Something More | Finnish

Goddamn it woman!

Ava

Heräsin pieneen herätyskellon ääneen, joka kuului makuuhuoneestani. "Sammuta se!" huusin Saralle, joka vielä nukkui. Sain vastaukseksi vain muminaa ja herätyskello jatkui huutamista.

"Jumalauta nyt! Sammuta se tai nukut seuraavan yön parvekkeella!" huusin ja avasin vihdoin silmäni. "PERKELE!" kuulin vain Saran huutavan takaisin. Nousin hitaasti enkä hirveän varmastikkaan ylös sohvalta. Otin keppini maasta ja lähdin kohti makuuhuonetta. 

"Sara, voitko mennä keittämään kahvia?" kysyin, kun laitoin huoneeseen valot päälle. Sara hyppäsi heti sängystä ylös. "Kuinka paljon?" hän kysyi pedaten samalla sängyn. "Täysi pannu" vastasin. "Koko pannu?" Sara kysyi ihmetellen. "Joo, pojat tulee tänne aamulla, ja ne tahtoo myös kahvia" vastasin. "Okei, en aio edes kysyä enempää" Sara sanoi naurahtaen. Naurahdin takaisin ja vetäisin melkein kaikki vaatteet kaapistani alas. "Hei, onko kaikki hyvin?" Sara kysyi katsoen minua suoraan silmiin. 

"Joo, en vain ole ollut koulussa pitkään aikaan. Ja kaikki tietävät, mitä minulle tapahtui enkä erityisemmin välitä säälivistä katseista. Haluan vain tehdä vaikutuksen muihin, enkä tiedä mitä laittaa päälle" vastasin ja aloin käymään läpi vaatteitani heitellen niitä samalla ympäri huonetta.

"Aa, selvä. Suosittelisin tuota valkoista Vans-t-paitaa, mustia, revittyjä farkkuja, nahkatakkia sekä ne mustat old skoolit" Sara sanoi vielä ennen kuin meni keittiöön. Hymyilin itsekseni ja otin lattialta Saran sanomat vaatteet. Otin ne kainalooni ja hyppelin kohti suihkua.

Kävin nopeasti suihkussa. Puin vaatteet päälle ja kuivasin hiukseni. Harjasin hampaani ja laitoin pyyhkeen kuivumaan. Sen jälkeen avasin oven ja kävelin suoraa keittiöön. Näin siellä istumassa Natin. Käänsin katseeni ja näin Dylanin ja Saran istuvan sohvalla syömässä aamupalaa ja juttelemassa. 

"Huomenta" sanoin Natille, kun otin kahvikupin ja kaadoin siihen kahvia. Hän nosti katseesa puhelimesta ja vastasi:" Huomenta. Jaxon ja Logan ovat tupakalla, jos mietit, missä he ovat" "Paljonko kello on?" kysyin juoden samalla kahvia. "Öö, varttia vaille seitsemän?" Nat sanoi kysyvästi. "OIKEASTAAN KYMMENTÄ VAILLE" Dylan oikaisi olohuoneesta. Kuulin Saran nauravan pienesti ja jatkaen sitten keskusteluaan Dylanin kanssa.

Join nopeasti kahvini ja menin parvekkeelle. Näin Loganin juttelevan Jaxonille nopeasti. He kuitenkin huomasivat minut, ja lopettivat puhumisen. "Huomenta" Jaxon sanoi ja käveli ohitseni takaisin sisälle. "Huomenta" Logan sanoi ja otti minut halaukseen, painaen samalla pienen suudelman otsalleni. "Huomenta" vastasin. Otin tupakka-askin taskustani ja katsoin sitä hetken, ennen yhden tupakan ottamista sieltä.

"Onko kaikki okei?" Logan kysyi, kun sytytin tupakan. "Joo. Olen vain miettinyt tätä tupakoimista. Pitäisi varmaan lopettaa. Ja nyt Sarakin on täällä, pelkään vain, että hän kertoo vanhemmilleni" selitin. "En usko, että hän kertoo" Logan sanoi pienesti hymyillen. "Vaikka ei kertoisikaan, ei tämä nyt hirveän hyvää esimerkkiä näytä" sanoin.

"Hei Ava, et ole ensimmäinen tupakoiva, jonka tunnen. Antti, Hanna ja Valtteri kaikki polttavat. Äitikin stressitupakoi" Sara oli ilmeisesti kuullut keskustelumme. Kyllä minä tiesin, että Antti, Hilla ja Valtteri polttivat, mutta äiti. Se oli järkytys.

"Mistä lähtien äiti on stressitupakoinut?" kysyin ihan järkyttyneenä. "Siitä lähtien, kun jouduit sairaalaan" Sara vastasi tyynesti. "Oho. Minun todellakin pitäisi tulla käymään" vastasin ja Logan naurahti.

"Hei, kello on jo aika paljon! Jos haluat Ava ehtiä meikata ja kihartaa hiuksesi, suosittelen, että aloitat!" Nat huusi keittiöstä. "Paljonko se kello siis on?" huusin takaisin. "Tasan seitsemän" Nat huusi. "OIKEASTAAN VIISI YLI!" Dylan oikaisi taas, saaden Saran uudelleen nauramaan. "TURPA KIINNI, DYLAN!" Nat, Jaxon ja Logan huusivat kaikki yhdessä.

Menin niin nopeasti sisälle, kun pystyin keppieni kanssa liikkumaan. Menin huoneeseeni ja aloin kihartamaan hiuksiani sekä meikkaamaan. Yleensä laittautuessa kuuntelen musiikkia, mutta tänään kuuntelin vain viereisten huoneiden keskustelua. Kaiken yli kuitenkin kuului Saran nauru. Se sai minut hymyilemään vain suuremmin.

Juuri kun olin saanut meikkini ja hiukseni valmiiksi, kuulin Jaxonin huutavan minulle: "Voi jumalauta nyt nainen! Kello on jo kymmentä vaille kahdeksan! Me myöhästytään!"

Nappasin valmiiksi pakatun reppuni selkään, otin kepit ja hyppelin ovelle, missä kaikki muut jo odotti minua. Nat ja Jaxon puhuivat jotai toisilleen, Logan etsi jotain, ilmeisesti kenkiäni ja Sara ja Dylan juttelivat keskenään, hyvin lähekkäin. Sara nojasi eteisen seinään ja Dylan oli ihan kiinni hänessä, pitäen toista kättä Saran oikealla puolella seinää vasten ja nojaten siihen.

He kuitenkin huomasivat minut ja Dylan liikahti salamannopeasti irti Sarasta. "Hei, oletko valmis?" Logan kysyi rauhallisella äänensävyllä, ojentaen samalla mustia Vansejani minulle. "Pakko olla tai me myöhästytään" Jaxon sanoi hieman närkästyneesti. "No joo joo Jaxon, olen valmis" sanoin hymyillen ja ottaen kenkäni vastaan.

Sujautin ne jalkaan ja käännyin Saran puoleen. "Pärjäätkö varmasti?" kysyin. "Todellakin! Pääsen päiväksi kiertelemään Australiaa ja vaan olemaan, ilman ylimääräistä holhoaamista" Sara vastasi iloisesti hymyillen ja vilkaisten nopeasti Dylania. "Hei Sara, ota tästä avain asuntooni. Jos vaikka ruoka loppuu tai unohdat Avan asunnon avaimen, niin pääset jonnekkin. Sieltä löytyy kaikkea, mitä voit tarvita päivän aikana: puhelimen laturin, rahaa, ruokaa, vaatteita, Netflix ja telkkari" Logan sanoi ojentaen samalla avainta Saralle. "Kiitos Logan" Sara vastasi ja otti ilomielein avaimen vastaan.

"Okei, mitä? Sara on ollut täällä pari päivää, jos sitäkään ja annat hänelle avaimen ja me ollaan tunnettu vuosia, mutta et ole koskaan antanut minulle avainta?" Jaxon sanoi ja esitti vihaista. "En ole kokenut sitä tarpeelliseksi, koska eipä se avaimettomuus ole koskaan sinua estänyt pääsemästä lukitun oven läpi" Logan vastasi ja sai meidät muut nauramaan. Jaxon vain kohautti olkiaan ja leikki vieläkin vähän suuttunutta.

"Soita, jos tarvitset jotakin" sanoin vielä Saralle ja halasin häntä. "Ehdottomasti" hän vielä sanoi ja irtaantui halauksesta. "Muuten, jos katoat tuonne jonnekin metsään ja kuolet, tapan sinut ennen kuin äiti ja isä tappaa minut" vastasin ja katsoin Saraa hyvin totisesti, saaden häntä vain nauramaan.

"Joskus en vain ymmärrä teitä. Ovatko kaikki suomalaiset yhtä sekaisin?" Nat sanoi nauraen. "Tule joskus mukaamme Suomeen, niin saat nähdä" sanoin hymyillen. "Mene jo näyttämään niille aussi-luusereille, mistä meidät suomalaiset on tehty" Sara sanoi vielä vinkaten samalla silmäänsä samalla, kun pojat huusivat 'aussi-luuserin' takia ja minä hyppelin avaaman ovea.

Words count: 917
moikku baet taas! vihdoin sain tehtyy uutta osaa! toivottavasti tykkäsitte! ilysm<3

ps jos puhutaan et pittää ladata puhelin nii sanotteks te et pitää hakee laturi vai laturin? et onks se laturi ja laturin vai laturin ja laturimen?