Something More | Finnish

I can't let you in.

Logan

Juoksin sairaalan ovista sisään. Halusin nähdä Avan. Kukaan ei ollut kertonut minulle, mitä hänelle oli käynyt. Varmaan sen takia, että kukaan muukaan ei tiennyt. 

"Logan! Odota!" kuulin Natin huudon, mutta en välittänyt. Juoksin käytäviä pitkin, etsien osastoa, jolla Nat oli kertonut Avan olevan. 

Päädyin oikealle osastolle nopeasti. En vain tiennyt, mikä oli Avan huoneen numero. Näin tiskin, jonka takana istui nuori sairaanhoitaja ja menin hänen luokseen.

"Hei, mikä on Ava Andersonin huone?" kysyin. "Mikä on nimesi? Meidän pitää kirjata kaikki vierailijat ylös, koska tämä on poliisiasia" nainen selitti. "Logan Walker, poikaystävä" kerroin ja toivoin, että pääsisin sisään.

"Logan Walker? Olen pahoillani, mutta en voin päästää sinua sisään" hän sanoi ja tunsin, kuinka käteni puristuivat nyrkkiin.

"Vittu, päästäkää hänet sisään. Hän ei tee minulle mitään, Connor valehteli" kuulin Avan äänen takaani. Käännyin katsomaan häntä ja näin hänen istuvan pyörätuolissa, jota työnsi joku nuori mies.

"En voi, olen pahoillani" hoitaja sanoi. "Olet sitten pahoillasi, kun olen murskannut naamasi. Päästä hänet sisään" Ava uhkaili ja hoitaja huokaisi. "Selvä, mutta vain tämän kerran" hän sanoi. 

Hymy tuli takaisin kasvoilleni. Käännyin katsomaan taas Avaa ja vasta sitten kiinnitin huomiota hänen kipsissä olevaan jalkaan, niskatukeen sekä siteisiin, jota oli kääritty hänen käsiensä ympärille.

"Mennään huoneeseeni" Ava sanoi ja häntä työntävä mies käänsi pyörätuolin ympäri. Lähdin kävelemään heidän perässään ja päädyimme pian isoon valkoisen huoneeseen, jossa oli muutama tuoli, sänky, kaappi sekä pieni pöytä sängyn vieressä. 

Huoneessa oli myös muita ihmisiä. Dylan, Jaxon, Zoe sekä toinen vähän vanhempi minulle tuntematon mies. Tuntemattomat miehet auttoivat Avan pois pyörätuolista sängylle istumaan. Istuin hänen viereensä ja painoin pienen pusun hänen otsalleen. 

"Olet siis Logan Walker? Avan poikaystävä?" vanhempi miehistä kysyi vähän takellellen. "Kyllä olen" vastasin ja mies nousi ylös tuoliltaan. "Oscar Anderson, Avan isä" hän kertoi ja ojensi kättään minulle. Tartuin hänen käteensä ja kirosin itseäni mielessä. Olin varmaan antanut todella hyvän vaikutelma, kun hän oli kuullut, että olin 'hakannut' hänen tytärtään.

Irroitin käteni hänen kädestään ja käänsin katseeni toiseen mieheen. Oscar sanoi jotain miehelle ilmeisesti suomeksi.  "Olen Antti Anderson, Avan isoveli" hän sanoi ja kätteli minua. "Logan Walker, Avan poikaystävä" toistin vielä ja menin takaisin istumaan. 

"Mitä sinulle siis kävi? Kukaan ei ole kertonut minulle" kysyin Avalta. "Ilmeisesti minulla on murtunut oikea jalka, niska venähtänyt tai jotain sekä käteni ovat jotenkin nyrjähtäneet. Äläkä unohda niitä murtuneita kylkiluita" hän selitti ja suljin hänen oikean kämmenensä omani sisään. 

"Olisi pitänyt hakata hänet niin, että hänkin olisi täällä" mutisin. "Onneksi et hommannut häntä tänne. Olisit saattanut joutua pahempiin ongelmiin. Millaisiin ongelmiin edes jouduit?" Nat kysyi. 

"Jälki-istuntoa tunti joka päivä kahden viikon ajan" kerroin. "Entä Connor?" Jaxon kysyi. "Erotettu koulusta tämän lukuvuoden ajaksi. Mutta poliisiasioista en tiedä. Heille kai pitäisi soittaa, että olet hereillä" sanoin. "On jo soitettu" Dylan kertoi saaden minut nyökkäämään päätäni.

"Logan? Voisimmeko Antin kanssa jututtaa sinua tuolla aulassa?" Oscar kysyi ja nyökkäsin toistamiseen.  Nousin ylös ja kävelin ulos huoneesta.

"Onneksi olet Avan kanssa. Joudumme Antin kanssa lähtemään jo ylihuomenna, joten toivon, että huolehdit hänestä. En usko, mitä se Connor oli sanonut sinun tehneen, vaikutat oikeasti välittävän Avasta. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä, että pelastit Avan, vaikka se sai sinut ongelmiin. Kiitos Logan" Oscar sanoi. 

"Tulen aina suojelemaan tytärtänne, vaikka se olisi viimeinen tekoni" vastasin ja Oscar veti minut halaukseen.

"Kiitos Logan"

Words count: 533
Onko teillä ideoita, kenen näkökulmasta kirjottaisin, koska haluaisin kokeilla jotain uutta?