Ava
Päivät kuluivat nopeaan tahtiin. Pian huomasinkin olleeni jo kaksi vikkoa Australiassa. Olin lähentynyt Zoen ja poikien kanssa. Connor oli onneksi pysynyt kaukana minusta.
Oli lauantai ja istuin tuolilla parvekkeellani polttamassa tupakkaa. Olin sopinut Natin kanssa, että hän hommaa minulle tupakat ja minä maksan niistä.
"Ongelma!" kuulin huudon viereiseltä parvekkeelta. Käännyin katsomaan ja näin Loganin hymyilen minulle tupakka suussa.
"Geelipää" vastasin hymyillen hänelle takaisin. "Tuletko tänne? Täällä on myös Nat, Dyl ja Jax" hän kysyi. Naurahdin ääneen ja sain Loganin kohottamaan kulmiaan
"Mikä naurattaa?" hän kysyi hämmentyneenä. "No siis kun me olemme Ava, Nat, Dyl ja Jax niin oletko sinä Log?" nauroin.
"Hekoheko. Niin pääsetkö?" hän kysyi uudelleen, sytyttäen samalla tupakkansa. "Joo, tulen nyt, Log" sanoin ja tumppasin tupakan tuhkakuppiin, noustessani samalla tuolilta ylös. Vielä ennen kuin astuin ovesta sisään, käännyin katsomaan Logania, jolla oli kasvoille suuri hymy.
Siihen hymyyn olin päättänyt ihastua. En tiedä miksi, mutta niin oli päässyt käymään. Loganin avulla olin päässyt yli Alexista. Logan oli astunut maailmaani tupakka-askin ja punaisen sytkärin kanssa ja vienyt samalla Alexin paikan. Olin ihan kusessa Loganiin.
Olin soitellut Skypessä Emman ja Nicon kanssa viimeksi perjantaina. He olivat kertoneet, että Alex oli vieläkin ihan murtunut. Henriikka oli yrittänyt flirttailla Alexin kanssa, mutta ei ollut onnistunut. Minusta tuntui pahalta, että olin jo päässyt yli hänestä. Enkä edes tiedä miten. Varmaan Loganin ja muiden avulla.
Olin kertonut heille pojista. En kuitenkaan sanonut heille mitään Connorista. Tiesin jo heidän reaktionsa enkä kaivannut Emman sääliä tai Nicon raivoa.
"Seuraavan kerran, kun soitat, pyydät pojat mukaasi" Emma oli sanonut. "Joten teille on ok, että sain uusia kavereita?" kysyin varovasti.
"Tietysti on! Millaisina hirviöinä meitä pidät? Olisimme olleet todella hirveitä ystäviä, jos emme antaisi sinun hankkia siellä uusia kavereita. Kaikki on hyvin niin kauan, kun me pysymme parhaimpina ystävinäsi" Nico oli sanonut saaden minut nauramaan.
~~~~~
Avasin Logan asunnon oven koputtelematta. Kävelin suoraan keittiöön ja otin jääkaapista yhden Megaforcen. Siitä oli alkanut kehittyä jo tapa. Minun ei tarvinnut ostaa ollenkaan Megaforcea, koska aina, kun tulin Loganille, sain sitä. Elä toisen siivellä-kohta ruksittu yli to do before death-listasta.
"Moi pojat" sanoin ja hyppäsin sohvalle Jaxonin ja Loganin väliin, nostaen jalkani pienelle pyöreälle pöydälle. Nat istui tapansa mukaan lattialla ja Dylan hääräsi jotain keittiössä.
"Moi" pojat sanoivat takaisin. Logan varasti kädessäni pitämän tölkin ja avasi sen. Hän hymyili minulle ilkikurisesti, huomaten kuinka paljon minua ärsytti.
"Et helvetissä uskalla juoda siitä" murahdin hänelle ja Logan vain naurahti.
Hän kohotti tölkkiä ja kun se oli hänen huuliansa kohdalla, älähdin ja hyppäsin hänen päälle. Hän yritti pitää kätensä, jossa tölkki oli, vakaana, mutta epäonnistui täydellisesti. Tunsin, kuinka kaikki juomat lensivät Loganin ja minun päälle, kastellen meidät. Sohvakin kastui mukavasti.
"Ei hitto tyypit. Pitäisikö teitä vahtia koko ajan?" Dylan sanoi nauraen, kun hän tuli keittiöstä. Minä vain nappasin tölkin Loganin kädestä ja hörppäsin siitä pohjat, jotka eivät olleet lentäneet päällemme.
Ja Logan nauroi. Tunsin hänen kehonsa värähtelevän allani. Vasta silloin tajusin makaavan Loganin rintakehän päällä, pidellen toisessa kädessä tölkkiä ja toista hänen rintansa päällä. Hän oli saanut jotenkin laitettua toisen kätensä tukeman meitä niin, että emme olleet kaatuneet kokonaan.
"Ei helvetti, Ongelma. Nimesi tosiaan oli totta. Vittu, miten tästä sohvasta saa nämä megis tahrat pois?" Logan kysyi nauraen. Yritin nousta pois Loganin päältä.
Juuri, kun olin päässyt pois Loganin päältä, hänen kätensä, joka oli tukenut meitä, lipesi märällä sohvalla. Hän tarttui toisella kädellä paidastani ja vetäisi minut mukaansa. Lensin suoraan hänen syliin. Huuleni olivat parin sentin päässä hänen huulistaan. Katsoin Logania suoraan hänen ihmeellisen värisiin silmiin ennen kuin aloimme nauramaan.
Yhtäkkiä olimme taas liikkeellä. Tunsin pian kylmän lattian selkäni alla. Logan oli yläpuolellani punnersasennossa, jotta ei tippuisi päälleni.
Käänsin katseeni ja näin poikien nauravan sohvan takana. He olivat työntäneet meidät alas. Näytin heille keskisormeani ja vedin itseni pois tuskissa olevan Loganin alta. Heti, kun varpaanikin olivat pois sieltä, hän tippui lattialle.
"Oliko hauska lankutushetki?" kysyin nauraen noustessani samalla pois lattialta. "Aivan saatanan hauska" kuulin Loganin sanovan, kun kävelin keittiöön.
Avasin jääkaapin oven ja näin siellä valtavan vääryyden. Siellä ei ollut enään Megaforcea.
"POJAT!" huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti. He kaikki olivat keittiössä kahdessa sekunnissa ja katsoivat minua ihmeissään. Suljin jääkaapin oven ja aloitin puhumisen:
"Pojat, me sovimme yhden säännön ensimmäisenä päivänä, minkä vietin kanssanne. Nathaniel, satutko muistamaan sitä?" Nat oli todella ihmeissään, koska puhuttelen häntä hänen kokonimellään vain, kun olen vakavissani.
"Öm, en?" hän sanoi kysyvästi. "Muistaako kukaan teistä?" kysyin ja katsoin muita poikia. He vain pudiselivat päitään. "Ei ihme, että ette pärjää koulussa, kun teillä kaikilla on näin paska muisti" sanoin. Nat oli juuri avaamassa suutaan, mutta keskeytin hänet.
"Älä sano mitään, Nathaniel. Kai minun tarvitsee sitten auttaa teitä. Ainoa sääntö, huom ainoa, oli se, että minua ei saa kutsua käymään, jos jääkaapissa ei ole tarpeeksi megistä. Ja nyt sen on päässyt loppumaan. En ole saanut tänään vielä yhtään megistä, olen onnistunut kaatamaan vain yhden sohvalle, kiitos Loganin. Joten nyt me lähdemme kauppaan, vaikka te ette haluaisikaan" sanoin hiukan pettyneellä äänensävyllä.
"Olemmeko sopineet tällaisesta?" Dylan kysyi. "Kyllä olemme, mutta kuten totesimme äsken, teillä kaikilla on niin paska muisti, että tuskin muistatte tuostakaan sopimuksesta mitään" sanoin.
"Voimmehan me lähteä kauppaan, mutta yhdellä ehdolla: käymme samalla pizzalla, koska minulla on nälkä" Logan sanoi. "Ehei, poikaseni. Ehdot täällä määrää minä. Mutta käymme kuitenkin pizzalla, koska minulla on nälkä. Te kuitenkin maksatte pizzani" sanoin leikkisästi ja kävelin eteiseen pojat perässäni.
"Miten vain prinsessa haluaa" Logan sanoi flirttailevasti. Pyöräytin vain silmiäni ja laitoin vain kengät jalkaan.
"Oikeasti, menkää jo treffeille" Nat sanoi ja pyöräytin jo toistamiseen silmiäni.
Avasin ulko-oven ja astuin ulos. Niin me lähdimme viettämään yhtä elämäni parhaimmista illoistani, Loganilla ja minulla päällä edelleen märät vaatteet. Vilkaisin vielä nopeasti Logania ja näin hänen silmissä kirkkaana hohtavan tunteen. Ja se tunne oli onnellisuus.
Words count: 939
Oikeasti sain tän luvun jo yöllä valmiiksi, mutta päätin julkasta vasta aamulla. Toivottavasti nautitte vielä lopusta kesälomaa!(Siis jos teillä on ylipäätään kesäloma)🌸🌞💙
YOU ARE READING
Something More | Finnish
RomanceAva Anderson on 16-vuotias suomenruotsalainen tyttö. Hän on lukionsa fiksuin oppilas, mutta tietämisestä ei ole ikinä ollut apua suosituksi tulemisessa. Kerran hikke, aina hikke. Mutta eräänä päivänä lukiosta pääse yksi oppilas Australiaan vuodeksi...