Something More | Finnish

He's crazy about you.

Ava

Katsoin itseäni peilistä, jonka Zoe oli tuonut. Näytin ihan räjähtäneeltä. En ollut meikannut pitkään aikaan, mutta ei se siitä johtunut. Silmieni alla oli suuret silmäpussit, hiukset sojoittivat minne sattuu sekä ihoni oli ihan kalpea.

Tiputin peilin takaisin sängylle ja katsoin vaatteitani. Zoe oli käynyt hakemassa kotoani vaatteita ja kaikkea ylimääräistä tavaraa sitä varten, kun pääsen pois. Hän oli tuonut ne jo silloin, kun minun oikeasti olisi pitänyt päästä kotiin.

Koti. Sinne halusin. Halusin takaisin aikaan ennen kuin Connor oli tehnyt mitään vakavaa. Halusin jutella poikien kanssa puoleen yöhön. Halusin katsoa Loganin kanssa sohvalla koko yön How I Met Your Motheria juoden samalla Megaforcea. En tarvinnut muuta. En halunnut muuta.

En ollut tyytyväinen ulkonäkööni, mutta se sai luvan kelvata. Zoe ei ollut tuonut meikkejäni, joten lähtisin kotiin valkoisessa hupparissa ja harmaissa collegehousuissa. Hiukset olin vetäissyt nopeasti sotkuiselle nutturalle.

Nostin kyynersauvani, jotka olin laittanut nojamaan sänkyäni vasten, ja lähdin ovelleni. Avasin hitaasti oven ja näin Nathanielin yksin odottamassa minua.

"Hei" hän sanoi ja halasi minua varovasti. "Hei" vastasin hiljaa. "Odota, käyn hakemassa laukkusi" Nat sanoi ja meni huoneeseeni. Hän tuli sieltä vain hetkeä myöhemmin kantaen laukkuani.

"Lähdetäänkö?" hän kysyi ja nyökkäsin. Lähdin hitaasti hyppelemään kyynersauvojeni avulla ovea kohti.

"Miten Loganilla menee?" kysyin, kun Nat oli käynnistänyt auton. "Hän oli aika vihainen, kun viimeksi näki sinut. Mutta ei hän sinulle ollut vihainen, vaan itselleen. Hänestä tuntui, että hän oli pettänyt sinut, kun oli vaipunut itsesääliin. Ja kaikki, mitä sanoit hänelle viimeksi oli totta. Hän ymmärsi sen silloin ja suuttui itselleen. Sinun täytyy vain yrittää ymmärtää, Ava" Nat selitti.

"Ei minun ollut tarkoitus suututtaa Logania. En ajatellut loppuun asti, mitä päästin suustani, olen kai vähän sekaisin niistä lääkemääristä" huokaisin ja vilkaisin ulos autosta.

"Hei, kaikki on hyvin. Logan on vain ihan helvetin sekaisin. Eikä vain tämän McDaven-jutun takia. Hän on sekaisin myös sinusta. Muista se niin kaikki menee hyvin" Nat sanoi ja käännyin katsomaan häntä. Hän hymyili. Emme puhuneet loppumatkalla mitään.

Saavuimme tutun kerrostalon pihaan. Avasin auton oven ja siirsin kyynersauvat auton ulkopuolelle. Nousin niiden varassa ylös autosta ja lähdin kävelemään kohti talon ovea, Nat vierelläni.

Huomasin oven avautuvan ja näin hahmon tulevan ulos. Hän oli Logan. Hiukset oli laitettu, parran sänki oli ajettu sekä hänellä oli puhtaat vaatteet päällä.

Kiihdytin vauhtiani ja yritin päästä hänen luo mahdollisimman nopeasti. Hänkin lähti juoksemaan luokseni.

Pysähdyin, kun naamamme olivat parin sentin päästä toisista. "Hei" sain vain sanotuksi. "Hei" Logan sanoi ja tuijotimme toisiamme suoraan silmiin. Hän siirsi kätensä molemille poskilleni ja suuteli minua.

Olimme siinä hetken, kunnes kuulimme Natin alkavan puhumaan: "Sait sitten raahattua itsesi pois asunnostasi" Logan naureskeli ja meni halaamaan Natia. "Kiitos" kuulin hänen kuiskaavaan. Nat vain hymyili.

"Mennäänkö?" kysyin, koska oli innoissani kotiinpaluustani. "Joo" Logan vastasi. Lähdimme jatkamaan matkaa. Avasin ulko-oven ja jäin seisomaan portaiden alapäähän.

"Ethän sinä pääse näitä ylös" Logan sanoi ja nappasi minut syliinsä. Kuului vain, kun kyynersauvani kolahtivat lattiaan ja Logan lähti nousemaan portaita. Nat nosti sauvani lattialta ja tuli perässämme.

Logan laski minut takaisin maahan asuntoni oven edessä. Hän piti minua pystyssä, siihen saakka, kunnes Nat ojensi keppini.

Kaivoin avaimet taskustani ja laitoin ne lukkoon. Avasin oven ja näin olohuoneen olevan täynnä ihmisiä. Näin Jaxonin, Dylanin, Zoen, Jamesin, Ethanin, Felixin sekä Jordanin puhuvan keskenään. Kun he huomasivat minut, koko huone hiljeni.

"AVA!" Zoe huusi ja juoksi halamaan minua varovasti, jotta minuun ei sattuisi. Tuntui ihanalta halata häntä pitkästä aikaa.

Pojatkin tulivat luokseni. Halasin kaikki yksitellen. Nat kävi viemässä laukkuni makuuhuoneeseen. Halasin viimeisenä Jordania. "Onneksi olet kunnossa" hän kuiskasi hiljaa korvaani. Hymyni vain kasvoi.

Kävelin hitaasti eteenpäin asunnossani kunnes tulin olohuoneeseen. Siellä näin pienellä pöydälläni suuren tornin, joka oli rakennettu Megaforce-tölkeistä. Naurahdin ja käännyin ympäri. Näin siellä melkein kaikki minulle rakkaat ihmiset.

Tunsin kyyneleen poskellani. Pyyhkäisin sen heti pois. "Kuka haluaa pitää How I Met Your Mother-maratonin?!?"

Words count: 623
Moiiii!!! vihdoin taas uutta osaa! tää oli monen kuukauen työn takana, mutta vihdoi se on valmis! mulla on kouluhommat painanu koko vuojen päälle, mutta kiitti kaikille jotka on silti jaksanu lukkee! ilysm❤