Something More | Finnish

Understand him?

Ava

Oli ruokailun aika. En ollut syönyt aamupalaksi mitään, jonka takia kemian tuplatunnit tuntuivat vielä kauheammilta, mitä normaalisti, vaikka en edes tiennyt sen olevan mahdollista. Puhumattakaan kaikkien opettajien ja oppilaiden säälikatseista. Aivan järkyttävää. Ethan oli ainoa, joka ymmärsi minua. Hän ei säälinyt minua kuten muut, vaan kohteli ihan normaalisti.

Keppieni takia en pystynyt kantamaan ruokaani, joten menin valmiiksi jo istumaan pöytään ja Logan lupasi tuoda ruokaa minullekkin. Valitsin ison pöydän, jotta kaikki meistä mahtuisi siihen. Istuuduin lähimälle tuolille ja laskin kyynersauvat maahan niin, että ne eivät olisi kenenkään edessä.

Huomasin pitkän henkilön kävelevän minua kohti. Hän oli pitkä ja leveäharteinen mies, jolla oli tummat, hieman sotkuiset hiukset sekä siniset silmät. Tunnistin hänet heti Connoriksi.

"Et jumalauta tule lähellekkään minua" sanoin vihaisesti ja nostin kepit maasta käsiini, jotta voisin käyttää niitä puolustuksena tarvittaessa.

"Laske ne kepit, Ava. En tee sinulle mitään pahaa" hän sanoi ja nosti käsiään ilmaan antautumisen merkiksi. Katsoin häntä epäilevästi, mutta laskin kuitenkin kepit alemmas, mutten laittanut niitä kokonaan pois.

Connor istuutui viereeni, mutta ei sanonut sanaakaan. "Mitä helvettiä teet täällä? Olet erotettu koulusta, et saisi olla täällä" sanoin ja katsoin Connoria murhaavasti suoraan silmiin.

"Niin, en saisikaan, mutta kuulin Jordanilta, että olit tulossa tänään takaisin kouluun ja halusin tulla pyytämään sinulta anteeksi. Olen pahoillani kaikesta, mitä tein. Et olisi ansainnut sellaista kohtelua. Olin vain ihan vitun sekaisin. Ymmärrän, ettet tule koskaan antamaan minulle anteeksi, mutta halusin silti yrittää" Connor sanoi ja näin surun hänen silmissään. Hän oli oikeasti pahoillaan.

"En tiedä, mitä vittua olit vetänyt sinä päivänä ja miksi teit, mitä teit, mutta jos lupaat muuttua niin voin yrittää unohtaa menneet" vastasin ja näin ilon pilkkeen Connorin silmäkulmassa. "Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että antaisin sinulle anteeksi tai olisin sinun kaverisi tai millään tavalla kanssasi tekemisissä" jatkoin nopeasti ja Connor vain nyökkäsi.

Connor oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen jotain, kun näin Loganin juoksevan luoksemme. "PAINU VITTUUN TÄÄLTÄ SAATANAN RUNKKARI, ÄLÄ KOSKEKAAN AVAAN ELLET HALUA, ETTÄ HENKILÖKOHTAISESTI LAITAN SINUT ROIKKUMAAN PALLEISTASI KATOSTA" Logan huusi ja nosti Connorin hänen paidan kauluksistaan tuolista ylös.

"Logan! Laske hänet maahan!" Nat huusi jostain kauempaa, mutta Logan ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. "Logan!" minä puolestani huusin ja siihen Logan reagoi. Hän tiputti Connorin lattialle, välittämättä mitä hänelle käy.

Näin Jordanin, Ethanin sekä James laskeutuvan Connorin luo alas lattialle katsomaan, oliko hänellä kaikki hyvin. Nat ja Jaxon juoksivat Loganin ja minun luokseni. En nähnyt Dylania missään, mutta en ajatellut sitä sen enempää.

"Ava, onko kaikki hyvin?" Logan kysyi ja yritti halata minua, mutta työnsin hänet pois. "Oli ennen kuin tungit häiritsemään. Hän vain tuli pyytämään anteeksi" selitin Loganille mulkoillen häntä.

"Ja sinä uskoit häntä? Kuinka vitun sinisilmäinen oikein olet? Hän vain halusi takaisin meidän kaveriksi, jotta voisi hyväksikäyttää jotain muuta tyttöä sinun ja Zoen lisäksi. Sitäkö sinä haluat? Että jollekin toiselle tytölle käy niin kuin sinulle? Ehkä hänelle käy jopa pahemmin. Tiedätkö, kuinka lähellä oli, että kuolit? Aivan vitun lähellä. Ja kaikki se oli tuon vitun mulkun vika. Ymmärrätkö sitä?" Logan melkein huusi minulle.

Olin järkyttynyt. Logan ei ollut koskaan, ei koskaan, käyttäynyt minua kohti näin. Hän oli huutanut minulle vain kerran, silloin sairaalassa, kun olin alkanut itse syyllistämään häntä. Muuten hän oli kohdellut minua kuin kuningatarta.

Katsoin ympärilleni ja huomasin koko ruokalan kääntäneet katseensa meihin, lähinnä Logania ja minua, mutta osa myös juuri maasta noussutta Connoria, jota Ethan ja James taluttivat ulos, Jordan heidän ympärillä jotain tiuskien. Katsoin Connoria ja katseemme kohtasivat. Muodostin suullani sanan 'anteeksi' ja Connor vain hymyili minulle. En välittänyt meitä tuijottavista ihmisistä, vaan käänsin katseeni takaisin Loganiin ja avasin suuni puhuakseni:

"Mitä vittua Logan? Hän vain tuli pyytämään anteeksi ja sinä alat heti raivoamaan. Ja kuinka vitun tyhmänä minua oikein pidät? Tietenkin tiedän, mitä Connor on tehnyt enkä aikonut antaa hänelle anteeksi. Mutta yritä sinä ymmärtää, että ihmiset voivat muuttua. Myös Connor. Vaikka hän teki mitä teki Zoelle ja minulle, ei tarkoita, ettei hän voisi ottaa virheistään opikseen. Yritä ymmärtää häntä" sanoin totisesti.

"Ymmärtää häntä? YMMÄRTÄÄ HÄNTÄ!? Mitä helvettiä sinä oikein selität? Ymmärrätkö yhtään, mitä kävimme läpi hänen takiaan? Joo, tiedämme, että sinulla oli rankkaa ja näin, mutta tiedätkä yhtään, mitä me kävimme läpi?

Zoe itki itsensä uneen joka ilta, koska ei tiennyt, selviätkö sinä. Jaxonin huoneen seinissä on aivan vitusti reikiä, koska hän purki tunteitaan lyömällä nyrkkiään seinän läpi. Felix yritti koko ajan vain lohduttaa toisia, mutta se oli aika tuhoon tuomittu suunnitelma alusta alkaen. Dylan katosi, koska tunsi itsensä epäonnistujaksi, koska ei voinut tehdä puolestasi yhtään mitään. Nathaniel ei ole nukkunut koko aikana ollenkaan, koska kuskasi meitä muita joka paikkaan, katsomaan sinua tai toisiamme tai käymään kaupassa meidän puolesta, koska kukaan muu meistä ei kyennyt. Koko sairaalassa oloaikanasi James ei viettänyt yhtään yötä kotonaan, koska hänen oli pakko huolehtia, että söisimme. Ja Ethan etsi Jordanin kanssa Connoria, joka katosi heti samana päivänä, kun hakkasi sinut.

Tiesitkö, että hänen tulo tänne oli ensimmäinen kerta, kun kukaan näki häntä? No et tiennyt, koska me emme vaivaa sinua näillä asioilla, koska tiedämme, että olet käynyt läpi hankalia asioita. Mutta, että annat hänelle anteeksi kaiken, mitä hän aiheutti sinulle JA MEILLE, menee aivan vitusti yli! Voisitko kerran, edes kerran, ajatella muitakin kuin vain itseäsi?!" Logan huusi minulle kurkku suorana.

Katsoin Logania vielä tyrmistyneempänä kuin äsken. Katsahdin ympärilleni muita ja huomasin heillä samanlaisen katseen kuin itselläni. Vaihdoin kuitenkin ilmeeni nopeasti hyvin totiseksi ja katsoin takaisin Logania. Jos katse voisi tappaa, Logan makaisi syvällä maan alla.

"Jos todella ajattelet tuolla tavalla, ehkä meidän ei pitäisi olla yhdessä. Tai no, unohdappa tuo ehkä. Meidän ei varmaa pitäisi olla yhdessä. Joten, hei hei, toivottavasti ei nähdä pitkään aikaan" sanoin ja lähdin hyppelemään kepeillä ovelle, välittämättä muiden katseista ja kuiskailuista.

Enkä kääntynyt katsomaan enää taakseni.

Words count: 929
vihdoin uutta lukuu, toivottavasti tykkäätte, ilysm<3