Something More | Finnish

Then we'll see again.

Sara

Menimme istumaan parvekkeen viltillä peitetylle lattialle syömään aamupalaa. Ava ja Logan olivat käyneet vaihtamassa vaatteet. Sitten he olivat antaneet minulle aamupalaa ja ottaneet sitä myös itse.

James, Ethan, Zoe ja Felix lähtivät aika pian tuloni jälkeen. Heillä oli kuulemma jotain tärkeää tekemistä. Kuulin Ethanin puhuvan puhelimessa, mutta en tiennyt kenen kanssa. Sen jälkeen hän oli kuiskannut Jamesille jotain ja he lähtivät.

"Sara, miten kotona Suomessa menee?" Ava kysyi minulta ottaen samalla hörpyn kahvistaan. Katsoin häntä suoraan silmiin. Hän oli iloinen, iloisempi kun hän oli ollut Suomessa. Hän istui Loganin jalkojen välissä, kun Logan nojasi parvekkeen kaiteeseen. Hän kuitenkin piti Avaa koko ajan kädestä kiinni ja hymyili iloisesti.

"Ihan hyvin. Kaikki olivat huolissaan sinusta, äiti varsinkin. Hän oli juuri työreissulla Norjassa eikä päässyt luoksesi. Hanna, Antti ja Valtteri tulivat kaikki Ouluun, kun kuulivat sinusta. He olivat hyvin iloisia, että Dylan pyysi minua tänne" hymyilin ja join hiukan kahvia katsoen samalla Dylania, joka taas punastui.

"Miten Emmalla ja Alexilla menee?" Ava kysyi varovasti. "Ihan päin vittua. Kolarin jälkeen Emma periaatteessa muutti meille vanhaan huoneeseesi. Hän meni ihan sekaisin, kun kuuli mitä sinulle tapahtui. Hän ei ole liikkunut sieltä mihinkään. Hän ei edes mennyt Nicon hautajaisiin. Nyt hän vain odottaa sinua kotiin. Alex, hänkin meni sekaisin. Hän yritti käydä koulua, mutta sai kuulemma välillä raivokohtauksia, ja hän lähetettiin sairaslomalle" selitin.

"Vittu. Minun pitäisi tulla käymään. Minulla on ilmainen lentolippukin, jonka rehtori osti minulle, kun Nico kuoli, jotta pääsisin hautajaisiin" Ava sanoi ja huomasin, kuinka hänen otteensa Loganin kädestä tiukentui.

Välillemme laskeutui hiljaisuus. Pian sen kuitenkin katkaisi Nathaniel: "Sara, kuinka vanha olitkaan?" "15, täytin maaliskuussa" vastasin ja haukkasin palan leivästäni. "Damn, miten puhut noin hyvin englantia?" Jaxon kysyi naurahtaen. Hän kuitenkin katsoi minua kysyvästi, ilmeisesti häntä oikeasti kiinnosti.

"Meidän koulussa oli viime vuonna vaihto-oppilas Jenkeistä ja hän vietti paljon aikaa meillä, koska hän pystyi puhumaan Avan kanssa parhaiten. Hän opetti minua" selitin. "Aa, Jonah" Ava sanoi. Hymyilin.

"Miten teillä täällä menee? Ihan tyhmä kysymys, mutta miten menee esim. koulussa ja näin" kysyin. "Mikäs tässä. Kaikki on nyt paremmin, kun Ava on taas kotona" Logan sanoi hymyillen.

"Hei, onko meillä muuten vielä Megistä vai menikö kaikki eilen?" Ava kysyi ja katsoi muita vuorotellen. "Kaikki taisi mennä eilen. Loganin kämpällä taitaa olla kuitenkin vielä muutama" Jaxon sanoi. "Joo, niin onkin. Voin käydä katsomassa" Logan sanoi ja nousi ylös. "Voin tulla mukaan" sanoin ja nousin ylös. Logan hymyili ja nyökkäsi.

Nousin ylös ja vein kahvikuppini keittiön tiskialtaaseen. Kävelin eteiseen ja olin jo vetämässä kenkiä jalkaani, kun kuulin Loganin sanovan: "Turha laittaa kenkiä, asun kahden metrin päässä" "Aa, okei" vastasin ja tiputin kenkäni takaisin lattialle.

Logan avasi oven ja astui ulos asunnosta. Minä tein saman perässä. Suljin oven ja näin, kun Logan avasi viereisen asunnon oven avaimillaan ja astui sisään. Menin perässä. Logan käveli suoraan keittiöön ja minä vain seurasin.

"Sara, kiva, että tulit tänne. Avalla on ollut pitkään vaikeaa ja hän oli todella iloinen nähdessään sinut" Logan sanoi ja ojensi minulle molempiin käsiin Megaforcen.

"Onneksi hänellä on teidät, erityisesti sinut. Mutta jos satutat häntä, tapan sinut" sanoin ihan vakavissani. Logan kuitenkin naurahti. "Ei ole suunnitelmissani kuolla pitkään aikaan, niin älä huolehdi" hän sanoi, otti muutaman Megiksen vielä itselleen ja sulki jääkaapin oven.

"Mennäänkö?" kysyin. Logan vain nyökkösi.

Vietimme koko päivän Avan asunnossa. Katsoimme Netflixiä ja juttelimme. Jaxon ja Nathaniel lähtivät joskus kuuden maissa kotiin, koska heidän piti kuulemma tehdä läksyjä huomista koulupäivää varten. Dylan ei kuitenkaan lähtenyt heidän mukanaan.

Olin tutustunut paremmin Dylaniin päivän aikana. Vaikka osasin puhua hyvin englantia, oli vihdoin mukava päästä puhumaan suomeakin. Tietenkin voisin puhua suomea Avan kanssa, mutta Logan oli koko ajan kiinni hänessä ja hänen piti kuulemma ymmärtää kaikki mitä sanoimme, jotta emme voisi "puhua paskaa hänestä" ilman, että hän edes ymmärtäisi.

Dylan oli ollut minulle koko ajan mukava. Hän auttoi minua puhumaan englantia, tutustutti minut muihin ja oli muuten vaan ihana.

"Hei, minun pitää lähteä. Seuraava bussi lähtee kymmenen minuutin päästä ja minun on ehdittävä siihen, ellen halua lähteä sen jälkeisellä bussilla puoli kahdelta" Dylan sanoi joskus yhdentoista maissa. "Joo, meidänkin pitäisi mennä nukkumaan" Ava sanoi. Dylan nousi ylös sohvalta ja lähti eteiseen. Menin saattamaan häntä.

"Kauanko aiot olla vielä täällä?" hän kysyi laittaen takkia päälle. "Lentoni lähtee tiistai-iltana" vastasin ja ojensin hänellä hänen keskeneräisin Megaforce-tölkin. "Sittenhän me näemme vielä" Dylan sanoi iloisesti. "Heippa" hän huusi Loganille ja Avalle ja sai vastaukseksi vain jotain epämääräistä muminaa. "Hei sitten" Dylan sanoi ja painoin pienen suukon poskelleni.

Hämmästyin suuresti, enkä ehtinyt reagoida mitenkään ennen kuin huomasin oven jo menevän kiinni. En päässyt liikkelle.

"Minäkin lähden" Logan sanoi ja tuli luokseni eteiseen. "Öö, Sara miksi olet ihan punainen?" hän kysyi ihmeissään, kun nosti kenkiään lattialta syliinsä. En saanut vastattua kysymykseen, kun Logan jo sanoi: "Selvä, kysyn tästä huomenna Dylanilta. Öitä" "Hyvää yötä!" kuului Avan huuto olohuonesta.

Logan lähti ja Ava huusi minulle, kun seisoin vieläkin eteisessä: "Tule tänne, saat päättää, mitä katsotaan koko yö" Heräsin silloin jonkin sortin transsista ja juoksin olohuoneeseen. Koko yö menikin siinä Gilmoren tyttöjä katsellessa ja miettiessä Dylania.

Words count: 823
toivottavasti kaikkien 2019 on alkanut hyvin, mulla ainakin on! pitkästä aikaa sain kirjotettua uutta lukua, kun äikän ainetta piti kirjottaa nii tuli inspiraatio. toivottavasti tykkäsitte! ilysm💕