Something More | Finnish

You're a bit behind others.

Ava

Avasin auton oven koulun pihassa. Heitin reppuni selkään ja nousin hitaasti ulos autosta keppieni avulla. Lähdin kävelemään kohti koulun ovea, pojat perässäni. Tunsin itsessänin paljon katseita, liikaa katseita. Huomasin Loganin tullee viereeni kävelemään. Hän katsoi minua ja hymyili ihanasti.

Menin suoraa lokerolleni Loganin kanssa. Muut menivät omille lokeroilleen hakemaan omat kirjansa. Ensimmäinen tunti meillä olisi historiaa, siis Loganilla, Jaxonilla, Dylanilla ja minulla. Otin nopeasti kirjani lokerosta ja heitin sinne reppuni. Ojensin kirjat Loganille, koska en pystynyt kantamaan niitä samalla, kun liikuin kepeilläni. Sitten lähdimme Loganin lokerolle, joka ei ollut hirveän kaukana historian luokasta.

Logan otti kaapista nopeasti kirjansa ja menimme suoraan luokkaan. Menimme perimmäisille pulpeteille istumaan vierekkäin. Pian perässämme tuli Jaxon ja Dylan ja he jäivät meistä vähän kauemmas.

"Hei, onko kaikki hyvin? Olet ollut vähän hiljainen tänään" Logan kysyi ja otti minua kädestä kiinni. "Joo, on. Tuntuu vain vähän oudolta olla taas koulussa" vastasin. "Uskon. Sinulla on varmaan ollutkin ikävä neiti Martinia" Logan sanoi ja naurahtaen ja naurahdin vain takaisin.

Sitten opettaja Martin tulikin luokkaan ja kaikki hiljenivät. "Huomenta taas, mukava nähdä koko luokka paikalla pitkästä aikaa" hän sanoi luoden ikävän katseen minuun. "Neiti Andersonkin on näemmä päättänyt ilmestyä tunnille ja kokeilemaan onnea tietämyksensä kanssa" hän sanoi hyvin vittuilevalla äänensävyllä.

"Minullakin oli hirveä ikävä sinua" hymyilin ja vinkkasin Martinille silmää. Kuulin luokasta hieman naureskelua, mutta sen keskeytti kuulutus pääradiosta.

"Anteeksi tunnin keskeytys, mutta pyytäisin Ava Andersonia tulemaan rehtoria kansliaan välittömästi. Toistan, Ava Anderson, rehtorin kansliaan välittömästi. Kiitos" vahva miesääni sanoi.

"Huh, onneksi rehtori pelasti minut tältä kärsimykseltä. Ei siis millään pahalla, neiti Martin" sanoin kovaan ääneen ja nousin ylös. "Logan, tuotko kirjani, kun tunti loppuu?" kysyin ja Logan vain nyökkäsi.

Olin oppinut jo liikkumaan kepeilläni nopeasti, joten olin hyvin nopeasti rehtorin kansliassa. Koputin oveen ja vanha tuttu sisään-huuto kuului. Avasin oven ja näin rehtori Greenwayn istumassa työpyötänsä takana.

"Hei Ava" hän sanoi. Istuin työpyödän edessä olevalle tuolille ja laskin keppini maahan. "Hyvä nähdä sinut taas koulussa" hän jatkoi leveästi hymyillen. "Hyvä olla täällä taas" vastasin. "Sinulla on ollut varmaan todella rankat kolme viikkoa, etkä ole sen takia hirveästi pystynyt tekemään kouluhommia, eikö totta?" Greenway kysyi hymyillen samalla hyvin myötätuntoista hymyä. "Niinhän se on. Ensin yksi parhaista ystävistäni Suomessa kuoli kolarissa ja sitten minulle kävi mitä kävi, niin en ole edes ehtinyt miettimään koulua" vastasin.

Olimme hetken molemmat hiljaa. "Ava, en tahtoisi olla ilkeä tai millään tavalla saada sinua stressaantumaan, mutta olet vähän muista jäljessä. Etkä edes vähän. Olet todella paljon muista jäljessä. Sinulla on todella monta koetta tekemättä, melkein jokaisesta aineesta. Ja ne pitäisi saada tehtyä mahdollisimman pian" Greenway selitti, ja hänen hymynsä muuttui surulliseksi.

"Teen ne heti, kun saan aiheet tietoon ja luettua niihin päivän tai pari" vastasin. "Oikeastikko?" Greenway kysyi hämmästyneenä. "Joo, en halua olla muista jäljessä. Olemme muutenkin käsitelleet melkein kaikki aiheet jo Suomessa" selitin. "Selvä. Tänään onkin maanantai niin voitko tehdä ensimmäisen kokeen jo torstaina?" hän kysyi. "Todellakin" vastasin. "Selvä, sitten voitkin varmaa tehdä loput kokeet ensi viikolla?" hän kysyi vielä. Nyökkäsin.

Sovimme siinä samalla loppujen kokeiden päivät ja hän kertoi joka kokeen alueen. Meidät kuitenkin keskeytti kellon soitto. "No mutta, pyydä vain muistiinpanot joltakin, niin kyllä sinä pärjäät. Ja jos tarvitset jotain, niin tule vain käymään täällä. Ihan milloin vain" Greenway sanoi hymyillen, avaten minulle samalla oven. "Tietenkin" sanoin ja lähdin pois kansliasta.

Huomasin Jamesin ja Ethanin odottavan minua kanslian ulkopuolella. Heillä oli käsissään kemian kirjat. "Hei, mitäs te tässä?" kysyin pojilta, kun lähdin kävelemään kohti lokeroani. He lähtivät perääni.

"Muistettiin, että sinullakin on kemiaa" Ethan sanoi. Nyökkäsin ymmärtävästi ja näinkin jo Loganin lokeroni luona. "Moi" hän sanoi, kun tulin hänen viereen. "Miksi Greenway halusi tavata sinut?" Logan kysyi. "Hän halusi puhua kouluasioista, ja sovimme milloin teen rästiin jääneet kokeet, koska olen aika pahasti muista jäljessä" vastasin ja otin kemian kirjani lokerostani, mutta James kuitenkin otti ne nopeasti käsistäni itselleen.

"Mitä? Kai hän tietää, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan? Ja ensimmäisen pitää tehdä kokeita? Minä käyn puhumassa sille paskiaiselle jotai järkeä päähän" Logan sanoi suutuksissaan. "Etkä käy. Minä itse halusin tehdä ne mahdollisimman nopeasti" vastasin ja suljin lokeroni.

"Siitä muuten tuli mieleeni, voiko joku lainata minulle muistiinpanojaan, että pystyn lukemaan niihin kokeisiin?" kysyin. "Joo, voin tuoda ne koulun jälkeen teille" James sanoi. "Meidän pitäisi varmaan mennä luokkaan tai myöhästytään" Ethan sanoi ja lähdimme kävelemään yhdessä kohti kemian luokkaa. Loganilla oli viereisessä luokassa tunti, joten hän lähti samaan suuntaan.

"Moi, mitä teillä on?" huomasin Dylanin ja Jaxonin juoksevan luoksemme. Nat käveli heidän perässään. "Kemiaa. Mitä teillä?" Ethan vastasi ja kysyi. "Loganin kanssa englantia" Dylan vastasi. "Ranskaa Natin kanssa" Jaxon sanoi. Meillä kaikilla oli siis sama suunta.

Kun kävelimme luokkia päin, tunsin vihdoinkin olevani todella iloinen. Minulla oli kaikki, mitä tarvitsin. Ihana poikaystävä, ihania ystäviä ja ihana sisko.

Olin todella onnellinen.

Words count: 777
taas teille uutta lukuu, olis tullu nopiampaa mutta kouluhommat mennee eelle. vähä tylsempi luku mut toivottavasti tykkäsitte! ilysm<3