Something More | Finnish

Chill boi.

Jordan

Istuin yksin koulun käytävän penkillä, kun näin Avan kävelen sisään, Logan, Nathan, Dylan ja Jaxon vierellään. Heistä oli tullut tiivis nelikko. Ennen Logan oli viettänyt koulussa meidän kanssa aikaa ja ollut sitten vapaa-ajalla Nathanin, Dylanin ja Jaxonin kanssa.

Mutta nyt kun Ava oli tullut, kaikki oli muuttunut. Huomasin Loganin katseessa jotain muuta kuin ystävyyden. Hän oli selvästi ihastunut Avaan ja kaikki tiesivät sen. Siis kaikki paitsi Ava.

Ja se tuntui kauhealta. En ole ennen tuntenut mustasukkaisuutta, mutta tältä kai se tuntuu. Aina, kun näen heidät kaksi yhdessä, viha nousee päähäni ja mieleni tekisi vain lyödä jotakuta. Mieluiten Logania.

En edes tiedä, miksi tykkään hänestä. Minä vahdin häntä meistä kaikista vähinten. Jopa Ethan tunsi hänet paremmin.

Ja se sattui. Sattui, kun sydämmessäni olisi ollut puukkoja, jotka työntyivät joka liikkeellä syvemmälle. En ollut eläessäni tuntenut tällaista kipua, ellei äitini kuolemaa laskettu.

Ajatuskin äitini kuolemasta sai kyyneleen nousemaan silmääni. Hän oli tehnyt itsemurhan kaksi vuotta sitten. Vanhempamme olivat eronneer, kun Connor ja minä olimme pieniä. Muutimme äitimme luo, vaikka isä tiesi, että hänellä oli lääkeongelma.

Niinpä, kun Connor oli 15 ja minä 16, äiti sekosi lopullisesti ja eräänä päivänä, kun tulimme koulusta, löysimme hänet kuolleena yliannostukseen olohuoneen lattialta.

Silloin isämme otti meidät. Olemme asuneet hänen luonaan siitä asti. Heti, kun täytän 18, aion ostaa oman asunnon. Olemme puhuneet Connorin kanssa asiasta ja hän on pyytänyt, että saisi muuttaa kanssani. Joten muutamme molemmat.

"Hei" Avan kirkas herätti minut ajatuksistani. Hätkähdin ja näin hänet oikealla puolellani hymyilemässä. Yksin. Hymyilin takaisin ja sanoin: "Moi. Missä Logan on? Nythän on hänen vuoronsa vai olenko missannut jotain?" kysyin hiukan hermostuneesti, vilkuillen ympärilleni.

"Chill boi. Kaikki on hyvin, et ole missannut mitään. Sanoin Loganille, että haluan jutella kanssasi ja, että pärjään yksin" Ava selitti nauraen, mikä sai myös minut nauramaan.

Hänen naurunsa oli söpö. Silloin, kun hän nauroi, hänen vihreissä silmissään kipinöi. Hänen hymykuoppansa nousivat esiin ja hänen hymynsä loisti koko maailmalle.

"Huhuu? Maailma kutsuu Jordania" Ava sanoi heilutellen kättään naamani edessä, mikä sai minut hätkähtämään.

"Öö sori, ajatuskatko" sanoin ja yritin peittää hermostuneisuuttani naurulla, mikä kuulosti kuolevalta kissalta. Ja kuulkaa, kuoleva kissa kuulostaa hirveältä.

Ava alkoi nauramaan. "Haluatko lintsata ensimmäisen tunnin ja olla kanssani?" hän kysyi, kun rauhoittautui nauramiseltaan. "Mikäs siinä" vastasin hymyillen.

"Selvä. Suosittujen luola?"Ava sanoi kysyvästi. "Suosittujen luola" vastasin ja niin me lähdimme kävelemään rinta rinnan kohti koulun ovia.

Ajatuskin Avan kanssa lintsaamisesta sai perhoset lentämään mahassani. Tiesin, että tämä oli väärin, en saisi tuntea näin. Mutta en voinut sille mitään, Ava Anderson oli avannut sydämmeni ja kotiutunut sinne.

Words count: 416
Nyt saitte vähän enemmän tietoa Jordanin ja Connorin menneisyydestä.

Kumpaa te muuten shippaatte, Javaa (Jordan ja Ava) vai Laganii (Logan ja Ava)?