Something More | Finnish

HE WHAT?

Ava

Musta.

Valkoinen.

Kipu.

Ainoat asiat, mitä näin. 

Oikea silmäni näki vain mustaa. En tiedä, mitä sille oli käynyt, mutta en nähnyt mitään muuta kuin mustaa.

Vasen silmäni taas näki valkoista. Se taisi olla huone, mutta en ole aivan varma. 

Kipu. En ollut ajatellut, että sitä voisi nähdä, mutta näköjään sekin oli mahdollista. Se ei ollut henkistä kipua vaan fyysistä. Tuntui kuin kaikki mihin katsoin vain heijastivat sitä. 

"Hän on hereillä" kuulin äänen jostain. Näin, kun vasempani silmän näkökenttään saapui valkoiseen takkiin pukeutunut keski-ikäinen mies. 

"Hei Ava" hän sanoi ja tutki joitain papereita, mitä hän kantoi kädessään. "Missä Logan?" sain jotenkin soperrettua, vaikka kipu oli valtaamassa koko kehoani.

"Ai poikaystäväsi? Hän ei ole käynyt täällä, mutta voin soittaa hänelle, vastaa vain ensin muutamaan kysymykseen. Näetkö oikealla silmälläsi?" hän kysyi. Pudistin päätäni. "Entä mihin sinua sattuu?" "Joka paikkaan" vastasin yksinkertaisesti. "Kuinka paha kipu on yhdestä kymmeneen?" hän kysyi kirjaillen jotain paperiinsa. "Yksitoista" vastasin.

"Käyn hakemassa sinulle särkylääkettä, mutta haluatko vierailijoita?" hän kysyi ja nyökkäsin. Hän katosi ovesta ja pian ovi kävi uudestaan. 

Kallistin päätäni, jotta näkisin, ketä olivat tulleet. He eivät kuitenkaan olleet pojat, joita olin odottanut. "Isä? Antti?" sanoin hämmästyneenä ja he ryntäsivät luokseni. 

"Mitä te täällä?" kysyin. "Rehtori Greenway soitti ja kertoi, mitä sinulle kävi. Lähdimme heti tulemaan. Äitisi ei päässyt mukaan, joten Antti tuli. Matkamme kesti kaksi päivää, mutta se oli sen arvoista" isäni kertoi.

"Hetkinen. Kaksi päivää? Kuinka kauan olen ollut tajuttomana?" kysyin hädissäni. "Rauhoitu. Olit neljä päivää jossain koomahommassa, en oikein ymmärtänyt mitä se lääkäri selitti?" "Vittu neljä päivää? Ei helvetti!" mumisin. 

"Haluatko tavata ystäväsi? He odottavat oven takana" Antti kysyi ja nyökkäsin. Hän kävi ovella ja huitoi joitain sisään ja tuli takaisin luokseni, jättäen oven auki. 

Kuulin askeleita ja toivoin näkeväni Loganin. Sisään tuli ensin Nat, sitten Dylan, Jaxon ja viimeisenä Zoe. Ei Logania. Hymy hyytyi kasvoiltani. 

"Pojat? Zoe? Missä Logan on?" kysyin hiljaa. He katsoivat toisiaan ennen kuin Jaxon vastasi minulle: "Häntä ei päästetä sisään" "MITÄ? MIKSI EI?" huusin. Kyyneleet kohosivat silmiini. 

"Ilmeisesti Connor oli sanonut jotain, että Logankin oli hakannut sinuakin eikä hän pääse tänne sen takia" Dylan kertoi. 

"HÄN MITÄ?" huusin ja yritin nousta ylös, mutta kipu, jonka oli hetkellisesti unohtanut, tuli takaisin ja romahdin sängylle. 

"Rakas, kuka tämä Logan on?" isäni kysyi. "Hän on Logan Walker, poikaystäväni, joka pelasti minut perkeleen Connor McDavelta" kerroin. 

"Nyt antakaa joku puhelimenne" käskin poikiani ja sainkin heti käteeni Natin puhelimen. Menin yhteystietoihin ja etsin Loganin numeron.

Soitin siihen ja kolmen piippauksen jälkeen hän vastasi. "Nat. Onko Avasta kuulunut uutisia?" hän kysyi. "Logan, tule tänne sairaalle niin kuin olisit jo, hommaan sinut sisään" sanoin hänelle. "Ava? Oletko herännyt?" hän kysyi hämmentyneenä. "Olen. Nat lähtee hakemaan sinua, ole valmiina" vastasin ja suljin puhelun. 

Annoin puhelimen takaisin Nathanille ja sanoin: "Voitko lähteä hakemaan Loganin?" Hän vain nyökkäsi ja katosi ovesta.

"Vau. Olen vaikuttunut. Sinulla on hyviä ystäviä" Antti sanoi ja sai minut hymyilemään.

Minulla oli hyviä ystäviä. Ilman heitä en välttämättä enään makaisi tässä. 

Words count: 487
Ja taas uus luku! Jos et ole käynyt vielä lukemassa ystäväni SandraEriksonin tarinaa Half Strangers, niin käy lukemassa nyt tai Logan tulee ja hakkaa sut! ilysm💙

ps. ei hitto unohin julkasta 4 min sitte