Something More | Finnish

Fix things.

Felix

Istuin sängylläni. Katsoin kädessäni olevasta puhelimesta kuvaa Zoesta ja minusta, jonka Michael oli ottanut viikko sen jälkeen, kun olimme alkaneet seurustelemaan.

Kuvassa nukuimme sohvalla, minä makasin siinä selällään ja Zoe oli päälläni. Olin kiertänyt kädet hänen ympärilleen ja hän piti päätään rintani päällä. Michael oli kertonut meille, että kun oli tullut yöllä kotiin jostain bileistä , hän oli löytänyt meidät nukkumasta siitä sohvalta ja Netflix oli ollut päällä. Olimme kuulemma olleet niin söpöjä, että hänen oli pakko ottaa kuva. 

Huomasin yhden pienen kyyneleen tippuvan näytölleni. Pyyhkäsin sen pois ja sen jälkeen kuivasin märät silmäni paitani hihaan.

Kaipasin Zoea. Vaikka erostamme oli vain muutama tunti aikaa, se tuntui ikuisuudelta. Normaalisti tähän aikaa Zoe oli meillä ja me katsoimme Netflixistä Teen Wolfia. En itse välittänyt ohjelmasta, mutta se oli yksi Zoen lempisarjoista ja katsoin sitä mielummin kuin Vampyyripäiväkirjoja tai Betweeniä. 

"Hei. Michael päästi minut sisään" kuulin tutun äänen ovelta. Käännyin ja näin Loganin nojaamassa oven karmiin. Pyyhkäisin nopeasti kyyneleet pois poskiltani ja vetäisin tekohymyn naamalleni.

"Moi" sanoin Loganille ja viitoin häntä tulemaan sisälle huoneeseeni. Hän istui viereeni sängylle ja katsoi minua suoraan silmiin.

"Oliko jotain asiaa?" kysyin, koska hän tuijotti minua sanomatta yhtään mitään.

"Kysyisin, että oletko itkenyt, mutta et halua varmaan vastata, joten unohda. Tulin kuitenkin eräästä syystä. Ava haluaisi, että käyt hänen luonaan sairaalassa. Hän ei kertonut tarkemmin, miksi enkä kysynytkään. Voit mennä sinne millon haluat, en käy siellä enään tänään" Logan kertoi ja nousi ylös.

"Hän ei siis kertonut, miksi haluaa minut käymään siellä?" sanoin kysyvästi, koska olin lievästi hämmentynyt. Tietysti olin käynyt Avan luona sairaalassa, mutta en useasti taikka yksin. Olimme ystäviä, mutta en ollut hänen kanssaa yhtä läheinen kuin hän oli Zoen tai muiden poikien kanssa. 

"Ei kertonut. Mutta minun pitää mennä, Nat odottaa ulkona. Toivottavasti käyt Avan luona" Logan sanoi ja katosi huoneestani.

Odotin viisi minuuttia Loganin lähdön jälkeen ja menin sitten olohuoneeseen. Siellä näin Michaelin maakaavan sohvalla ja pelaavan jotain peliä, ilmeisesti Call Of Dutya. Hänen vieressään oli pizzalaatikko, jossa oli vielä puolikas pizza. Hyppäsin sohvan selkänojan yli pizzalaatikon viereen ja otin sieltä viipaleen. 

"Hanki oma pizza" Michael sanoi minulle kääntämättä katsettaan televisiosta. "En, koska lähden nyt sairaalaan tapaamaan Avaa" kerroin syöden samalla pizzaa. "Jaa-a, miten meinasti sinne päästä?" hän kysyi huvittuneena tietäen, että minulla ei olisi kyytiä, koska en käytä julkisia. 

"Voisitko viedä minut sinne?" kysyin. "Mitä minä siitä hyödyn?" hän käänsi katseensa pois pelistä, laittaen sen ensin pauselle. 

Pyöräytin silmiäni ja vastasin: "Tarjoan seuraavan Mäkkäri-reissun" Se sai Michaelin hyppäämään ylös sohvalta ja kävelemään eteiseen. Nousin itsekin ja menin laittamaan kenkiä.

"Varaudu ostamaan monta juustohampurilaista" Michael sanoi ottaen autonsa avaimet pieneltä pöydältä ja astuen ulos talosta. Pyöräytin taas vain silmiäni ja kävelin ulos.

Kävelin sisään sairaalan ovista sisään reppu selässäni. Menin samaa reittiä Avan osastolle, jota olin mennyt jokaisella kerralla aiemminkin. Avan hänen huoneen oven ja näin Avan juttelemassa Jamesin kanssa.

He kääntyivät katsomaan minua ja James nousi ylös tuoliltaan. "Minä tästä menenkin. Parane pian, Ava" James sanoi ja käveli ohitseni pois huoneesta.

"Logan kertoi, että halusit nähdä minut" aloitin ja istuin tuolille, jossa James oli istunut hetki sitten. "Niin halusin. Asiani liittyy Zoeen" Ava sanoi saaden mieleni kirkumaan ja itkemään.

Olin hetken hiljaa ja sitten ryhdistäydyin. "Mitä hänestä?" kysyin todella tunteettomasti.

"Heti eronne jälkeen, hän tuli luokseni itkien. Hän selitti, että olitte eronneet, koska sinä ja pojat ette kertoneet hänelle jotain ja ainoa tunne rinnassani oli syyllisyys. Syyllisyys ilmeisesti paistoi kasvoiltani, koska Zoe tajusi myös minun tietävän sen. Hän painosti minua kertomaan, mutta en kuitenkaan tehnyt niin. Hän suuttui ja lähti ovet paukkuen. Hän kuitenkin sanoi hyvin selvästi, että hänellä ei ole oikeita ystäviä. Felix, sinun pitää kertoa hänelle. Se voisi pelastaa teidän suhteenne ja kaikkien meidän muiden ystävyyden. Mene Zoen luo ja korjaa asiat" Ava sanoi ja jokin asia sisälläni loksahti oikealle paikalleen.

"Voi vittu, olet oikeassa" totesin ja juoksin pois huoneesta. Jatkoin juoksua, kunnes olin juossut ulos sairaalasta. Enkä pysähtynyt silloinkaan.

Pian huomasin olevani Michaelin auton luona. Näin hänet sen sisällä juomassa kahvia McDonaldsin kupista. Avasin oven ja hyppäsin pelkääjän paikalle. Ilmeisesti Michael ei ollut huomannut minua, koska hän säikähti ja läikytti hiukan kahvia syliinsä.

"Bro, mitä vittua?" hän kysyi, kun kuivasi housujaan paperilla. "Aja" oli ainoa asia, mitä sanoin. Michael totteli minua. Hän laski kahvikupin sille tarkoitettuun telineeseen ja käynnisti auton. Hetken kuluttua hän kysyi, minne menisimme.

"Aja Zoen talolle" vastasin yksinkertaisesti ilman mitään selityksiä. Hän vain nyökkäsi. Matka meni nopeasti. Pian huomasin katsovani auton ikkunasta Jonesin perheen omakotitalon etuovea. 

"Jäänkö odottamaan vai?" Michael kysyi tappaen kiusallisen hiljaisuuden välillämme. "Toivon mukaan en tule tänä yönä kotiin. Jos kaikki ei mene hyvin, kävelen itse kotiin" kerroin ja avasin oven. Hyppäsin pois autosta ja suljin oven perässäni. Kävelin etuovea kohti ja kuulin, kun Michael kaahasi pois pihasta.

Päästyäni ovelle, koputin siihen ja melkein heti Jaxon tuli avaamaan sen. "Mitä teet täällä?" hän kysyi tylysti. "Tulin tapaamaan Zoe" vastasin. "Zoe ei halua nähdä sinua" hän sanoi ja yritti sulkea ovea, mutta sain työnnettyä jalkani sen väliin.

"Jaxon, minun pitää saada jutella Zoen kanssa" selitin ja avasin ovea isommalle. "Hän ei myöskään halua puhua kanssasi" Jaxon sanoi taas tylyllä äänellä ja yritti sulkea ovea.

"Jax, päästä hänet sisään" kuulin särkyneen ja hiljaisen äänen oven toiselta puolelta. Jaxonin ote ovesta hellittyi ja sain vedettyä sen kokonaan auki.

Jaxon siirtyi pois oven takaa ja näin hänet. Hänellä oli päällään löysät college-housut, musta neulepaita sekä villasukat. Hänen kasvojaan koristi poskiin kyyneleistä jääneet punaiset raidat. Hiukset hän oli ilmeisesti vetänyt jonkinlaiselle sekaiselle nutturalle. 

"Jos satut häntä uudestaan, vannon, että satun sinua" Jaxon sanoi ja tuijotti minua murhaavalla katseellaan. Nyökkäsin ja astuin sisään.

Menimme suoraan Zoen huoneeseen. Hän istui petaamattomalle sängylleen ja minä jäin seisomaan ovelle. 

"Miksi tulit tänne?" hän kysyi ja veti neuleensa hihoja alaspäin, niin kuin hän teki aina, kun oli hermostunut. "Tarvitsen sinua. Halua olla sinun kanssasi" sanoin suoraan. "Se ei onnistu ellet kerro, mitä salailet. Jaxon ei kerro, Ava ei kerro, muutkaan pojat eivät kerro, joten en usko sinunkaan kert-" 

"Connor ahdisteli sinua yksissä bileissä vähän ennen kuin aloimme seurustelemaan. Hän yritti saada sinut sänkyyn ja, kun et suostunut, hän yritti hakata sinut. Onneksi minä ja muut pojat huomasimme asian ajoissa. Seuraavana päivänä et muistanut mitään emmekä me halunneet kertoa sinulle" keskeytin Zoen. Hän meni ihan hiljaiseksi.

"Connor? Se paskiainen" hän sanoi ja alkoi itkemään. Menin heti hänen luokseen ja vetäisin hänet suureen halaukseen.

"Kaikki tulee olemaan vielä hyvin. Lupaan sen" kuiskasin hänen hiuksiaan vasten.

Words count: 1053