Something More | Finnish

Bros before hoes.

Logan (hei jotain uutta)

(Jatkuu siitä, kun Loganilla loppu koulu)

Istuin koulumme pihalla olevilla portailla. Ihan yksin. Ilman muita 'suosittuja'. Ilman kavereita. Ja ainoa syy siihen oli Nat, Jaxon, ja Dylan. He olivat lähteneet ilman minua. Olimme tehneet sopimuksen yhdessä. Koska Nat oli meistä vanhin ja ainoa, joka saa ajaa, tuo meidät kaikki joka päivä kouluun ja hakee sieltä. Siitä hyvästä me maksamme tietyn summan kuukaudessa bensoihin.

Olin istunut portailla jo kaksikymmentä minuuttia. Olin selannut kaikki sosiaaliset mediani läpi. Sitten kuulin auton saapuvan luokseni. Nostin katseeni jaloistani ja näin tutun avoauton pysähtyvän eteeni.

"Vihdoin sitä saavuttiin paikalle" sanoin, kun nousin ylös portailta. Hyppäsin sisään ovea avaamatta Jaxonin viereen. "Kun ollaan perillä kaipaan selitystä. Pitääkin olla sitten hyvä, olen odottanut teitä vaikka kuinka kauan" sanoin muka äkäisesti. Muut ilmeisesti luulivat minun olevan tosissani, joten sanoin: "Jätkät. Vitsi. Mutta silti haluan selityksen" sanoin.

Puhuimme koko automatkan koulupäivästämme. Dylan ja Jaxon kertoivat uudesta tytöstä, jonka kanssa olivat tänään ystävystyneet. Natkin puhui hänestä. Kuinka hän oli näyttänyt tälle suosittujen luolan ja esitellyt muutenkin koulua.

Silloin tunsin piston sydämmessäni. Kaikki tunsivat jotenkin tämän mysteerisen ja aivan helvetin kuuman tytön. Kaikki paitsi minä. Ja muiden puheiden perusteella haluaisin tutustua häneen. Aivan hitosti halusinkin.

Pian Nat pysäköi auton minulle varattulle parkkipaikalle ja nousimme kaikki pois autosta. Kävelimme kerrostalon pääovelle ja avasin sen. Kiipesimme portaita pitkin toiseen kerrokseen ja valitimme siitä, kuinka tänne pitäisi hommata hissi. Siitä me valitamme aina.

Kun olin avaamassa oveani, kuulin viereisestä asunnosta huudon. Kuulin sen ihan selvästi, mutta en siltikään ymmärtänyt mitä siinä sanottiin. Varmaan vierasta kieltä. Sitten Dylan alkoi nauramaan pienesti. Me kaikki käännyimme katsomaan häntä.

"Ymmärsitkö tuon?" Nat kysyi kummastuneena. "Joo, mutta ei siitä sen enempää" hän vastasi. Avasin oven nopeasti ja menimme sisälle. Jätimme kaikki reppumme eteiseen ja pojat suuntasivat keittiöön. Itse menin parvekkeelleni ja otin tupakan taskustani. Sytytin sen sytkärilläni.

Aloin miettimän kaikkea syvällistä. Mitä tämä parveke toi mieleen. Olin saanut tämän asunnon syntymäpäivälahjakseni vanhemmiltani, kun täytin 16. He olivat muuttamassa pois Sydneysta, mutta minä halusin käydä kouluni täällä, ystävieni kanssa. En halunnut muuttaa, joten he ostivat minulle tämän. Joka kuukausi he lähettävät minulle tarpeeksi rahaa ruuan ostamiseen ja laskujen maksamiseen.

flashback

Seisoin äitini kanssa uuden asuntoni parvekkeella. Oman asuntoni. Ei enään määräileviä vanhempia. Pitäisi vain itse ostaa ruoka ja maksaa laskut, mutta vanhempien rahoilla. Joten kaikki oli hyvin. Kaikki oli paremmin kuin ennen.

Ei sillä, että vanhempieni kanssa ei olisi mukava asua. Äitini vain oli hiukan liian ylisuojeleva. Se oli välillä todella ärsyttävää. Mutta omassa asunnossani ei tarvitsisi olla tyhmiä sääntöjä kuten 'tule kotiin viimeistään puoli yhdeltätoista' tai 'ei Jaxon voi tulla yöksi, nyt on kouluviikko'. Mutta rakastin silti äitiä ja isää enemmän kuin mitään muuta.

"Eikö olekin ihana talo? Naapurit vaikuttivat mukavalta ja täällä mahtuu hyvin oleilemaan" äitini sanoi nojaten kaiteeseen. "Joo. Tykkään varmaan eniten tästä parvekkeesta" sanoin ja pyyhkäisin kämmenelläni pölyä kaiteen päältä.

"Ehkä tämä on se parveke, jolla tapaat 'sen oikean'" äitini sanoi unelmoiden. Mietti varmaan pieniä Loganeita juoksemassa jaloissaan. Ajatuskin sai kylmät väreet menemän selkääni pitkin.

"Äiti, tiedät, että en usko noihin 'rakkautta ensisilmäyksellä' juttuihin" sanoin silmiäni pöyrittäen. "Rakas, vaikka sinä et usko se ei tarkoita, että minä en uskoisi" äitini sanoi lähtiessään takaisin sisälle. Silmiäni pöyrittäen seurasin häntä.

flashback loppuu

"Logan! Tule jos haluat sen selityksen!" kuulin Dylanin huutavan sisältä. Tumppasin lopun tupakan tuhkakuppiini ja menin takaisin sisälle.

"No niin, lapsukaiset, alkakaapas selittää" sanoin istuessani sohvalle Dylanin ja Jaxonin väliin. Nat istui lattialla.

"No me tarjosimme sille uudelle tytölle, Avalle, kyydin kotiin ja sitten me unohdimme sinut" Jaxon sanoi hiljentäen ääntään viimeisten sanojen kohdalla.

"Wou, jätkät. Olen pettynyt. Ettekö muista meidän 'bros before hoes'-sääntöä? Te juuri rikoitte sitä pahemman kerran" sanoin pudistaen päätäni pettyneesti. "No tuota, se saattoi ehkä unohtua" Nat sanoi ja aloimme nauramaan.

Juttutuokiomme keskeytyi, kun oveen koputettiin. Nousin ylös sohvalta ja juoksin avaamaan oven. Oven takana näin tytön, joka katsoi jalkojaan.

"Tämä taitaa olla sinun sytkärisi" hän sanoi ja ojensi kätensä, jossa sytkäri oli. Katsoin tyttöä vähän tarkemmin ja tajusin kuka tämä oli.

"Ongelma?" sanoin kysyvästi, saaden tytön nostamaan päänsä jaloistaan. Hän katsoi minua hymyillen ja sanoi: "Hei Geelipää" Katsoin hetken suoraan hänen vihreisiin silmiinsä, kunnes en enään pystynyt. Aloin nauramaan ja niin alkoi hänkin.

"Miksi sinä kutsuit minua?" sanoin naurun lomasta hymyillen. Hän hymyili takaisin.

Words count: 716
Yaas, jo toinen luku tälle päivää! Kiitti sulle SannaHonkanen ku melkee pakotit mut tähän. ilysm💘💘