Ava
Heräsin puhelimeni huutamiseen. Mieleni teki vain heittää se seinään, mutta minulla ei olisi varaa ostaa uutta, kunnollista puhelinta. Niinpä vain rauhotuin ja sammutin herätykseni.
Makasin vielä sängyssä hetken ennen kuin päätin lähteä herättämään itse käymällä suihkussa. Pesin nopeasti ja kävelin pyyhe päällä huoneeseen. Puin jotkut huonot vaatteet päälle ja kuivasin hiukseni.
Sitten kävelin keittiöön ja näin siellä jotain outoa. Ruokapöydässäni istui kolme miestä. Nat, Dylan ja Jaxon. He vain juttelivat rauhassa ja joivat kahvia.
"Öö, pojat mitä vittua? Tiedättekö mitä kello on? Miksi vitussa olette jo nyt täällä? Ja miten helvetissä pääsitte sisälle?" kysyin ja kaadoin itselleni vähän kahvia.
"Kello on 6.40. Me herätään aina näin aikaisin. Siis Dylan ja minä, Jaxon vaan koska me pakotetaan. Yleensä me mennään Loganille, mutta sovittiin, että tullaan tänään tänne. Ja Jaxon osaa tiirikoida ovia" Nat selitti hörppien samalla kahviaan.
"Aha" vastasin vain ja menin juomaan kahvini parvekkeelle. Join sen nopeasti ja hain sisältä tupakan ja sytkärin. Poltin sen nopeasti. Sitten palasin takaisin sisälle.
Menin keittiöön, jossa pojat joivat vielä kahvia. Söin omenan ja juttelin samalla pojille. Kun kello näytti viittä vaille seitsemää, menin makuuhuoneeseeni ja laitoin musiikkia soimaa kaiuttimestani. Vaihdoin päälleni edellisiltana katsomani vaatteet ja otin kaikki tarpeelliset meikit sekä kihartimen ja menin olohuoneeseen.
Tein meikkini rauhassa laulan samalla. Se oli aika samanlainen kuin aiemmin. Kiharsin myös hiukseni.
~~~~~
"Paljonko kello on?" kysyin, kun laitoin meikkejäni kasaan. "Puoli kahdeksan" Nat kertoi. "Loganin pitäisi olla jo täällä" Dylan mutisi. "Kyllä hän vielä tulee" sanoin ja juuri silloin oveni aukesi ja Logan astui sisälle.
"Jätkä, olet vähän myöhässä. Kello on jo puoli, vaikka sinun piti olla täällä vartin yli" Jaxon sanoi. "Joo, tota, nukuin vähän pommiin" Logan kertoi raapien samalla niskaansa. "Jaa, no, meidän pitää lähteä nyt jos haluamme olla koulussa ajoissa" sanoin ja nousin ylös maasta ja sammutin musiikin.
"Miltä näytän?" kysyin. Olin laittanut päälleni vaaleansiniset, revityt farkut, harmaan t-paidan ja valkoiset nilkkasukat. Olin myös kietaissut punaisen flanellin vyötärölleni. Siirsin hiukseni olkapäiltä pois.
"Näytät hyvältä" Nat sanoi. Jaxon ja Dylan vain nyökkäsivät toisin kuin Logan, joka ei tehnyt mitään. Hän vain tuijotti minua. Punastuin vähän ja lähdin pois. Menin huoneeseeni ja otin reppuni. Sitten palasin ja menin eteiseen.
"Lähdetäänkö?" kysyin ja muut nyökkäsivät. Pujotin Vansini jalkaan ja laitoin nahkatakkini päälle. Tungin puhelimeni yhteen sen taskuista ja tarkistin, että siellä oli tupakat, sytkäri ja avaimet.
Sitten avasin oven. Päästin muut menemään ennen minua, jotta voisin laittaa oven lukkoon viimeisenä. Niin teinkin ja muut odottelivat minua vieressäni.
Kun olin laittanut oven lukkoon, kuulin Loganin huutavan: "Etupenkki varattu!" "Se joka on siellä ekana, saa sen" Nat huusi ja kaikki, myös minut mukaan lukien, lähtivät juoksemaa portaita alas. Kaikki paitsi Nat, koska hänhän ajaisi autoa.
Jotenkin ihmeellisesti minä olin ensimmäisenä autolla ja hyppäsin etupenkille avaamatta ovea, koska ne olivat lukossa. Ihan pian myös Logan, Jaxon ja Dylan olivat autolla ja hyppäsivät mutisten takapenkille. Dylan keskelle, Loganin ja Jaxonin väliin.
Odottelimme hiljaisuudessa Natia. Pian hän saapuikin ylös ja käveli nopeasti autolle. Hän avasi ovet lukosta ja istuutui autoon. Sitten hän käynnisti auton ja lähti liikkeelle. Heti sen tehtyään alkoi poikien valitus.
"Siis Ava saa olla etupenkillä, vaikka me ollaan tunnettu sen vasta yksi päivä" "Epäreilua!" "Haista sinä Nat" "Jätkät, te tiedätte säännöt. Ensimmäinen autolla saa paikan. En voi mitään sille, että Ava on nopeampi" Nat sanoi. Minä vain hymyilin tyytyväisenä.
~~~~~
Olimme nopeasti koululla. Hyppäsin pois kyydistä ja niin tekivät muutkin. "Voi saatana, en jaksa kävellä" sanoin ja jäin seisomaan paikalleni. "C'mon Ava" Dylan sanoi ja käveli ohitseni.
"Voin kantaa sinut, jos vain haluat" Nat sanoi. "Kiitti" vastasin ja hyppäsin hänen selkäänsä. Hän juoksi muut pojat kiinni. Kävelimme sisälle, jossa meitä vastassa oli jokin ei niin mukava näky. Nimittäin Nellie.
"Nathaniel? Oikeasti? Erosimme eilen ja panet nyt jo jotain uutta huoraa?" Nellie huusi kyyneleet silmissä. Kaikki kääntyivät katsomaan meitä.
"Nellie, ei tämä ole sitä-" Nat oli sanomassa, kun keskeytin hänet: "Miksi kutsuit minua?" kysyin äkäisesti ja kävelin hänen naamansa eteen.
"Huoraksi" hän sylki sanan suustaan suoraan naamaani. Löin häntä niin kovaa kuin pystyin naamaan. "Älä enään ikinä kutsu minua huoraksi" sylkäisin takaisin ja kävelin pois hänen luotaan huuraahuutojen saattelemana.
Words count: 679
Vähän lyhempi luku, mutta siis melkein 1K lukukertoja? Ja melkeen 100 votee? Ja #16 Romancessa? Wou, en ikinä aatellu että jotkut oikeesti lukis tätä. Kiitti aivan vitusti kaikille ilysm💖💙💜💚 SandraErikson i won't forget u 💜💜

YOU ARE READING
Something More | Finnish
RomanceAva Anderson on 16-vuotias suomenruotsalainen tyttö. Hän on lukionsa fiksuin oppilas, mutta tietämisestä ei ole ikinä ollut apua suosituksi tulemisessa. Kerran hikke, aina hikke. Mutta eräänä päivänä lukiosta pääse yksi oppilas Australiaan vuodeksi...