan ja melkein mustatukkainen poika löi häntä leikillä käteen.

"Miten vitussa minun pitäisi päästä sinne?" Ava kysyi minulta ihmeissään. "Heitä se iPad tänne" sanoin rauhallisesti ja kävelin parvekkeeni reunalle.

"Hulluko olet? En luota sinuun niin paljon, että heittäisit elämäni rakkauden ilmassa sinun tiputettavaksi" Ava sanoi ja käveli myös parvekkeensa reunalla.

"Meni tunteisiin, luulin että olen elämäsi rakkaus" sanoin muka surullisesti. Skypen nuoret alkoivat nauramaan.

"Hänen täytyy olla Logan, eikö?" poika kysyi. "Se on kiva, että tiedät kuka olen, kun taas minulle ei ole mitään hajua, kuka sinä olet" sanoin ojentaen kättäni parvekkeen reunan yli, jotta Ava antaisi laitteensa minulle.

Hän huokaisi syvään ja ojensi myös kättään, jossa oli iPad, minulle. Ylisin niin hyvin, että hipaisin Avan sormia ottaessani sitä.

Sain sen ja vedin käteni parvekkeeni yläpuolelle. Käänsin sen, jotta naamani ja poikien naamat näkyisivät.

"Minä olen Nico Nyman ja hän on Emma Lehto" poika sanoi ja hymyili. "Minä olen Logan Walker. Tuo punapäinen poika on Jaxon Jones, kaikista aikuisimman näköinen on Nathaniel Dimer ja viimeinen on Dylan King" kerroin ja hymyilin takaisin.

"Öö jätkät, miten minun pitäisi tulla sinne?" Ava kysyi pyörittäen hiuksia sormensa ympärillä.

Se oli yksi hänen söpöistä tavoistaan. Ihan kuin hänellä olisi ei-söpöjä tapoja.

"Ava rakas, sinulla on ovi. Kävelet siitä ovesta minun ovelleni ja astut sisään. Se ei ole niin hankalaa" sanoin ylipirteästi ja Ava pyöräytti silmiään ja katosi ovestaan.

Juttelimme Emman ja Nicon iltaan asti. He osoittautuivat mukaviksi ihmisiksi, enkä yhtään ihmetellyt, miksi Ava oli heidän ystävänsä.

Pari kertaa he olivat maininneet jonkun Alex-nimisen pojan, mutta olivat vaienneet hänestä muutaman Avalta saaneen mulkaisun jälkeen. Enkä kysellyt asiasta enempää, aihe taisi olla arka Avalle.

Pojat ja Ava lähtivät luotani joskus yhdeltätoista. Tein normaalin iltarutiinini ja menin nukkumaan. Viimeinen asia, mitä ajattelin olivat Avan ihana hymy ja hymykuopat.

Words count: 700
#1 Romancessa?!? Kiitos kaikille voteejille ja lukijoille! Kaikki ihanat kommentit lämmittää mun sydäntä tosi paljon ja niitä on tosi ihana saada. Kiitos myös kaikille kommentoijille! ilysm💚💜💙💛