Something More | Finnish

Sometimes life throws shit on you.

Ava

Oli maanantai. Istuin auton takapenkillä Loganin vieressä. Koulu alkaisi pian enkä halunnut myöhästyä.

Pojat olivat kysyneet varmaan sata kertaa olinko kunnossa ja vastaus oli aina 'olen'. Mutta en ollut. Olin rikki sisältä. Olin halunnut mennä kouluun, jotta en ehtisi ajatella tuskaa, jota kannoin sisälläni.

Saavuimme koulun pihaan ja kävelimme nopeasti oikeisiin luokkiin. Tietysti meillä oli ensimmäisenä Martinia.

Astuin luokkaan ja huomasin kaikkien tuijottavan minua. En ollut jaksanut panostaa ulkonäkööni. Olin laittanut vain ripsiväriä ja päälläni oli harmaat college-housut sekä iso neule. Hiukset olin vetäissyt nopealle poninhännälle.

Menimme istumaan takariviin ja pian Martin tulikin luokkaan.

"Huomaan, että neiti Anderson on päättänyt liittyä seuraamme" hän sanoi ivallisesti. En vastannut, tuijotin vain pulpettia. "Hänellä oli rankka viikko" Logan puolusti minua, mikä sai pienen hymyn nousemaan kasvoilleni.

"Sinun pitäisi tehdä nyt tämä koe. Ota se sekä kynä ja kumi ja mene käytävään tekemään" hän sanoi.

"Ja te muut, voin sanoa, että koe ei mennyt erityisen hyvin" hän osoitti sanansa muille.

Nousin ylös ja hain koepaperin. Menin käytävään tekemään sitä. Koe oli yllättävän helppo ja sain sen valmiiksi vajaassa kahdessakymmenessä minuutissa. 

~~~~~

Parin tunnin jälkeen kävelin Loganin, Dylanin ja Jaxonin kanssa syömään. Näimme Zoen istuvan jo pöydässämme Jamesin ja Ethanin kanssa. 

Heti minut nähtyään, Zoe pomppasi pöydästä ylös ja juoksi halaamaan minua. "Oletko kunnossa?" Nyökkäsin ja menimme istumaan pöytään. Istuin Jamesin viereen ja hän kiersi kätensä heti ympärilleni. Hymyilin vain hänelle. 

Ruokailu meni nopeasti ja jouduimme lähtemään seuraavalle tunnille. Loganilla ja minulle ei ollut samaa tuntia, joten menin Ethanin kanssa. 

Ethan oli ollut ainoa ruokailussa, joka ei ollut katsonut minua säälivästi. En tiennyt, mistä se johtui ja se häiritsi minua.

"Ethan?" kysyin, saaden hänet pysähtymään. "Niin?" hän kysyi. "Miksi et katso minua säälivästi niin kuin kaikki muut?" Hänen ilmeestään pysytyi kertomaan, että hän yllättyi kysymyksestäni.

"Olen ollut samalaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Veljeni Ryder menehtyi vuosi sitten. Hän oli minua neljä vuotta vanhempi. Hän oli lomamatkalla tyttöystävänsä kanssa jossain, en edes muista missä. Yhtenä päivänä he olivat ilmeisesti päättäneet läheä ostoksille. Juuri silloin sinne tuli terroristi-isku js he molemmat menehtyivät. Kun tulin kouluun, en vihannut mitään enempää kuin sääliviä katseita. Joten ajattelin, että sinäkään et välitä niistä" hän selitti ja näin yhden kyyneleen valuvan pitkin hänen poskeaan. Hän pyyhkäisi sen nopeasti pois.

"Ihan paska juttu" totesin. "Joskus elämä heittää paskaa päällesi, minkä sille mahtaa?" Ethan sanoi, emmekä enään puhuneet.

~~~~~

Pian huomasinkin koulupäivän olevan ohi. Kävelimme Loganin kanssa lokerolleni hakemaan reppuani, olimme hakeneet jo Loganin. Tungin tavaroitani reppuuni, kun tulimme lokerolleni.

"Ava, minun pitää käydä vessassa. Odotatko tässä vai menetkö jo odottamaan, että Nat tulee hakemaan meidät? Hänellä ei ollut viimeistä tuntia, opettaja kipeänä" Logan selitti. "Menen jo odottamaan" vastasin ja suljin lokeroni. 

Kävelin ovista ulos, kun tunsin jonkun tarttuvan ranteestani. Hän käänsi minut ympäri ja työnsi päin seinää. Tunnistin hänet heti. Connor. 

"Connor, päästä minusta irti" huusin ja riuhdoin, mutta hän oli paljon isompi kuin minä. 

Silmäni pysähtyivät hänen silmiinsä ja huomasin niiden olevan punaiset. "Voi vittu Connor, mitä olet vetänyt?" kysyin ja jatkoin sätkimistä.

Seuraava asia, minkä tunsin, oli Connorin huulet omillani.

Words count: 500