Something More | Finnish

I thought I had real friends.

Ava

Heräsin oven paukahdukseen. Avasin heti silmäni ja näin itkevän Zoen. Hän vain tärisi ja piteli käsiä kasvoillaan.

Yritin nousta sängystä, mutta se ei onnistunut murtuneiden kylkiluiden takia. Ähkäisin kivusta ja sain Zoen huomion. Hän siirsi kätensä pois kasvoiltaan ja kääntyi katsomaan minua. Hänen pyyhkäisi kyyneleitään pois niiden raidoittamilta poskilta.

"Anteeksi, että herätin sinut" Zoe sanoi ja istui tuolille sänkyni viereen, pyyhkien vieläkin kyyneliään.

"Älä siitä välitä vaan kerro, mitä vittua tapahtui" sanoin ja nousin hiukan istumaan, vaikka se sattui.

"Jätin Felixin" hän kertoi ja painoi päänsä takaisin käsiinsä. Olin niin järkyttynyt, että en tehnyt mitään. Heillä oli mennyt niin hyvin. Mikä oli saanut heidät eroamaan näin nopeasti?

"Miksi?" kysyin kuulostaen varmaan ihan hirveältä ystävältä, kun en lohduttanut Zoe, mutta en voinut. En edes tiedä miksi.

"Pojat salasivat minulta jotain. Kerroin asiasta Felixille ja hän muuttui heti siihen tyyliin, että tiesi varmasti jotain. Kun kysyin siitä, hän paljasti tietävänsä jotain, mutta sanoi ettei kertoisi minulle. Sitten jotenkin suutuin ja kerroin, että meitä ei ole enään" hän kertoi itkien ja pehmenin sisältä. Nostin käteni hänen olkapäällen ja vedin hänet halaukseen, vaikka se sattui aivan helvetisti.

Zoe vetäytyi irti halauksesta ja katsoi minua suoraan silmiin. Tunsin syyllisyyden leviävän ympäri kehoani, koska Zoe ei tiennyt minun tietävän. 

Zoe kurtisti kulmiaan siristeän samalla silmiään. Heti hänen silmänsä aukesivat lautasen kokoisiksi ja hän henkäisi: "Sinä tiedät" Nyökkäsin pienesti, enkä sanonut mitään. 

"Kerro se. Nyt heti" Zoe käski ja näin pettymyksen kuultavan hänen silmissään.

"En voi. Felix kertoo sinulle, jos haluaa. Lupasin, että en kerro" selitin ja silloin pettymys Zoen silmissä vaihtui suruksi ja sitten vihaksi. 

"Ja minä luulin, että minulla oli oikeita ystäviä" hän sanoi ja lähti huoneesta, jättäen minut istumaan sängylle kyyneleet silmissä. Halusin kertoa hänelle kaiken. Ihan kaiken. Mutta tiesin, että en voinut. Ja se oli perseestä. 

Olin juuri menettänyt ystävän. Ainoa naispuolisen ystäväni. Ystävän, joka oli kuunnellut valistani jätkistä ja koti-ikävästä. Ystävän, joka oli lohduttanut minua aina, kun sitä tarvitsin. Enkä voisi tehdä mitään, jotta saisin hänet takaisin. Yksi henkilö voisi kuitenkin auttaa minua. Jos hän kertoisi Zoelle koko jutun, ehkä Zoe antaisi minulle anteeksi. Mutta hän ei halunnut kertoa sitä. Vielä minä kääntäisin hänen päänsä. 

Felix auttaisi minua.

Words count: 358
Vihdoin uus luku (vaikkakin vähän lyhyt)! Kiitos kaikille, jotka jaksaa odottaa näitä! Mutta oon ajatellu, että alan julkasemaan uuden luvun joka sunnuntai. Aina ei välttämättä tule, muta yritän kuitenkin.

Ja jos joku tietää hyviä netflix sarjoja niin kertokaa! ilysm❤